Yrittäjien ja sijoittajien markkinointitapaamisesta on tullut ihailtu ja vihattu ilmiö. Kun viisi vuotta sitten kaikilla piti olla näppärästi muotoiltu mielipide Flow-festareista, nyt samaa keskustelun paikkaa miehittää Slush.

Lehdistä saa lukea Slush-ylistystä, jota erityisesti poliitikot ja yritysjohtajat lietsovat. Imagelta ilmestyi Slush-teemapaketti. Suuret mediat seuraavat tapahtumaa ja esittelevät siellä näyttäytyviä yrityksiä. Niitä riittää: tänä vuonna tapahtumaan osallistuu 1700 startuppia ja 250 suurta pääomasijoitusrahastoa.

Jos käännän katseen pois mediasta, näen kuitenkin enemmän Slush-vihaa kuin ihailua. Imagen päätoimittaja huomasi saman:

Mistä syntyy niin kova viha Slushia kohtaan?

Tapahtuma koetaan etuoikeutetun yrityseliitin ja sellaiseksi haluavien ihmisten verkostointitapaamiseksi. Mielikuvaa ei auta, että osa slushilaisista ryhtyi puuhamaan “vastalakkoa” eli järjestäytynyttä rikkuritoimintaa syyskuun 18. päivän niin sanotun suurlakon kaikana.

Rikkurointi peruttiin, kun järjestäjät tajusivat, millaisen pr-mokan he olivat tehneet. Ay-liikkeen ja työntekijöiden oikeuksien vastainen ajattelu on kuitenkin startup-skenen ytimessä. Paul Graham, yksi yrityskulttuurin guruista ja yrityskiihdyttämö Y Combinatorin perustajista, osoitti sen nasevasti twiitillään:

Mutta ehkä rikkuri-slushilaiset ja Graham ovat vain yksittäistapauksia. Ovatko uudet it-yritykset, helposti kaupallistettavat keksinnöt tai älypuhelinohjelmat todella vaarallisia? Ja mitä sitten, vaikka Slushin osallistujat ovat pääsääntöisesti etuoikeutettuja yrittäjiä, vaikuttajia ja sijoittajia – eikö heillä saa olla hauskaa yhdessä? Ovatko Slushin vihaajat suvaitsemattomia yritysväkeä kohtaan?

Kirjoitin viikonloppuna julkaistussa Kansan Uutisten jutussa Slushin taustalla olevasta ilmiöstä. Sitä tutkinut Hanna Kuusela puhuu lupaustaloudesta: arvontuotanto rakentuu yhä enemmän lupauksille ja lupausten synnyttämille odotuksille, jotka ovat tärkeämpiä kuin varsinainen tuote.

Lupausten keskeisyys ohjaa startup-yrittäjiä jatkuvasti kovempaan retoriikkaan siitä, miten kehitteillä oleva tuote mullistaa maailman. Kuusela ottaa esimerkiksi Wolt-nimisen älypuhelinohjelman:

Käytännössä valmis startup-tuote on esimerkiksi älypuhelinsovellus, kuten Wolt-ohjelma, jolla voi maksaa noutoruuan ennakkoon ja välttyä jonotukselta.

– Vallitsee järjetön maailman muuttamisen retoriikka, ja sitten se, mitä oikeasti ollaan kehittämässä, on sovellus noutoruuan maksamiseen.

Kuinka ollakaan, Helsingin Sanomat kertoi tänään, että ainakin osa Woltin työntekijöistä on tyytymättömiä, koska heille saattaa jäädä 26,5 viikkotyötunnista käteen kulujen jälkeen vain 150 euroa.

Innovatiivisen startup-firman lähetit tekevät työtä omalla autolla tai pyörällä sekä maksavat bensat ja puhelinlaskut. Tuntipalkka on työsopimuksen mukaan yhdeksän euroa. Se voi yrityksen mukaan nousta, jos keikkaa on paljon. Lisiä ei makseta. Viikonloppukorvauksia ei ole. Lisäksi yritys on jättänyt työntekijöiden sote- ja eläkemaksut maksamatta, Woltin mukaan “virheen vuoksi”.

Woltin operatiivinen johtaja Juhani Mykkänen vaihtoi kriisiviestintävaihteen päälle ja myönsi, että virheitä on tehty ja palloja on pudonnut käsistä.

