Kokoomuksen ja Keskustan kesäkuun puoluekokousten linjapuheissa kaikki tuli selväksi.

Kokoomus puhui tietysti omille kannattajilleen, eikä ollenkaan häpeillyt eikä selitellyt erittäin oikeistolaista politiikkaansa. Verouudistus ja sosiaaliturvan uudistus ovat Petteri Orpon mukaan kokoomuksen tulevaisuuden tärkeimpiä tavoitteita. Yleensä uudistus-sanaa käytetään silloin, kun jostain halutaan leikata ja joillekin halutaan lisätä tuloja – heille, joilla jo on.

Kauniita sanoja voi puhua liberaalista arvomaailmasta, mutta todellisuus on työntekijälle hyvin karua. ”Työntekijöillä pitää olla oikeus sopia työajasta ja työn tekemisen tavoista itse, omista lähtökohdistaan, oman elämäntilanteensa mukaan”, Orpo sanoi linjapuheessaan. Kyllä kapitalismin säännöt sanelevat yrityksen toimintaa. Yrityksen velvollisuus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, eivät yritykset mitään hyväntekijöitä ole. Miten siihen sopivat yksittäisen työntekijän toiveet työajoista, työn tekemisen tavoista ja työmatkoista? Kyllä ammattiyhdistyksiä tarvitaan työntekijöiden selkäturvaksi edelleenkin, yksin on hiukan vaikea neuvotella. Työntekijä voi ainoastaan sanoa: ”Jaaha, sitten minä lähden”. Tähän työnantaja vastaa, että sehän sopii, meillä on runsaasti hakijoita. Mutta kokoomus on jatkuvasti yrittänyt heikentää ja ajaa alas ammattiyhdistysliikettä ja osittain siinä onnistunutkin.

Ammattiyhdistyksien johdossa olevien ihmisten pitäisi olla paremmin hereillä!

”Ihmisistä, jotka kokevat olevansa globalisaation häviäjiä, on tullut yksi politiikan voimakkaimmista muutosvoimista”, näin sanoo Petteri Orpo linjapuheessaan. Kyllä, se on totta, kaikki eivät kuulu siihen vauraimpaan kastiin. Kaikkialla kaupunginosat eriytyvät, varakkaammat elävät omassa kuplassaan. Kun Petteri Orpo sanoo: ”Lähin koulu on paras koulu”, tarkoittaako hän sitä, että vähemmän tienaavien on myös ymmärrettävä pysyä omalla alueellaan? Vaalien lähestyessä kokoomus taas alkaa vetää tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden viittaa harteilleen. Kun tähän vielä lisätään huolta ympäristöstä ja muoviroskasta ja Nato-jäsenyyden kannattaminen, kokoomuksesta tulee aivan salonkikelpoinen.

En muuta toivo, kuin että kokoomus jätettäisiin ensi eduskuntavaalien jälkeen oppositioon. Sellainen ajatus ei mahdu näköjään kenenkään, ei edes Helsingin Sanomien kolumnistien mieleen. Mutta se on mahdollista.

Keskustan Juha Sipilän asenne on kummallinen. Hän sanoo jo etukäteen, ettei halua mennä hallitukseen sellaisten puolueiden kanssa, jotka tuhoavat jo saavutetun kasvun – hän tarkoitti tällä SDP:tä. Tosiasiahan on, että Juha Sipilän hallitus on toteuttanut erittäin oikeistolaista politiikkaa – hehän voivat nimittää sitä miten haluavat: uudistuksia, kasvua tai työllisyyttä parantavaksi politiikaksi tai miten vain. Oikeistolaisesta politiikasta on kysymys ja samalla tiellä he haluavat jatkaa.

Hyvä on sitten, ehkä keskustaakaan ei tarvita. He saavat oppositiossa yhdessä kokoomuksen kanssa laatia välikysymyksiä vaikka joka viikko. Laskin Ylen kesäkuun puoluekannatusmittauksen perusteella, että SDP voisi Vasemmistoliiton ja Vihreiden kanssa muodostaa yhdessä hallituksen, jos mukaan otettaisiin RKP ja Kristillisdemokraatit, tulos olisi tämänhetkisten kannatusmittausten perusteella yhteensä 50,6%, eli hyvin niukka enemmistö. RKP:llä on varmasti hinku hallitukseen ja kristilliset kannattavat tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa politiikkaa.

Tietenkin tilanne saattaa muuttua ja gallupit ovat gallupeja, kuten ennenkin olen sanonut. Mutta toivottavasti eduskuntavaalien jälkeen tilanne on muuttunut siten, että vasemmisto on lisännyt ja oikeisto menettänyt kannatustaan.

Jospa ihmiset lopultakin olisivat kyllästyneet tähän varakkaita suosivaan ja ihmisiä eriarvoistavaan politiikkaan!