Monet nuoret aikuiset ovat jättäytyneet työelämän ulkopuolelle – eri syistä. Ehkä he eivät ole löytäneet kiinnostavaa alaa, ovat masentuneita tai he opiskelevat itsekseen.
Osa heistä saa työttömyyskorvausta ja asumistukea. Jotkut heistä eivät saa mitään, jos eivät ole mitään hakeneetkaan.
Suomen kaltaisessa valtiossa, jossa kaikki ihmiset on kirjattu järjestelmiin, on ihmeellistä, että tällaisia ihmisiä ei löydetä. Vai eikö heitä halutakaan löytää?
Moni syrjäytynyt nuori aikuinen tarvitsisi tukea – vaikuttaa siltä, että he kärsivät mielenterveysongelmista. Joukossa voi olla joitakin, jotka vain päättävät jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle kapinoidakseen orjuutusta vastaan. Heitä voi olla muutamia, jotka sinnittelevät työttömyyskorvauksella, asumis- ja toimeentulotuella, leipäjonoissa ja kirpputoreilla – vastustaakseen systeemiä.
Suurin osa kuitenkin toivoisi, ettei heitä jätettäisi yksin. Onko yhteiskunnalle helpompaa työntää rahaa nuorelle aikuiselle kuin yrittää oikeasti auttaa häntä pääsemään kiinni opiskelusta ja työnteosta.
Miksi syrjäytyneitä nuoria aikuisia ei etsitä ja kartoiteta? Miksei heidän luokseen ei sosiaalityöntekijä tai työvoimavirkailija jalkaudu ja miksei heitä tavata kasvokkain – useampia kertoja? Pitäisi kartoittaa, mikä on heidän ongelmansa ja sitten auttaa heitä.
Yhteiskunta pitää huolen, jos ihminen sairastuu tai joutuu onnettomuuteen. Mutta yhteiskunnalle on myös annettava takaisin. Äitini sanoi näin – olin varmaan jälleen kerran saanut valtion tukeman opintolainan – yhteiskunnalle pitää myös antaa jotain. No, tähän mennessä olen paljon saanut, mutta myös maksanut takaisin.
Haluaisin keskustelua siitä, pitäisikö Vasemmistoliiton ja Vihreiden ehdottamasta perustulosta tehdä vastikkeellista. Saadakseen perustuloa tai asumistukea ihmisen pitää myös tehdä työtä.
Asioista pitää tietysti sopia, mitä työtä ja kuinka paljon. Puhutaan paljon työvoimapulasta. Sanotaan, että nämä ihmiset eivät kykene työllistymään, he eivät halua tai kykene. Sitten tuodaan ulkomailta ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä. Suomen työttömät tai työelämän ulkopuolella olevat, usein syrjäytyneet ihmiset, jätetään oman onnensa nojaan. Miksei heitä auteta?
Jos kyse on rahasta, henkilökuntaa pitää palkata sosiaalitoimeen ja työvoimatoimistoihin niin paljon, että se riittää. Koko asenteen näissä yksiköissä on muututtava – heidän tehtävänsä on kuunnella näitä syrjäytyneitä usein nuoria aikuisia ja sen jälkeen heille on etsittävä heidän toivomansa tulevaisuus.
Jokaisella ihmisellä on oikeus tuntea olevansa myös yhteiskuntansa tarvitsema yksilö.
Kaikille hyvää työn päivää!
Aiheesta myös: Yle, TV 1, 29.4.2023 Työuran jatkajat
TTT- FinnSote- kysely, 19.2.2021: Työssä käyvillä on terveempi mieli