Kokkina työskentelevän ja omakustanneromaaneja julkaisseen Mika Ahlforsin esikoisohjaus Punasii päin (2018) on komedia lähiöelämästä, huumeista, poliisista ja kapitalismista. Ahlfors on myös käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan. Toista pääosaa näyttelee räppäri Julma-Henri ja mukana on myös Itä-Helsingin räppipiireistä tuttu Pikkupiru.

Lykkäsin huhtikuussa ensi-iltaan tulleen elokuvan katsomista. Olen pettynyt niin moneen suomalaiseen indie-elokuvaan, että pelkäsin vaivaannuttavaa pettymystä. Lisäksi pidän Julma-Henriä niin tärkeänä, että uuden julkaisun kuunteleminen tai katsominen on aina työn takana, koska se synnyttää liikaa reaktioita.

Julma-Henri, tai JULMA H, kuten nimi nykyään kuuluu, on eräänlainen suomiräpin Frank Zappa. Zappa oli monimuusikko, bändinjohtaja ja säveltäjä, jonka tuotanto on naurettavan ylitsepursuava ja vaihtelee monipolvisesti avantgardekitaroinnista ja hippirockin parodioista atonaalisiin sinfoniasävellyksiin, synteettiseen jazziin, poppiin, discoon, punkkiin ja livekollaaseihin. Yli 60 levyä julkaissut Zappa teki lisäksi elokuvia ja musikaaleja, kirjoitti kirjan, osallistui politiikkaan ja eli jatkuvaa taiteellista vallankumousta.

Zappan tavoin Julma-Henri on aina pilkkaamassa valtavirtaa ja haastamassa lokeroita. Henri julkaisi esikoislevynsä Al-Qaida Finlandin (2007) Piritorilla keikalla, jonka aikana poliisi katkaisi sähköt. Kymmenen vuotta myöhemmin kaksi biisiä levyltä sijoittui YleX:n suurimmat suomalaiset hip hop -biisit -äänestyksen top sataan. Levy oli maanjäristys, parasta runoutta ja voimakkainta musiikkia mitä Suomessa oli 2000-luvulla julkaistu. Sen jälkeen verbaalisesti virtuoosimainen Henri on tehnyt levyn lähes joka vuosi. Musiikin suunta ja vastaanotto ovat vaihdelleet jyrkästi.

”Mikset sä rupee tekeen jotain purkkapoppii ja lyö läpi massoille”, Henriltä kysytään elokuvassa. Kysymys vihjaa, että Henkalla olisi kyllä kykyjä takoa kaupallisia hittejä. Mutta muusikko tahtoo muuta.


Esikoislevyä seurasi lyriikoiltaan rujo mixtape SRJTNT vol. 1 ja Laineen Kasperin kanssa tehty yhteiskuntakriittinen kuunnelma Outo nauha. Seuraavaksi Henri yllätti tekemällä sosionomiopintojensa päättötyöhön kuuluvan Psykoterapia-levyn, jossa oppikirjatekstiä lauletaan progejazzin päälle. Levystä tuli erityisen hyvää palautetta vangeilta. Seurasi kaksi Roope Kinnusen (RPK / Koksukoo) kanssa tehtyä EP:tä ja Intiassa kirjoitettu HENRI-levy. RPK:n kanssa Henri myös perusti Eurocrack-duon. Sen listoille kivunneen H U U M E -levyn ostin itse pillerinmuotoisena usb-tikkuna.

Vuosina 2015-2016 Henri julkaisi kaksi synkkää ja hidasta levyä, jotka herättivät hieman hämmentyneitä reaktioita. Vuoden 2016 lopulla hän aloitti Cheekin vastaisen militantin kauden, joka synnytti sellaisia biisejä kuin ”Kuka Muu Muka 2” ja Spotify-hitit ”Väärät profeetat” sekä ”Spägää”. “Spägästä” lähtien Henri on tehtaillut onnistuneita Spotify-sinkkuja, kuten kesän 2017 hitticoverin ”Ei koskaan kotiin”.

Uusin julkaisu on Sairas T:n kanssa tehty yhteislevy Kuollu kulma, jonka suosituin biisi lähestyy miljoonaa Spotify-klikkiä.

Musiikin ulkopuolella Henri on työskennellyt muun muassa suljetulla osastolla mielenterveyspotilaiden parissa ja Kalkutassa katulapsiprojektissa. Politiikkaa hän on tehnyt esiintymällä mielenosoituksissa EuroMayDay-kulkueesta Lähiöst linnaan -tapahtumaan. Henri oli tuttu näky myös takavuosien talonvaltauksissa. Vuosien varrella Henkka on kommentoinut syrjäytymistä Kuukausiliitteen haastattelussa ja sosiaalihuoltolakia Noste-lehdelle.

Kun tapasin Henrin ensimmäisen kerran, kysyin, mistä tämä täysin käsistä lähtenyt luovuus tulee.

“Mulla ei oo oikein vapaa-aikaa. Yöt on lyhyitä”, Henri selitti kuumeista tuotantotahtiaan ja erilaisten tyylien kokeilua. “Kirjoittaminen ei oo valintakysymys, vaan monesti pakon sanelemaa. En muista että ois koskaan tullut sellaista hetkeä, että pitäiskö tehdä uus levy tai että pitää tehdä huomenna tätä hommaa. Sitä vaan huomaa paahtavansa.”

Ja nyt Julma-Henri siis näyttelee pääosaa täyspitkässä elokuvassa.


