Nämä sanat, kuten ”vaikuttaa”, ovat tulleet tutuiksi meille sotastrategiaa tuntemattomille. Nämä sanat ovat tulleet meidän olohuoneisiimme – halusimme sitä tai emme. Olen kuunnellut monia podcasteja YouTubessa ja sieltä tuonkin sanan olen kuullut, kenraalimajuri evp Pekka Toverin tai puolustusvoimien komentaja Timo Kivisen kommenteissa. En tiennyt aikaisemmin, että sillä tarkoitetaan vihollisen tappamista, tuhoamista, tappioiden tuottamista.
”Kun on sota, tulee tappioita”, toteaa Pekka Toveri kylmän rauhallisesti. Nythän me näemme televisiokuvista, mitä se tarkoittaa. Kaikki on tuhottu – ihmiset piileskelevät, jos onnistuvat piiloutumaan, tai lähtevät. Milloin Venäjä katsoo, että se on vaikuttanut tarpeeksi ja suostuu rauhanneuvotteluihin?
Suomessa on virinnyt tiivis keskustelu Natosta – eikä se ole mikään ihme. Ivan Puopolo ja Tere Sammallahti keskustelivat Viisastelijoiden klubin podcastissa aiheesta ”Miksi Vasemmisto on niin sinisilmäinen?” He ovat molemmat hyvin Nato- myönteisiä ja ovat sitä mieltä, että sinne Natoon pitäisi mennä nyt heti, eikä vasta huomenna. He haukkuvat monia vasemmistolaisia myös halveksittaviksi opportunisteiksi, jotka ensin yrittävät ottaa selvää, mikä on kansan enemmistön mielipide, jotta voivat muodostaa oman mielipiteensä – pysyäkseen vallassa.
Ivan Puopolo nimittää tällaista toimintaa ”ideologiseksi jääräpäisyydeksi”. Hän ei näe ainuttakaan syytä, miksi Suomen ei kannattaisi liittyä Natoon. Hänen ja Teren mukaan pasifismi ja rauhanaate ovat naiiveja ajatuksia, jotka eivät ole järkeviä. Koska se, jolla on ”terävämpi keppi tai isompi nyrkki” peittoaa toisen. Heidän mukaansa rauha perustuu kauhun tasapainoon. Onhan se tähän asti perustunut siihen, mutta eräässä toisessa YouTuben lähetyksessä joku sanoi: ”On oikeastaan ihme, ettemme ole vielä joutuneet globaaliin ydinkonfliktiin. Ehkä meillä on ollut onnea”. Se kauhun tasapaino voi kuitenkin jonain päivänä järkkyä, jos joku tarpeeksi mieleltään järkkynyt haluaa niin.
Yhtä asiaa Puopolo ei tunnista ja se on Suomen ja Venäjän suhteiden historia. He vain pilkkaavat sitäkin aikaa, jolloin kaikki oli vielä hyvin. ”Likapyykki on joskus pestävä”, sanoi Tere Sammallahti ja moni on eri yhteyksissä pilkannut suomettumista ja Suomen ”häpeällistä ajanjaksoa”, jolloin oltiin ystäviä Neuvostoliiton kanssa. Kekkosta on pilkattu mennen tullen. Kekkonenhan oli pelimies – hän osasi pitää vallan ja median hyppysissään idänsuhteita hoitaessaan – mutta Suomella meni hyvin. Kauppa kukoisti, Suomi kehittyi ja teki keksintöjä, koulutus oli korkealla tasolla, kaikki vaurastuivat. Joka väittää muuta, hänen pitää todistaa, kuinka paljon paremmin meillä olisi tuona ajanjaksona mennyt, jos olisimme toimineet toisin. Sitä paitsi Kekkonen oli oikeistolainen tai maalaisliittolainen, ei ainakaan vasemmistolainen.
Mutta ajat ovat muuttuneet. Se on ollut nähtävissä jo 20 viime vuoden aikana, jolloin Venäjän oppositio on käytännössä tukahdutettu. Ehkä Vasemmisto on tässä suhteessa pannut päänsä pensaaseen ja toivonut parempia aikoja.
Ivanin ja Teren podcastissa kerrotiin myös Putinin puheesta, jossa tämä sanoi: ”Mikä tahansa kansa, varsinkin venäläiset, pystyy erottamaan aidot patriootit pettureista, jotka syljetään suusta kuin sinne vahingossa joutuneet kärpäset”. Tämähän sopii meille suomalaisille, venäläiset siis tunnistavat suomalaiset aidoiksi patriooteiksi ja kunnioittavat meitä. Historia osoittaa tämän – emme ainakaan ole kärpäsiä – emmekä varsinkaan natseja – vaikka pieni valtio olemmekin. Sitä vain ihmettelen, miksi tänne tuli Allegro- junalla niin paljon venäläisiä? Eivätkö he olekaan patriootteja, jotka jäävät omaa yhteiskuntaansa puolustamaan, kun maan presidentti aloittaa ”sotilaallisen erityisoperaation”? Keitä ja mitä he ovat ja miksi he lähtevät?
Olenko siis ollut ”ideologisesti jääräpäinen”, kun olen aina vastustanut Natoa? Kyllä, aivan varmasti. Tietenkin vastustan tätä järjetöntä asevarustelua, joka nyt vain kiihtyy – ja tämä ei ole meidän toiveemme! Saksa varustaa armeijaansa 100 miljardilla, Suomikin useilla sadoilla miljoonilla, samoin kaikki muut maat. Vanhukset tai koululaiset kärsikööt asioiden huonosta hoidosta, kunhan puolustusmenoja lisätään.
Ilmatorjuntajärjestelmiä tarvitaan lisää ja kamikaze-droonitkin voisivat olla hyvä lisä puolustukseen, mutta kun sitä rahaa ei ole loputtomasti.
Sitä rahaa tarvitaan vaikka esimerkiksi hoitajien palkankorotuksiin – mutta kun ei! Hoitajia lähinnä syyllistetään, kun he vaativat lisää palkkaa. He ovat jatkuvasti venyneet ja tehneet ylipitkiä vuoroja, mutta heille vain sanotaan: ”Kun nyt on huono aika palkankorotuksille” – koskahan se hyvä aika on?
Siis Natoon vai ei?
Sillä ei ole mitään merkitystä, jos sota syttyy Suomen ja Venäjän välille. Silloin meidän käy huonosti. Olemme niin sanotusti kusessa – mitähän sekin mahtaa olla venäjäksi …
Tietenkään en haluaisi amerikkalaisia tukikohtia tai ydinkärkiä Suomen maaperälle. Jos tai kun Suomi liittyy Natoon, olisi hyvä tehdä sellainen sopimus Naton kanssa, jossa maaperällemme ei tulisi Naton tukikohtia tai ydinkärkiä, kuten Norja on tehnyt.
Suomi ei uhkaa ketään. Olemme aina olleet ystävällisiä ja sinisilmäisiä. Ystävällisiä olemme edelleenkin, mutta enää emme ole sinisilmäisiä.