Helsingin Sanomat julkaisee välillä media-analyyseja tyyliin ”mikä meni pieleen Sipilän dosenttipuheessa”. Sovelletaanpa metodia Hesarin lauantaiesseeseen, jossa Juhana Torkki vaatii dialogia Jussi Halla-ahon ja Anna Kontulan välille.
Torkki viittailee Halla-ahon lisäksi James Hirvisaareen. Sen jälkeen hän kirjoittaa:
Suomi tarvitsee myös provosoijia, räväköitä ajattelijoita, jotka heittelevät keskusteluun räikeitä värejä. He auttavat meitä näkemään jonkin katveeseen jääneen ajattelun kulman.
Provosointiakin enemmän tarvitaan vuoropuhelua, Torkki sanoo. Julkinen keskustelu on hänen mukaansa kärjistynyt ja poteroitunut. Dialogin on korvannut sotapuhe. Toisin ajattelevaa ei nähdä ihmisenä vaan vihollisena. Pitäisi olla kuin Nelson Mandela, joka kiitti vanginvartijoitaan. Pitäisi ottaa oppia Sokrateesta.
Mikä lauantaiesseen asetelmassa on pielessä? Take it away, Twitter:
"Anna Kontula sanoo että kaikille kuuluu ihmisoikeudet; Jussi Halla-aho että suvakit pitäisi raiskata. Miksi ei ole dialogia, ihmettelen."
— Missä tämä näkyy? (@tomistro) December 5, 2015
"Jussi Halla-aho ja Anna Kontula ovat molemmat ihan samanlaisia" *kirjoittaa esseen Hesariin; ei mainitse Halla-ahon väkivaltafantasioita*
— Missä tämä näkyy? (@tomistro) December 5, 2015
"Niin mutta mitä jos vain kuuntelisimme paremmin näitä ihmisiä jotka haluavat kieltää toisten ihmisarvon ja -oikeudet."
— Missä tämä näkyy? (@tomistro) December 5, 2015
"Miksi sinä olet niin vihainen? Ei ole viha hyväksi kuule. Kuuntelepa nyt kun James Hirvisaari sanoo että sinut pitäisi tappaa rajalle."
— Missä tämä näkyy? (@tomistro) December 5, 2015
"Seuraavan kerran kun jaat fb:ssä uutisen turvapaikanhakijan pahoinpitelystä niin aseta itsesi tekijän asemaan. Ei ole helppoa hänelläkään."
— Missä tämä näkyy? (@tomistro) December 5, 2015
Nelson Mandela ei vihannut vanginvartijoitaan. Lukijatehtävä: Etsi viisi eroavaisuutta vanginvartijan ja hallituspuolueen jäsenen väliltä.
— Missä tämä näkyy? (@tomistro) December 5, 2015
@tomistro @klementiini Mandela-viittaus on aika järjetön. Tyyppi oli kumouksellinen, vaikka päättiikin olla valtionmies kun se mahdollistui.
— Dan Koivulaakso (@koivulaakso) December 5, 2015
@tomistro @klementiini Jatk. ja ilman taistelua ja voittoa ei olisi ollut saumaa olla "dialogissa" tai mikä hs pointti lieneekkään.
— Dan Koivulaakso (@koivulaakso) December 5, 2015
Dialogista diggaavat etuoikeuksistaan sokeat valkoiset, jotka voivat mukavasti asettautua ikävien keskustelujen 'ulkopuolelle'. #hesari
— Aarre Kanto (@AarreKa) December 5, 2015
Anna Kontula jatkaa:
Tämä maa on täynnä tarkentamatonta puhetta siitä, että pitää neuvotella ja sopia. Torkin teksti asettuu mainiosti tähän genreen jo siksi, että siinä ei pohdita sen paremmin vastakkainasettelujen syitä kuin niitä rakenteellisia tekijöitä, jotka ovat ryhmien rakentavan vuorovaikutuksen ehto. Tällaista tyhjää sovintopuhetta on käytetty vuosisatoja yhteiskunnallisten epäkohtien peittämiseen (hyvänä esimerkkinä naisiin kohdistuva väkivalta, josta olen käyttänyt vuosien mittaan lukuisia vähemmän kärjistettyjä puhernvuoroja, jotka eivät Torkin korviin ilmeisesti ole kantautuneet, tai kenenkään muunkaan.) Historian valossa sen viljelijöiden olisi terveellistä aika ajoin vakavasti pohtia, millaista herraa ovat palvelemassa toiminnallaan.
Polarisaation piilottaminen on porvarillisessa yhteiskunnassa oikeiston retorinen strategia – puhutaan ”yhteistyöstä” ja ”yhteisestä edusta”, mutta kun talkoot on pidetty ja tulosta katsotaan taskulaskimen kanssa, aina sieltä löytyy rikastunut eliitti ja köyhtynyt (vähintään suhteellisesti, viime aikoina Suomessa myös absoluuttisesti) enemmistö. Kun vasemmisto sitten kyseenalaistaa näitä mekanismeja, joissa yhdet kahmivat ”sovinnon” ja ”vuoropuhelun” nimissä kaikkien eväät, niin se on eliitin mielestä hajottavaa, yhteistyökyvytöntä ja sivistymätöntä.
Tämä retorinen kaava on toistunut länsimaasta toiseen aina 1800-luvulta lähtien, eikä ole kadonnut mihinkään. Konsensusihanne on voimakas vallankäytön väline, joka pitää osata kyseenalaistaa – suomalaisten ongelma ei ole se, että on erilaisia näkemyksiä, vaan se, että tämän konsensushyssyttelyn alla meillä ei pääse kehittymään hyvää argumentaatiokulttuuria, jossa asiat menisivät eteenpäin (kuten Torkinkin kirjoitus väkevästi todistaa).
Odotan mielenkiinnolla Torkilta jatkoesseetä, jossa hän kertoo, miten tällaisten ihmisten kanssa käydään dialogia (kuvat Vihamuki-tumblrista):
PS. Suosittelen Juhana Torkkia lukemaan Platonin Sokrates-dialogeja. Ne ovat loistava esimerkki siitä, miten omat näkemykset puetaan näennäisen dialogin muotoon. Käytännössä Sokrates pitää monologia, joka pakottaa keskustelukumppanin myötäilemään. Lisäksi Sokrates koettiin yhteiskunnallisesti niin ärsyttäväksi ja vaaralliseksi, että hänet tuomittiin kuolemaan.