Punasii päin on puhdas genre-elokuva tai oikeastaan kokoelma genrejä, jota täytyy arvioida genrejen sisältä käsin. Se on minimibudjetilla ja pääosin amatöörinäyttelijöillä tehty meiltä meille -lähiöleffa. Se on rikoskomedia ja Ice Cuben tähdittämän Friday-klassikon etäisesti mieleen tuova pilvenpoltto-odysseia. Sen sketsit lyövät lärvilaudoilta suomalaiset komediasarjat. Se tekee parodiaa sekä lähiöiden rappioromantiikasta että yhteiskunnallisesta keskustelusta.

Suuri osa elokuvasta pyörii ”kannabisrinkiin” liittyvän rikollisuuden ympärillä. Pikkurikollisten elämä virallisen työn ulkopuolella on vielä raaempaa vääntämistä kuin mitä ns. oikea työ olisi. Lähiön työstäkieltäytyjien elämäntahto ei kuitenkaan anna periksi.

Elokuva alkaa markka-ajalta keskellä Stop töhryille -kampanjaa. Juomien loppuminen vie töhrijä-Henrin hakemaan juoksukaljat ja -patongit lähikaupasta. Toisena lähiöiden runtelemana katutaiteilijana on Otto Nybergin näyttelemä Joonas. Kun kaverit saavat avattua kaljat älyämpärinsä äärellä, FPS Securityn vartija Haapa (Heikki Herva) iskee. Seuraa vankilareissu, ja töhrijöille tulee jättivelat.

Kolme miespäähahmoa ovat suoraviivaisesti Freudin minä, yliminä ja tiedostumaton. Julma-Henri on oululaisella aksentilla puhuva id, tiedostamaton, joka kiroilee läpi elokuvan aurinkolasit päässään ja heiluu samuraimiekan kanssa. Kamera seuraa eniten sympaattisena esitettyä ohjaajan alter egoa ja jokaminää Joonasta, joka haaveilee oman elokuvan tekemisestä. Valitettavasti Joonas on sen verran hyväsydäminen, ettei oikein pärjää kovan alamaailman kannabiskaupoissa. Vartijasta ylikonstaapeliksi noussut Haapa puolestaan toimii yliminänä, joka käyttää brutaalisti laittomia keinoja saadakseen kannabistit kahleisiin.


Varsinainen juoni muodostuu Henrin keksimästä liikesuunnitelmasta: otetaan opintolainaa, tilataan alkusiemen Amsterdamista, vuokrataan varastohalli ja pistetään puskat pystyyn. Kannabisfarmi tuottaa. Pian miehillä on perässään lähiön alamaailma ja korruptoitunut huumepoliisi.

Mukana lähiöissä hilluu Pikkupirun johtama Manner-crew pesismailoineen sekä somalitaustaisia diilereitä, joista näkyvin on Ali Abdin loistavasti näyttelemä katutaiteilija Pesola. Vanhan viisaan roolin täyttää pilveä ja eksoottisia kojeita väsäilevä Budiparta (piippumestari Timo Martikainen).

Kuten nimistä voi päätellä, elokuvan näkökulma on varsin miehinen. Ainoat näkyvät naiset ovat seksiä myyvä Pilvi (Hilma Kotkaniemi) ja huumepoliisi Haapan kollegaksi ryhtyvä Krykov (Sofia Smeds). Paljon esitellyssä miekkakohtauksessa Henri lähtee tekemään kostomurhaa naisen takia. Dialogi töksähtelee joissakin naisia koskevissa kohdissa, tyyliin “no ota tästä pari sataa ja käy huorissa”.

Elokuvan musiikista saisi oman tekstinsä. Sitä on käytetty hyvällä maulla verrattuna vaikka Antti Jokisen Pahan kukkiin tai Olli Ylisen Korkeimpaan oikeuteen. Räpit sopivat kohtauksiin täsmällisesti, biitit tuottavat tunnelmaa ja mukana olevat pari liveä ovat hienoja, joskin Mikidin ja Gaiafin sinänsä upea esiintyminen venyy liian pitkäksi. Kohokohta on tietysti Julma-Henrin keikka, johon poliisi iskee suoraan lavalle.


Punasii päin on jälleen yksi esimerkki siitä, miten suomalaisessa elokuvassa tulee parempaa jälkeä heti, kun tekijät uskaltavat irtautua siitä ankeasta latteudesta, jota kuvitellaan realismiksi. Elokuva on ehkä amatöörien kuutamourakkana tekemä, mutta se ja sen hahmot uskaltavat kuvitella, haluta ja nauraa. Jospa tämä trendi leviäisi…

Sketsit ja visuaaliset vitsit kantavat lähelle loppua, joka menee huonolla tavalla överiksi ja muodostuu elokuvan suurimmaksi ongelmaksi. Juoni hajoaa synkkään päätökseen ja tarina saa moralistisen käänteen, kun pikkurikoksestakin joutuu helvetin lieskoihin.

Valtaosa kohtauksista on joka tapauksessa täynnä zappamaista komiikkaa. Joku voi tyrmätä huumorin halpana tai lapsellisena, minä nautin täysin imaisuin. Tosin Frank Zappan elokuvista Punasii päin eroaa siten, että se ei ole huono.

Katsoin elokuvan gin tonicin kanssa Lanzarotella. Se oli sille hyvä ympäristö. En odottanut mitään ja sain kaiken, mitä en tiennyt haluavani, sekä Kanarialta että räppielokuvalta.

Punasii päin -näytökset elokuvan sivuilta