Mykkänen työskenteli aikaisemmin HS:n Nyt-liitteen esimiehenä ja kirjoittaa lehteen edelleen kolumneja. Uusimmassa tekstissään Mykkänen tunnustautuu “ällöttäväksi appijupiksi”. Hän kertoo, miten nautinnollista on ajella Uberilla julkisen liikenteen sijaan.

Herää väistämätön kysymys: onko Woltin työntekijöillä varaa olla ällöttäviä appijuppeja?

En mahda mitään sille, että Mykkäsen tekstejä lukiessa aivoni alkavat lukea tekstiä Alexander Stubbin äänellä ja muotoilla sitä vielä pirtsakammaksi:

MORO JENGI! Operatiivinen johtaja tässä terve !! Hymyä huuleen pilkettä silmäkulmaan :)) Suomi nousuun jooookos kookos:) Ei olla nyrpeitä siellä palkoista ja työehdoista vaan uudistetaan rohkeesti työelämään joobelis ::)) Ja ei muuta kuin aurinkoista Slushia koko jengille!!!

Woltin kaltaisia tilanteita alkaa löytyä, kun startup-kiimaa penkoo vähänkin. Merkittävä osa Uberin kaltaisten firmojen menestyksestä perustuu siihen, että ne ovat keksineet erittäin tehokkaan tavan painaa työvoimakustannukset alas. Lisäksi yritykset ovat rakentaneet keskusjohtoisen kontrollijärjestelmän, joka pitää työntekijät kurissa esimerkiksi asiakasarvostelujen ja sisäisen kilpailun kaltaisilla vertaismekanismeilla.

Slushia vihataan, koska se on visio yksityistetystä tulevaisuudesta. Se on näkemys yhteiskunnasta, jossa lääkäriin on vaikea päästä, koska ensin pitää selvitä keinoälyn ja älypuhelinappsien labyrintistä, joka ratkaisee, ansaitseeko asiakas ihmiskontaktin. Julkiset palvelut on purettu. Tilalla on uuden yksityistalouden fantastisesti hehkutetun pr-julkisivun ja kalliiksi tulevan sekavuuden ristiriita, jossa tuotot valuvat entistä harvemmille, työntekijöiden ongelmiin suhtaudutaan kasvukipuina ja asiakas ihmettelee, mihin hänellä on varaa, kun yritykset keskittyvät tarjoamaan palveluita terveille ja maksukykyisille.

Hotellit on korvattu Airbnb:llä, joissa ei piitata muille asukkaille koituvasta haitasta, asumisen hinnan noususta tai turvallisuusnormeista. Liikenne hoidetaan Uberin alipalkatuilla ja ikuista pakkohymyä irvistävillä kuskeilla. Kaupankäynnistä vastaa minikoptereillaan Amazon, joka on onnistunut tuomaan foxconmaiset orjatyöolot länsimaisiin varastoihin. Internettiä ei ole, on vain Google ja Facebook.

Jokaisena vapaahetkenä tuotamme ilmaista sisältöä startupeista monopoleiksi kasvaneille mediayrityksille. Mallin arvostelijoille naureskellaan, koska kriitikotkin käyttävät mediayritysten palveluja. Median virallinen sisältö on lähinnä hehkutusta siitä, miten mukavasti asiat ovat, kun startupit ovat niin kekseliäitä ja poliitikot kovin mukavia yrittäjiä kohtaan.

Me tavalliset ihmiset työskentelemme Uberin tai Woltin kaltaisessa paskaduunissa. Koska yleisistä ja sitovista työehtosopimuksista ei voi edes unelmoida, emme saa lisiä, korvauksia tai sairaslomia. Tuntipalkka on painettu reilusti alle kympin. Aina voi tehdä kahta tai kolmea työtä yhtä aikaa, jos toimeentuloa kaipaa.

Lomaa saa jokainen pitää, mutta omalla kustannuksellaan. Lomailussa on tietenkin prekaarille miniyrittäjälle se riski, että joku toinen vie paikan sillä aikaa. Ja loman voisi toki käyttää paremmin eli töitä tekemällä! Kun tekee töitä kellon ympäri, on ehkä varaa ostaa osamaksulla uusi puhelin, jonka innovatiivisilla startup-appseilla voi sitten tehdä entistäkin enemmän työtä.

Slushia vihataan, koska se on välähdys dystopiasta.


Kuva: Kai Kuusisto / Slush