Pontus PurokuruKuinka helppoa on painostaa Yleä muuttamaan uutisointiaan? Mistä suunnasta painostus tulee? Miten päätoimittaja vaikuttaa siihen, minkälainen sisältö Ylessä on sallittua?
Suomen Kuvalehti uutisoi keskiviikkona, että Yle on hyllyttänyt kolme pääministeriä käsittelevää juttua sekä antanut varoituksen Pressiklubi-ohjelman Ruben Stillerille. ”Isoa joukkoa Ylen päälliköitä kiellettiin maanantaina iltapäivällä käsittelemästä Sipilän mahdollista jääviyttä Ylen ohjelmissa ja nettisivuilla”, SK kirjoitti.
Hyllytyskäskyä edelsivät Sipilän henkilökohtaiset yhteydenotot Yleen. Sipilä oli esimerkiksi lähettänyt Ylen toimittaja Salla Vuorikoskelle lähes 20 viestiä. Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen, joka on entinen keskustanuori, kiisti taipuneensa poliittisen painostuksen edessä. Hän kuitenkin myönsi estäneensä aiheen jatkokäsittelyn Sipilän yhteydenottojen jälkeen.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vaikuttaa siltä, että Jääskeläinen on puuttunut uutisointiin poliittisin perustein.
Seuraava teksti on ote allekirjoittaneen ja Emilia Kukkalan kirjasta Luokkavallan vahtikoirat: Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä (Into 2016).
Kun Ylellä määräaikaisena toimittajana työskennellyt Jaana Kivi kirjoitti Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisestä investointi- ja kauppasopimuksesta (TTIP) kriittisesti ensimmäisten suomalaisten toimittajien joukossa vuonna 2013, hän kohtasi painostusta sekä ulkoministeriöstä että Ylen sisältä. Kivi joutui lopulta jäämään puolen vuoden hermolomalle, eikä hänen määräaikaista työsuhdettaan jatkettu. Tapaus konkretisoi monta journalismiin liittyvää vallankäytön ongelmaa: suoranaisen painostuksen, suuren mediainstituution vallankäytön ja päällikön linjanvedot.
Tapausta muistellessaan Kivi kertoo arvanneensa, että hänen TTIP-kirjoituksiinsa tullaan reagoimaan korkealta poliittiselta tasolta.
“Asemani valtamedian edustajana toi mukanaan sen vallan, ettei kirjoittamaani asiaa ollut enää niin helppoa painaa marginaalin”, Kivi selittää haastattelussamme keväällä 2015. “Yleisesti kaikenlainen vallitsevasta ajattelusta poikkeava on valtaapitävien puolelta helppo leimata radikaalin vasemmiston tai hippien huuteluksi. Vallitsevaan poliittis-taloudelliseen toimintaan kohdistuva kritiikki on helppo julkisessa keskustelussa näillä korteilla lyödä pöydän alle.”
Kivi oli tietoinen Euroopan komission luomasta mediastrategiasta, jonka mukaan EU:n jäsenmaiden julkisissa keskusteluissa oli korostettava vain sopimuksen positiivisia puolia. Hän kävi ulkoministeriön TTIP-tilaisuuksissa henkilökohtaisesti kutsuttuna.
“Ensimmäisessä tilaisuudessa [silloinen ulkoministeri Alexander] Stubb muisti useita kertoja viitata Suomen mediassa leviäviin virheellisiin tietoihin, jotka olisi syytä korjata kertomalla sopimuksen positiivisista vaikutuksista. Nämä kehotukset olivat kuin suoraan Corporate Europe Observatoryn julkisuuteen vuotamasta komission viestintästrategiasta. Tämä pr-kikka oli komission hätänappula, jota piti painaa, kun kohdemaiden julkinen keskustelu alkoi näyttää punaista.”
Myöhemmin Kivi huomasi, että ulkoministeriön suhtautuminen sopimusneuvotteluihin ja itse TTIP-sopimukseen oli “täysin sinisilmäisen kritiikitön”. Mediassa ulkoministeriön neutraaliutta ei ainakaan vielä vuonna 2013 kyseenalaistettu. Esimerkiksi ulkoministeriön kauppaneuvos Kimmo Sinivuorta haastateltiin Ylellä puolueettomana asiantuntijana, joka kumosi virkamiehen vakuuttavuudella kansan ja tutkijoiden esittämiä huolia TTIP-sopimuksesta. Sinivuoren haastattelussa ei tuotu esiin tämän eturistiriitaa: hän istui European Federation for Investment Law and Arbitration (EFILA) -nimisen järjestön neuvoa-antavassa toimikunnassa. EFILA on vaikutusvaltaisimpien lakifirmojen perustama lobbausjärjestö, jonka tarkoituksena on ajaa välimiesmenettely osaksi TTIP-sopimusta. Järjestö siis käsitteli samoja asioita, joista Sinivuori neuvotteli Suomen puolesta ulkoasiainministeriön edustajana.
