Hallituksen esitys seitsemän päivän hoitotakuusta on hyvä, kunnianhimoinen ja välttämätön hanke. Mutta jo nyt kuntapäättäjät kritisoivat hanketta epärealistiseksi. Hallituksen esitys voi muodostua hankalaksi toteuttaa, koska ei ole tarpeeksi lääkäreitä eikä hoitohenkilökuntaa. Se on ehkä mahdoton toteuttaa, koska tietojärjestelmät ovat niin kankeita ja hitaita käyttää – koska tietokoneen klikkailu vie kaiken hoitoajan ja koska johtaminen on niin huonoa ja paljon on turhaa byrokraattista sälää, joka pitäisi karsia pois.
Tämä johtaa väkisin siihen, että kunnat joutuvat ostamaan palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta tai antamaan palveluseteleitä. Tämähän on ollut koko ajan yksityisten terveysyritysten tarkoituskin, että näin tulee tapahtumaan. Pelissä pyörivät miljardit eurot.
Tulevat hyvinvointialueiden valtuutetut ovat paljon vartijoita. Sinne pitäisi saada ehdokkaiksi rohkeita henkilöitä, jotka uskaltavat puolustaa myös julkisia palveluita, ottaa asioista selvää ja puhua suoraan. Heillä ei saa olla mitään kytköksiä mihinkään suuntaan, kun he päättävät potilastietojärjestelmistä tai uusista hankinnoista kuntiin. Hankintoja pitää lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan testata ennen kuin ostopäätös tehdään.
Julkinen puoli saatetaan kuntoon järjestämällä kaikkiin Suomen kuntiin sama potilastietojärjestelmä, joka on käyttäjäystävällinen. Julkista terveydenhuoltoa vahvistetaan lisäämällä lääkärien ja hoitajien koulutuspaikkoja. Lääkäreille pitäisi myös määrätä velvollisuus työskennellä riittävän pitkä aika julkisten hyvinvointialueiden terveyskeskuksissa.
Myös hoitoalan palkkausta pitää korottaa. Miten olisi päiväkotien lastenhoitajille ja lastensuojelun työntekijöille 500 euroa lisää – jokohan alkaisi löytyä vakituisia työntekijöitä myös pääkaupunkiseudulle?