Kun suomalaiset äärioikeistolaiset meuhkaavat muslimeja ja siirtolaisia vastaan, he tekevät sen osittain matkimalla eurooppalaisia nationalistijohtajia ja toistamalla amerikkalaisen sotapropagandan uhkakuvia. Keskeinen islamofobien ja rasistien väite on, että siirtolaiset eivät ole “yhteensopivia länsimaiden kanssa”.
Tutkija-toimittaja Karim Maïche osoittaa kirjassaan Mitäs me länsimaalaiset!, että länsi on idea, ei alue. Länsimaihin lasketaan osa Lähi-itää (Israel) ja Aasiaa (Japani), mutta ei esimerkiksi Etelä-Amerikkaa. Itä-Euroopankin kanssa on vähän niin ja näin.
Oletko sinä länsimaalainen? Kuuluuko Suomi Eurooppaan? Onko Suomen kansallisvaltio seurausta antiikin Kreikan ja Rooman suurille ja mahtaville sivilisaatioille?
Viimeiseen kysymykseen vastatessa kannattaa muistaa, että kreikkalaiset saivat filosofialleen ja kirjoitukselleen pohjan etelästä ja idästä. Roomalaiset puolestaan asuttivat Pohjois-Afrikkaa samalla kun sotivat barbaarisia valkoihoisia germaaneja vastaan.
Länsimainen renessanssi taas sai valtavasti vaikutteita islamilaisesta kulttuurista. Nimenomaan arabit pelastivat kreikkalaisen perinnön, eivät “eurooppalaiset”. Historiankirjoituksesta on tukahdutettu valtava määrä hahmoja, vaikutuksia ja alueita, jotka eivät sovi valkoisen länsimaisen miehen hahmoon.
Jos kiinnostaa purkaa länsimaiden, Suomen tai kansan käsitteitä vallan ja historian näkökulmasta, tästä on hyvä aloittaa. Sitä paitsi kirjassa tökitään herkullisesti Laura Kolbea, Matti Klingeä ja muita kiihkoeurooppalaisia krumeluuriklovneja.
Sitaatti:
Vaikka peruskoulussa vastustetaan tiukasti rasismia ja puututaan sen moninaisiin ilmenemismuotoihin, väitän, että länsikeskeisen tarinan ja eurokeskeisen opetussisällön tuottaminen on nykyisen kulttuurirasismin ytimessä: miten voidaan tarkastella “muista” kulttuureista tulevia ihmisiä ja arvostaa heitä, mikäli “länsimaalaiset” ovat aina keksineet kaiken ja edustaneet edistystä, vapautta ja kehitystä? Samalla, kun vastustetaan rasismia, opetetaan lapsille, kuinka tietty ihmiskulttuuri on lähes kaiken positiivisen kehityksen ja edistyksen etujoukko. (102)
Kuriositeetti: en tiennyt ennen tätä kirjaa, että Humen mielestä rotuhierarkian alimpana ovat mustaihoiset, että Voltaire osallistui orjakauppaan Locken kanssa ja että Kant määritteli rotuhierarkian näin täsmällisesti:
Lämpimissä maissa kypsyy ihminen kaikilta osin aikaisemmin, mutta ei saavuta leutojen alueiden täydellisyyttä. Ihminen saavuttaa suurimman täydellisyyden valkoisessa rodussa. Keltaisilla intialaisilla on jo heikommat luonnonlahjat. Neekerit ovat vielä syvemmällä ja syvimmillä on amerikkalaisten kansojen osa. (185)
Suomalaiset Kant laski “alkuasteelle jääneisiin rotuihin”, tarkemmin niin sanottuun “mongolirotuun”. Suomalaisia on muutenkin pidetty rodullisena pohjasakkana, kuten kirjoitin alkuvuodesta haastatellessani nyt Tieto-Finlandia-ehdokkaana olevaa Tapio Tammista:
Monet omaksuivat Ruotsissa diplomaattina neljä vuotta viettäneeltä rotutieteilijä Arthur de Gobineaulta yleisen käsityksen, jonka mukaan suomalaiset olivat rodullista pohjasakkaa.
Lääkäri Gustav Retzius totesi Suomen tutkimusmatkallaan 1873, että tyypillinen suomalainen on ”saamaton ja hidas, raskastekoinen ja kömpelö ruumiinliikkeissään, kaikin tavoin hyvin vanhoillinen”.
Seuraavan askeleen suomalaisten luokittelussa otti Herman Lundborg, josta tuli 1922 Uppsalan uuden rotubiologisen tutkimuslaitoksen johtaja. Instituutti pyrki osoittamaan ruotsalaisten rodullisen puhtauden muun muassa vertailemalla heitä alempiin kansakuntiin.
Lundborgin perustaman laitoksen tutkijat mittailivat saamelaisten ja ”lyhytkalloisten rotuun” kuuluvien suomalaisten päitä vielä 1930-luvun lopulla. Lappilaisten työtuvissa köyhille lapsille opetettiin Lundborgin kirjoista, kuinka rotujen sekoittuminen johtaa rappiollisiin jälkeläisiin.