Työmarkkinajärjestöjen pomot ovat päässeet sopimukseen leikkaus- ja kiristyspaketista, jota kutsutaan yhteiskuntasopimukseksi. Sopimuksen ytimessä on tulonsiirto työntekijöiltä yrityksille.

Miesneuvottelijat päättivät, että naisvaltaisen julkisen sektorin lomarahoja leikataan kolmanneksella. Työvuotta pidennetään keskimäärin 24 tunnilla. Työntekijöiden sosiaaliturvamaksuja korotetaan samalla, kun työnantajien maksuja lasketaan.

Koska leikkaukset vähentävät valtion tuloja, ehkäpä nyt saadaan syy myös uusille leikkauksille.

Tämä kaikki tehdään tilanteessa, jossa 50 suurimman pörssiyhtiön osingot ovat nousseet 14 prosenttia viime vuodesta, sosiaaliturvasta ja koulutuksesta leikataan, palkat eivät nouse ja työttömiä on lähes puoli miljoonaa. Lähivuosina on myös alennettu yhteisöverotusta ja poistettu työnantajilta Kela-maksu.

Viime vuosikymmenellä prekariaattiliike esitti kovaa kritiikkiä ammattiliittoja kohtaan. Liittoja syytettiin jämähtäneiksi vanhan puolustajiksi, jotka vastustivat perustuloa, unohtivat vähemmistöt ja näkivät vain muodolliset ja pitkäaikaiset työsuhteet.

Ay-puolelta tuli ihmettelevää vastakritiikkiä: miksi arvostelette meitä, kun me olemme teidän työtä tekevien ihmisten ainoa ystävä?

Nyt voi kysyä: millainen ystävä suostuu leikkaamaan palkkaasi, korottamaan maksujasi ja lisäämään työaikaasi?

Todellinen ystävä olisi kaatanut niin yhteiskuntasopimuksen nimellä pusketut työehtokiristykset kuin hallituksen pakkolaitkin.

Taantumasta ja työttömyydestä huolimatta Suomessa on kyllä varallisuutta. Se ei vain ole yhteistä varallisuutta. Ay-liikkeellä olisi voimaa tehdä siitä yhteistä. Sen sijaan liittojen tavoitteena näyttää olevan parodian tekeminen mahdottomaksi.

Italiassa 1960-luvulla eräät työläisaktivistit toivat jämähtäneiden ammattiliittojen mielenosoituksiin pilkkakylttejä, joissa vaadittiin sarkastisesti vähemmän palkkaa ja enemmän työtä. Tämän päivän Suomessa liittopomot kantavat itse täsmälleen samoja kylttejä.