Varautumisestaan huolimatta Kivi yllättyi joutuessaan ongelmiin työpaikallaan, kun hän kirjoitti kauppasopimusneuvotteluihin liittyvän jutun geenimuunneltujen siemenviljojen patenttioikeuksista Kolumbiassa. “En ollut varautunut siihen, että suomalaiset geenimuunneltuja tuotteita ja Monsantoa lobbaavat tahot halusivat viedä jutun Julkisen sanan neuvostoon [JSN], koska heidän mielestään jutussa oli virheellistä tietoa.”
Kiven mukaan hänen arvostelijansa olivat pikemminkin “nettitrolleja” kuin jutussa käsiteltyjen aiheiden asiantuntijoita. Tällä ei kuitenkaan ollut merkitystä, sillä Yle Uutisten vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen määräsi Kiven oikomaan juttuaan kolme kertaa. Jokaisen oikaisun jälkeen lobbarit löysivät uuden yksityiskohdan, joka heidän mielestään oli väärin. Heidän kritiikkinsä kohdistui voimakkaasti Kiven käyttämään haastattelulähteeseen eli Suomen Akatemian tutkijatohtori Markus Krögeriin. Hän kertoi Yhdysvaltojen ja Kolumbian välisen vapaakauppasopimuksen tuomista paineista käyttää muuntogeenisiä siemeniä Kolumbiassa. Kröger antoi Kivelle lukuisia englannin- ja espanjankielisiä lähteitä välitettäväksi eteenpäin lobbareille, jotta nämä voisivat tarkistaa tiedot, jos Krögerin tekemä tutkimus ei riittänyt heille. Lähteet eivät kuitenkaan kelvanneet lobbareille.
“Minulta tiedusteltiin Ylessä hyvin tarkkaan, mitä esimerkiksi tiedän lähteeni taustoista ja mahdollisista vasemmistolaisista kytköksistä. Viimein Jääskeläinen määräsi, että alkuperäinen lähteeni oli korvattava uudella tutkijalla, jotta JSN:ltä vältyttäisiin”, Kivi kertoo.
Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen perusteli muutoksia Kiven mukaan sanomalla, että ”niin kauan oiotaan kun on tarve, mutta JSN:ään ei mennä, koska siellä hävitään”. Kun Kivi yritti kysyä, miksi häviöstä JSN:n käsittelyssä ollaan niin varmoja, hän ei kertomansa mukaan saanut vastausta.
Kiven kirjoittama juttu kirjoitettiin uusiksi, vaikka jutun alkuperäistä sisältöä ei missään vaiheessa osoitettu vääräksi. [Lisäys: Jutussa oli kuitenkin epäselvyyksiä, jotka oli syytä korjata myös Jaana Kiven mukaan. Ks. kommentit tämän otteen alla.] Haastateltu tutkija seisoi tekemänsä tutkimuksen ja antamansa tiedon takana ja oli kiistatta aihealueensa asiantuntija. Kivelle sanottiin, ettei hän saa itse etsiä korvaavaa lähdettä tutkijan tilalle, vaan uuden haastateltavan etsiminen määrättiin eräälle Ylen uutispäällikölle. Suomen Akatemian tutkija korvattiin jutussa Turun yliopiston eurooppaoikeuden dosentilla, joka oli Kiven mukaan sanonut suoraan, ettei ollut aihealueen varsinainen asiantuntija.
Kiven saaman käsityksen mukaan Ylen johtoa ärsytti erityisesti hänen jutussa käyttämänsä sana ”korporaatio”. “Myös kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi käytti antamassaan haastattelussa kyseistä sanaa. Korporaatio ilmeisesti vain nähdään nykyiseen uutiskieleen kuulumattomana sanana ja liian värittyneenä ilmaisuna suurille monikansallisille yrityksille”, Kivi sanoo.
“Mielestäni kukaan ei kuitenkaan kyseenalaista uutiskielessä käytettävää uusliberalismiin taipuvaista retoriikkaa, kuten kilpailukyky, työn kysynnän kasvu, kestävyysvaje tai sopeutustoimet. Lista on pitkä. Kukaan ei oikeastaan kyseenalaista sitä, onko tämän poliittis-taloudellisen hegemonian toisintaminen suoraan sellaisenaan mediassa tarpeen, tai miksi asiat ovat niin.”
Ylen sanavalinnat ovat herättäneet kritiikkiä laajemminkin. Kesällä 2015 Ylen nettiuutiset kertoivat uusnatsien katupartioista jutussa, jossa natseja kutsuttiin neutraalisti “aktivisteiksi”. Syksyllä 2014 Jääskeläinen linjasi, etteivät Ylen toimittajat saa kirjoittaa “tasa-arvoisesta avioliittolaista”, koska nimitys olisi ottanut poliittisesti kantaa lain puolesta. Toimittajien piti kutsua lakiehdotusta “sukupuolineutraaliksi avioliittolaiksi”. “Paperittomien siirtolaisten” sijaan Yle on usein uutisoinut “laittomista maahanmuuttajista”, ikään kuin ihminen voisi olla laiton. Lisäksi Yle on omaksunut äärioikeistolaisten ja rasistien itsestään käyttämän kiertoilmaisun “maahanmuuttokriittinen”. Yle on myös kysellyt lukijoiltaan, “saako lapsesi opettaja olla homo” ja “miten suhtautuisit, jos opettaja, poliisi tai vaikkapa jääkiekkoilija olisi avoimesti homoseksuaali”.
