Suurin osa suomalaisista kannattaa tasa-arvoa lisääviä tulonsiirtoja, reilua sosiaaliturvaa ja toimivia julkisia palveluja. Poliitikolla, joka haluaa purkaa niitä, on ymmärrettävästi vaikeuksia menestyä. Paitsi, jos poliitikko käyttää seuraavia keinoja.


1. Paloittele uudistus epäselväksi ketjuksi toisiinsa näennäisesti liittymättömiä miniuudistuksia. On vaikea romuttaa yliopisto, terveyskeskus tai hyvinvointivaltio yhdellä loikalla. On paljon helpompaa esitellä vuosi toisensa jälkeen pieniä teknisiä uudistuksia, joista on vaikea saada kokonaiskuvaa ja jotka yhdessä vievät järjestelmää haluttuun suuntaan. Lopulta esimerkiksi varsinainen suurelta näyttävä lakimuutos on vain viimeinen silaus, joka myöntää virallisesti sen, mikä on käytännössä tapahtunut jo aikoja sitten.

Esimerkki: muutetaan Suomea Nato-yhteensopivaksi pienin askelin, järjestetään yhteisiä sotaharjoituksia, solmitaan isäntämaasopimus – ja lopulta itse liittyminen Natoon ei olekaan niin iso askel. Tai: lisätään yliopistossa hierarkioita, kilpailua, yritysyhteistyötä ja mittauksia vähitellen – ja lopulta uusi yliopistolaki vain muuttaa viralliseksi sen, millaiseksi arki yliopistolla on jo muodostunut.


2. Vedätä shokkijulistuksella. Sen jälkeen tarjoa pienempää uudistusta, joka oli koko ajan varsinainen päämäärä. Joskus kannattaa hylätä hienovaraisuus ja käyttää päinvastaista taktiikkaa eli mennä mahdollisimman tökeröllä jyräyslinjalla, jotta saa pienempiä tavoitteita läpi.

Kyseessä on käänteinen variaatio myyntimaakareiden bait-and-switch-taktiikasta: esitellään tunteita herättävä poliittinen tuote, ja kun väki rynnii paikalle, peruutetaan tarjous (tai uhkaus) ja tarjotaan muuta tilalle. Myyjät saavat asiakkaan tarttumaan alkuperäistä kalliimpaan tuotteeseen, poliitikot saavat alamaiset hyväksymään alkuperäistä miedomman mutta samansuuntaisen uudistuksen. Keino muistuttaa röyhkeää tinkimistä.

Esimerkki: ehdotetaan yhteiskuntasopimusta, joka tarkoittaa radikaalia palkanalennusta, ja ajetaan sitten kompromissina läpi kilpailukykysopimus, joka on hieman vähemmän radikaali palkanalennus. Tai: väläytetään lukukausimaksuja korkeakouluihin, ja ehdotuksen herättämän ankaran kritiikin jälkeen vedetään se pois ja tuodaan tilalle opintotuen heikennykset, jotka on paljon helpompi hyväksyä kuin lukukausimaksut. Lopputulos tuntuu vastustajista torjuntavoitolta, vaikka todellisuudessa he ovat hävinneet ja tulevat jälleen häviämään seuraavalla kierroksella.


3. Nimeä uusiksi. Keinoista yksinkertaisin on nimetä asia päinvastaiseksi ja pitää nimestä kiinni kaiken kritiikin edessä. Keino on helppo mutta vaatii hyvin treenatun pokerinaaman ja suuren volyymin. Asioiden uudestaan nimeäminen ei onnistu, jos sitä yrittää tehdä marginaalista käsin tai yksin. Nimen tarttuminen edellyttää voimakasta toistoa ja monistamista.

Esimerkki: nimetään sosiaali- ja terveyspalvelujen huonontaminen “valinnanvapauden lisäämiseksi” ja toistellaan uutta käsitettä naama peruslukemilla. Nimetään palkaton pakkotyö “kuntouttamiseksi” ja iloitaan, että työttömät saavat tehdä töitä. Nimetään köyhiä kontrolloivat viranomaistoimenpiteet “yhteiseksi sopimukseksi” ja kehutaan, miten aktivoivaa sosiaaliturva on.


4. Kiinnitä huomio toisaalle. Harhautus on klassinen taktiikka, joka toimii mediavallan ja klikkiotsikoiden aikana erityisen hyvin. Jymäyttämällä huomio muualle voidaan välttää kiusallinen kritiikki tai valmistella epäsuosittuja aloitteita.

Esimerkki: perussuomalaisia syytetään uusnatsien kanssa veljeilystä ja rasismista. Katsokaa, tässä on Matti Putkosen tekemä musta lista suomalaisista julkkiksista! Tapahtuu lisää perussuomalaisten kannalta kiusallisia asioita. Kuunnelkaa, kun Matti Putkonen puhuu räjähtävistä lepakoista! Kolmekoukkuinen viehe uppoaa toimittajamereen helposti ja Putkonen ei voi olla kehuskelematta.

Lisäesimerkki: kun haluat heikentää työttömyysturvaa ja haudata pääministeriä koskevan kriittisen keskustelun, ehdota tieverkon yksityistämistä.


5. Käytä ihmiskilpeä. Joskus mikään määrä paloittelua, sokkisiirtoja, uusia nimiä ja huomion siirtämistä ei toimi vaan epäsuosittu uudistus on kerta kaikkiaan pakotettava läpi. Silloin auttaa ihmiskilpi, johon ns. paska tarttuu.

Esimerkki: Sipilän hallituksessa perussuomalaiset toimivat ihmiskilpenä, johon kulminoituu hallitusohjelman yleinen kritiikki. Oletko vasemmistolainen ja katsot, että hallituksen leikkaukset ovat tuhoisia? Huomiosi kiinnittyy hallituksen näkyvimpään ja julmimpaan kärkeen eli perussuomalaisten toimintaan. Oletko perussuomalainen ja hallitusohjelma on mielestäsi liian maltillinen? Huomiosi keskittyy perussuomalaisten arvostelemiseen takinkääntämisestä.

Hallitus on tarvinnut persuja kilveksi, johon kritiikki keskittyy, ja vastaavasti persut ovat tarvinneet hallitusta pysyäkseen edes joten kuten uskottavana puolueena. Muun hallituksen on myös helppo kerätä itselleen pisteitä ottamalla tarvittaessa etäisyyttä perussuomalaisiin.

Jos mikään tässä esitellyistä keinoista ei toimi, riko kaikki säännöt ja käyttäydy tavalla, joka vaikuttaa sekopäiseltä. Tämä strategia on toiminut Trumpilla mainiosti.