Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui viime lauantaina Nivalassa Sovinnon puheen juhlassa. Juhlassa muistettiin senaattori Kyösti Kallion Nivalassa sata vuotta sitten pitämää puhetta, jossa Kallio puhui sisällissodan jälkeen sovinnon puolesta.

Viha oli varmaan silloin suuri, molemmin puolin. Täytyy kuitenkin muistaa, kuinka paljon ihmisiä kuoli vankileireillä – tauteihin ja nälkään. Helsingin Sanomat kirjoittaa, että ”Kesän 1918 nälkäkatastrofi ei ollut tahallaan aiheutettu. Ruokaa valtavalle vankimäärälle ei yksinkertaisesti ollut.” Mielestäni kyse oli varmaan myös välinpitämättömyydestä. Ehkä valkoiset olivat sitä mieltä, että kapinapunikit joutavatkin kuolemaan, siksi heidän huolehtimisellaan ei ollut niin väliä. Siksi on tärkeää muistaa. Dragsvikissä järjestetään kesäkuussa vankileirin satavuotismuistotapahtuma.

Tasavallan presidentti Niinistö puhui Nivalassa kauniisti ”osallisten kansalaistunteesta”. Hän määritteli sen tunteeksi siitä, ”että tämä maa ja yhteisö ovat minun siksi, että olen siinä ja siitä osallinen”.* Mietin, miten nykyajan nuoret tämän osallisuuden kokevat. Tapasin lyhyesti muutamia entisiä oppilaitani. En osannut oikein mitään hyviä neuvoja antaa elämän eväiksi, olisi pitänyt kai sanoa: olkaa onnellisia! Sen sijaan kehotin äänestämään vaaleissa, liittymään ammattiliittoon ja tekemään lapsia. Varsinkin tuo viimeinen aiheutti nuorissa suurta hilpeyttä! Minä typerys! Hyvin näillä muutamilla näytti menevän, oli opiskelu-, harjoittelu- ja työpaikat. Mutta entä tämä osallisuuden kokemus? Kokevatko ihmiset nykyään voivansa vaikuttaa asioihin? Äänestysinto on pudonnut alaspäin, sehän kyllä porvaripuolueille sopii. He saavat aina riittävästi väkeä liikkeelle, kun joku alkaa uhata heidän valta-asemaansa.

Sopivin väliajoin kirjoitellaan nukkuvista äänestäjistä ja arvaillaan, onko uusi ”jytky” enää mahdollinen. Kauheata, jos nämä nukkuvat äänestäjät lähtisivätkin uurnille, tulisiko silloin vallankumous? Perussuomalaiset onnistuivat siinä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jolloin äänestysprosentti nousi 2,6 prosenttiyksikköä koko maassa. Perussuomalaisia äänestäneiden pettymys oli tietysti suuri, kun puolue sitten hajosi.

Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen kertoo Helsingin Sanomissa 1.5.2018 omista kokemuksistaan, kuinka joku arvosteli Posion ja Kuusamon kaivoshankkeen Taloustutkimuksen teettämiä tutkimuksia liian myönteisiksi. ”Tämä ei voi olla oikein!” mies sanoi. Rahkonen sanoi, että ”Systeemin sisällä ei haluta vaikuttaa, ollaan hiljaisia jurnuttajia”. Rahkonen ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että tämä paikallinen mies oli ehkä kuullut muiden paikallisten kannanottoja kaivoshankkeeseen ja siksi ei voinut ymmärtää tulosta. Entä kuinka rehellisiä ja millainen kysymyksenasettelu näillä Suomen Gallupin ja Taloustutkimuksen tutkimuksilla on? Ja onko niillä tutkimuksilla ja ihmisten mielipiteillä sitten lopulta enää mitään merkitystä, kun raha ratkaisee?

Asiathan voidaan aina tulkita ja esittää sopivalla tavalla ja jos kyselytutkimuksen tulokset eivät päättäjiä miellytä, eikä niitä edes voi vääristelemällä selittää, tutkimusta ei tietenkään julkaista. Eihän missään kerrota, että nyt tehdään kyselytutkimus tai gallupkysely. Ohjaillaanko ihmisten mielipiteitä näillä gallupeilla, kuten ennen joka vaaleja? Kuinka tasapuolisesti eri puolueet pääsevät mediaan, sanomalehtien sivuille ja televisioon? Valtaa pitävät osaavat tietysti taktikoida, sellaisille henkilöille voidaan antaa ruutuaikaa, joilla ei uskota olevan mahdollisuuksia vaikuttaa vaalien lopputulokseen.

Taloustutkimuksen tämän vuoden kyselyaineistosta käy hyvin ilmi, että ”ympäri Suomen asuu hyvin samankaltaista väkeä, joilla on samanlaiset mahdollisuudet koulutukseen ja hyvinvointiin”.*
Kun katsoo Helsingin leipäjonoja tai miettii haja-asutusalueella elävän yksinäisen vanhuksen matkaa terveyskeskukseen, ajattelee, että Taloustutkimuksen tulokset eivät voi olla enempää väärässä. Ne vain pönkittävät valtaa pitävien tunnetta siitä, että kaikillahan tässä hyvin menee, vaikka tosiasiassa ihmisten eriarvoisuus lisääntyy. Kaikilla ei mene hyvin.

Myös nuoret saavat tehdä monia pätkätöitä ennen kuin pääsevät vakituiseen työsuhteeseen, jos edes pääsevät. Voivatko nuoret vaikuttaa vakituisen työpaikan saantiin, vuokrien kalleuteen, ilmastonmuutoksesta puhumattakaan? Eivät voi. Siksi kun presidentti Niinistö kehottaa ”meitä omastamme huolta pitämään ja myös maailman asioista jatkossakin vastuuta kantamaan”, sen voi jokainen tulkita itselleen sopivalla tavalla. Minä kuulen siinä kehotuksen oikeudenmukaisuuteen ja vasemmiston äänestämiseen.

*Helsingin Sanomat 6.5.2018, sivu A 8.
*Helsingin Sanomat 1.5.2018, sivu A 7.