Kivi sanoo ihmetelleensä, mitä tekemistä kolumbialaisilla siemenviljapatenteilla on suomalaisen vasemmiston kanssa tai miksi hänen lähteensä mahdollinen poliittinen kanta oli Ylelle niin tärkeä. Kivi nostaa esimerkiksi mediassa usein talousasiantuntijana kuullun Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen entisen ylijohtajan Juhana Vartiaisen. Vartiainen on avoimesti oikeistolainen ja kirjan kirjoitushetkellä kokoomuksen kansanedustaja, mutta mediassa on koettu, etteivät poliittiset ideologiat ole vaikuttaneet Vartiaisen talousteoreettisiin mielipiteisiin. Tai sitten niihin vaikuttavat poliittiset aatteet, joiden vaikutus on medialle normaali tila.
“Minulle annettiin suullinen varoitus poliittisesti värittyneestä uutisoinnista”, Kivi kertoo. ”Yritin kysyä, mistä varoitus tarkalleen ottaen tuli, ja vastaukseksi annettiin ne kolumbialaiset siemenviljapatentit. Uusliberaalia retoriikkaa toisintavasta uutisoinnista ei kuitenkaan kukaan huomauttele.”
Kysyimme Jääskeläisen näkemystä Kiven tapauksesta. Hän vastasi, että Ylessä päätöksen oikaisuvaatimuksesta valmistelee alkuperäisen jutun tehnyt toimitus ja toimittajan esimies, mutta lopullisen päätöksen tekee aina vastaava toimittaja, tässä tapauksessa Jääskeläinen itse. Kiven jutusta tehtiin kaksi oikaisuvaatimusta, jotka Jääskeläisen mukaan olivat “varsin laajasti perusteltuja”.
“Pyysin tuottajaa käsittelemään asian uudelleen todeten muun muassa, että juttu oli kirjoitettu poikkeuksellisen editoriaalisella tyylillä, ja lähteiden tulkinnat heijastuivat myös Ylen nimissä kirjoitetuissa osuuksissa. Kehotin suhtautumaan vakavasti mahdollisuuteen, että osa Ylen nimissä tehdyistä tulkinnoista on vääriä”, Jääskeläinen muistelee. Hän sanoo myös antaneensa tuottajalle palautetta jutun tyylilajista: “Siinä on otettu Ylen nimiin kiistanalaisessa aiheessa tulkintoja, jotka voidaan perustellusti väittää vääriksi tai värittyneiksi. Tämän vuoksi jutun tyylilajin ei olisi pitänyt olla uutishaastattelu, vaan näkökulma.” Kokonaisuutena Jääskeläinen katsoo, että oikaisuvaatimusten käsittelyssä noudatettiin hyvää journalistista tapaa.
Kivi kertoo oppineensa Ylen tapauksesta ennen kaikkea sen, kuinka varuillaan päätoimittajat saattavat olla suhteessaan tutkijoihin, jotka arvostelevat valtavirran poliittista ajattelua. Kiven mielestä mediassa pelätään erityisesti vasemmistolaiseksi leimautumista. Harvempi pelkää oikeistolaiseksi nimittämistä. Lisäksi, kuten Kivi huomauttaa, mediassa jää helposti yksin, kun kyseenalaistaa kirjoituksillaan valta-asetelmia. Päälle tulee pelko siitä, ettei saa enää töitä. Hänen mukaansa täytyy olla vähän hullu, jotta lähtee hakkaamaan päätään journalismin sisäistä hierarkiaa vastaan.
Kiven kokemukset ovat esimerkki siitä, miten toimittajat kohtaavat suoranaista painostusta ja miten suuri mediainstituutio käyttää valtaa esittääkseen tietyt poliittiset linjaukset neutraaleina. Päällikkö määrää juttujen sisällöstä, ja toimittaja itse alkaa kaiken keskellä helposti pelätä ja stressata. Ongelmat eivät kuitenkaan liity vain johonkin tiettyyn esimieheen tai päättäjään, koska jokaisen auktoriteetin takana on aina monimutkaisia yhteiskunnallisia mekanismeja.
Lue Jaana Kiven henkilökuva Tiellä sananvapauteen -sivustolta. Kivi kommentoi myös Jääskeläisen uusimpia toimia.
Lisäys 2.12.2016 klo 19.14: Kirjaotteeseen lisätty linkki Jaana Kiven Yle-juttuun. Lue myös Kiven uusi kolumni pelosta ja journalismista.
Lisäys 3.12.2016: Lisätty täsmennys hakasulkeisiin.