Itäraja pidetään suljettuna ja Venäjä käyttää sitä aseena Suomea vastaan, jos se näyttää uutiskuvissaan vihaisia ja pettyneitä Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisia, jotka eivät pääse tapaamaan sukulaisiaan.

Myös suomalaisia toimittajia on ollut rajalla, silloin kun se oli vielä auki, esittämässä kysymyksiä rajanylittäjille. Mutta aina ne oikeat ja totuudenmukaiset kysymykset puuttuvat. Toimittajat eivät kysy esimerkiksi:

– Tiesittekö, että suurin osa Suomen kansasta ei kannattanut Natoon liittymistä ennen kuin Venäjä aloitti ”erikoisoperaationsa” Ukrainassa?
– Tiesittekö, että Venäjä ajoi Suomen Naton syliin?
– Onko mielestänne Venäjä noudattanut kansainvälisiä sopimuksia, kun se on päästänyt muiden maiden kansalaisia rajansa yli ilman passeja ja viisumeita?
– Eikö Venäjän viranomaisten olisi pitänyt ottaa nämä ilman papereita matkustavat ihmiset huostaansa ja selvittää, keitä he ovat?
– Mitä mieltä olette Venäjän ”erikoisoperaatiosta” Ukrainassa?
– Onko oikeudenmukaista mennä vain toiseen maahan ja vallata alueita?
– Oletteko kuulleet Venäjän johtoa lähellä olleiden liikemiesten oudoista kuolemantapauksista? Mistä mahtaa johtua, että heillä on kaikilla ollut sydänongelmia?
– Saako Venäjällä arvostella valtion harjoittamaa politiikkaa?
– Jos arvostelee Venäjän johtoa, mitä siitä seuraa?

Näitä kysymyksiä ei koskaan kysytä. Ehkä siksi, että ajatellaan, etteivät Venäjän kansalaiset halua niihin vastata. Kysymyksethän ovat itsestään selviä ja totta, aina voi ja pitää kysyä. Monet Venäjän kansalaiset kyllä tietävät nämä asiat ja vastaukset niihin, mutta he eivät halua niitä sanoa. Osaa ihmisistä politiikka ei yhtään kiinnosta ja osa vaikenee. Mutta voihan olla, että jokin tieto tai kysymys voi herättää ajattelemaan.

Suomalaiset ovat aina kiltisti hiljaa. Nytkin he huomioivat Venäjän siinä, että Naton tukikohtia ei perusteta lähelle itärajaa, vaikka jotkut itärajan paikkakunnat olisivat hyötyneet Naton sotilaskeskuksista. Aina olemme tähän asti huomioineet naapurimaamme Venäjän ja yrittäneet tulla toimeen.

Ministeri Wille Rydman sanoi, että kaikessa Venäjää koskevassa kirjoittelussa pitää huomioida, miten se palvelee Suomen etua. Tosiasioiden esittäminen palvelee Suomen etua. Venäjän johto on halunnut esittää Suomen Natoon liittymisen siten, että Yhdysvallat raahasi ja kiskoi Suomen Natoon. Tosiasiassa itse Venäjä ajoi Suomen Naton syliin – me emme olisi sitä halunneet – ainakaan enemmistö meistä.

Tämän Venäjä tietää, mutta se pitää sanoa ääneen yhä uudestaan, niin kauan, että se tulee venäläisten korvista ulos.

Kuka tästä kilpavarustelusta hyötyy – asetehtaat, asekauppiaat ja sotateollisuus – se on toinen kysymys. Meillä on aivan toisen luokan ongelmia ratkaistavana kuin toisten ihmisten tappaminen. Jatkuvista myrskyistä, liiallisesta sateesta, tulvista tai kuivuudesta kärsii jo suuri osa maapallomme väestöstä, mutta se ei näytä kiinnostavan ketään. Ja kun aseita ja ammuksia tehdään, niitä pitää tietysti myös käyttää, jotta uusia voidaan valmistaa.

”Mikä on tämän toiminnan päätepiste, sen aika näyttää. Jos ruvetaan spekuloimaan, niin voidaan päätyä todella ikäviin skenaarioihin”, sanoo entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen.*

Jo vuonna 2015 oli selvää, että Venäjä ei tule hyväksymään Naton laajenemista Ukrainaan. Tästä ei lännessä välitetty ja oltiin hiljaa. Kaikki – niin Venäjällä kuin länsimaissakin – valehtelivat tai vaikenivat.

Venäjällä oli silti mahdollisuus valita, Suomella sitä mahdollisuutta ei ollut.

Siinä Venäjän johto on oikeassa, että jos puheyhteys valtioiden välillä on puutteellinen, tahallisen tai tahattoman virheen mahdollisuus voi kasvaa. Mutta jälleen kerran – me emme tätä halunneet – Venäjä meidät tähän sotkuun työnsi.

*Uusi Suomi, 23.11.2023, ”Venäjä haluaa Suomen sulkevan rajan”