Miksei kuntaliitto ole itse kehittänyt Suomen terveydenhoitojärjestelmään sopivaa tietojärjestelmää? Yksi ja sama järjestelmä olisi otettu käyttöön kaikissa kunnissa, olisi säästynyt paljon ongelmia.
Kysymykset potilastietojärjestelmästä eivät saa olla:
* Voiko järjestelmää kehittää?
* Voiko virheistä ja puutteista kertoa?
* Korjataanko virheet ja puutteet?
* Koulutetaanko lääkäreitä riittävästi järjestelmän käyttöön?
* Kuinka paljon koulutustilaisuuksia henkilökunnalle järjestetään?
Kysymysten potilastietojärjestelmästä pitää olla:
* Miten järjestelmä säästää lääkärin työaikaa varsinaiseen
diagnoosien tekoon?
* Onko järjestelmä tehokas?
* Löytävätkö lääkärit ja hoitohenkilökunta etsimänsä tiedot
nopeasti?
* Ovatko tiedot selkeästi ja yksiselitteisesti kirjattavissa
järjestelmään?
* Onko turhista klikkauksista päästy eroon?
Nyt yksityiset toimijat ovat tulleet markkinoille ja sitouttaneet kaupunkeja Apotti- järjestelmään. Tätä järjestelmää lääkärit ja hoitajat sitten itse omalla työajallaan kehittävät eteenpäin. He ilmoittavat virheistä ja puutteista ja ne luvataan sitten korjata. Ovelaa toimintaa järjestelmän toimittajalta, ensin myydään jotain ja luvataan korjata puutteet. Koulutustilaisuuksien järjestäminen ja virheiden korjaaminen tietysti maksaa myös.
Lääkärit harovat hiuksiaan Apotti- järjestelmän hitauden ja kankeuden takia. Myöskään tietoja potilaalle määrätyistä lääkkeistä ei löydy, ongelmaa on ollut erityisesti silloin kun potilas siirtyy sairaalaan tai sairaalasta toiseen. Tämä on jo aiheuttanut vaaratilanteita, kun tietoja on järjestelmästä niin vaikea hakea.*
Pitääkö ihmisillä olla ajantasainen lista hänelle määrätyistä lääkkeistä jatkuvasti mukanaan ja veriryhmä tatuoituna käsivarteen entisten SS- upseerien tavoin, ettei hoito viivästy?
Kunnat ovat avuttomia tällaisten suurten kansainvälisten yritysten, kuten yhdysvaltalainen Epic Systems edessä. Se on toimittanut Apotti- tietojärjestelmän Suomeen. Kuntien päätöksenteko tapahtuu usein sopimusten pohjalta pienessä piirissä, valmiiksi tuodut esitykset nuijitaan nopeassa tahdissa läpi. Kuntien luottamushenkilöt eivät halua riittävästi perehtyä asioihin, eivätkä pitkään istuskella kokouksissa keskustelemassa asioista. Välillä tuntuu, että kokouspalkkioiden saaminen on tärkeintä. Puhun kokemuksesta, olen ollut luottamushenkilönä ja olen edelleenkin. Kun puheenjohtaja kysyy: ”Onko muita asioita?” kaikki osanottajat vetävät jo takkia päälleen ja alkavat keskustella kavereiden kanssa ihan muista asioista. Niinpä puheenjohtaja ilmoittaa kokouksen päättyneeksi.
Asiat, joista on eriävää mielipidettä, pitäisi tuoda etukäteen kunnanhallituksen tiedoksi ja perehtyä ja perustella kantansa. Päätyykö asia sittenkään kokouksen esityslistalle ja käsitelläänkö eriäviä mielipiteitä, on täysin kiinni kunnan päättäjistä, siitä kuinka rehellisiä he ovat. Ja tällä en suinkaan tarkoita eriäviä mielipiteitä, joita joku kunnanvaltuutettu esittää vain kuunnellakseen omaa ihanaa ääntään. Tarkoitan niitä kysymyksiä, joihin olisi pitänyt perehtyä paremmin ja joista olisi pitänyt keskustella perusteellisesti, kuten Apotti- hanke.
Kun meillä kaikilla on sosiaaliturvatunnus, tuntuu järjettömältä, että potilaan tiedot on pirstottu monien tietokoneen klikkausten päähän. Kuka tumpelo tällaisia järjestelmiä kehittää? Yhdellä A4- arkilla pitäisi näkyä potilaalle tehdyt leikkaukset ja hoitotoimenpiteet, seuraavalla hänelle määrätty lääkitys. Lääkäri, tai sihteeri kirjoittaa muutamilla lauseilla potilaan tapaamisen jälkeen diagnoosin ja hoito-ohjeet. Eikö se näin ole ennenkin mennyt?
Nyt kuntaliitto miettimään asiaa! Suomesta löytyy riittävästi tietotekniikan osaajia ja IT- insinöörejä. Tuolla rahasummalla, mikä on tähän Apotti- hankkeeseen mennyt, pystytään kehtittämään Suomen olosuhteisiin sopiva erinomainen järjestelmä.
Sitten voidaan myös Apotti ajaa alas. Pienet oppirahat siinä on tullut maksettua, mutta sattuuhan näitä.
*HS 27.3.2020 ”Kolmen lääkärin tyly arvio 600 miljoonan euron jättijärjestelmästä: Edelleen täysin keskeneräinen, ei pitäisi laajentaa muualle”