Pontus PurokuruToimittajien sanomatalot ovat liekeissä liberaalien ihmetellessä, miksi he olivat niin väärässä. Silti siellä täällä näkyy optimismia. Trumpin voittopuhetta on pidetty ”presidentillisenä” ja ”arvokkaana”. Ehkä hän ei olekaan niin arvaamaton sekopää kuin antoi kampanjansa aikana ymmärtää. Ehkä republikaanien ammattipoliitikot saavat trumpetin suitsiin.
Ehkä Brexitiä ei tapahtunutkaan, ja ehkä äärioikeisto ei noussut valtaan Suomessa. Ehkä 1990-luku ei koskaan loppunut ja maltillinen oikeistoliberalismi edustaa edelleen järjen ääntä…
Optimismi on katteetonta. Ensi vuonna tähän aikaan asiat voivat olla paljon huonommin. Emme ole nähneet läheskään pahinta.
Tämän myöntäminen ei ole pessimismiä eikä luovuttamista. Tuntuu, että monen politiikkaa aktiivisestikin seuraavan on vaikea kalibroida itseään uusiksi. Jokaisen jytkyn ja brexitin jälkeen viisari värähtää takaisin oletusasentoon. Suuria linjoja ei uskalleta ajatella.
Tällaista oli myös 1930-luvulla, kun tilanteen jatkuvaa huonontumista ei haluttu myöntää.
Vaikka Trump muuttaisi puheensa ja poliittiset tekonsa ”neutraaleiksi”, hänen voittonsa on rasismin ja seksismin mikropoliittinen voitto. Se on äärioikeistolaisen liikkeen sekä konkreettinen että symbolinen onnistuminen, joka voimauttaa valkoisten miesten ylivaltaa ajavia ihmisiä.
Liian paljon tarkastellaan politiikan virallista tasoa ja arvellaan, ettei moni asia muutu Trumpin myötä. Moni asia on kuitenkin jo muuttunut yhdessä yössä. Perussuomalaisten vaalivoitto vuonna 2011 legitimoi rasistisen huutelun julkisissa tiloissa ja lisäsi täysiveristen fasistien itsetuntoa.
On yllätys, jos Trumpin rakentaman liikkeen voitosta ei seuraa samankaltaisia virallisen politiikan ulkopuolisia ilmiöitä ympäri maailman. Trumpin voiton jälkeen Twitterissä ja Facebookissa on näkynyt paljon rodullistettujen ihmisten huolta omasta ja läheistensä turvallisuudesta.
Myös Yhdysvaltojen parlamentaarisessa politiikassa on paljon sellaista, mitä Trump ja republikaanien vallassa oleva hallinto- ja oikeuskoneisto pystyy tuhoamaan tai heikentämään: sairasvakuutus, suhtautuminen kidutukseen, verotus, ydinasepolitiikka, vähemmistöjen asema ja ilmastonmuutoksen hidastaminen.
Euroopassakin tullaan vuoden sisällä näkemään oikeistolaisempaa, rasistisempaa ja seksistisempää politiikkaa. Äärioikeiston johtajat olivat ensimmäisenä onnittelemassa Trumpia tämän voitosta.
Itävallassa uusitaan joulukuussa presidentinvaalit, joissa oikeistopopulistisen FPÖ:n Norbert Hofer on vahva ehdokas. Thatcher-faniksi julistautuneen Hoferin vaalilupaus on ”Itävalta ensin”. Hänen mukaansa islamilla ei ole paikkaa maassa.
Hollannissa järjestetään maaliskuussa parlamentin alahuoneen vaalit. Geert Wildersin äärioikeistolainen Vapauspuolue on kyselyjen mukaan suosituin tai toiseksi suosituin puolue. Se on uhonnut valtaan päästyään esimerkiksi kieltää kaikki islamiin liittyvät symbolit, lisätä auktoriteettien arvostusta, rajoittaa maahanmuuttoa ja viedä maahanmuuttajilta oikeuksia.
Ranskassa järjestetään huhti-toukokuussa presidentinvaalit. Kyselyjen mukaan Kansallisen rintaman Marine Le Pen on toiseksi suosituin ehdokas ensimmäiselle kierrokselle. Vaikkei Le Pen voittaisikaan, Nicolas Sarkozy käy omaa vaalikampanjaansa hyvin samankaltaisilla teemoilla: islamin vastustaminen, kova kuri ja nationalismi. Kesällä maassa järjestetään myös parlamenttivaalit. Viimeksi aluevaaleissa sosialistit liittoutuivat konservatiivien kanssa, mikä vei poliittista keskustaa oikealle äärioikeiston ehdoille.
Saksassa käydään syksyllä liittopäivävaalit. Äärioikeistolainen AfD on noussut kyselyissä kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. AfD on kytköksissä ultrarasistiseen Pegida-liikkeeseen. Maahanmuuttovastaiset teemat ovat levinneet muihin puolueisiin, jopa vasemmistolaiseen Die Linkeen.
Oikeistopopulistien internationaaliin voidaan liittää Putinin Venäjä, Laki ja oikeus -puolueen Puola, Orbánin Unkari ja Sipilän Suomi. Ei pidä unohtaa myöskään Turkin paluuta diktatuuriksi.
Katsotaan miltä maanosa näyttää vuoden päästä, tai miltä Amerikka näyttää vuonna 2020, jolloin liberaalien hehkuttama Michelle Obama voisi kampanjoida presidentinvaaleissa.
Politiikkaa voi lähestyä kolmella tasolla: ensin mikropolitiikka eli arjen kohtaamiset, kokemukset ja tunteet, toiseksi perinteinen politiikka eli hallintokoneistot ja kansainväliset suhteet ja kolmantena suuret historialliset linjat.
Tällä hetkellä eniten mieltä on mikropolitiikassa. Viime vuosina esille nousseesta rasismista huolimatta ihmisten erilaisuutta ja moninaisuutta tuetaan yhä enemmän eri puolilla maailmaa. Erityisesti nuoriso niin Suomessa kuin Amerikassa on avointa, eivätkä alle 25-vuotiaat olisi äänestäneet Trumpia valtaan.
Parlamentaarisessa ja kansainvälisessä politiikassa on Euroopassa liikuttu entistä autoritaarisempaan suuntaan 2010-luvulla. Vasemmiston viimeisetkin lyhdyt vaikuttivat sammuvan vuonna 2015, kun Kreikassa hetkeksi vaihtoehdon tarjonnut Syriza alistettiin kuritalouteen.
Synkintä on tarkastella suuria linjoja. Talouskasvua ei ole näköpiirissä, ja vaikka olisikin, ilmastonmuutos kiihtyy. Vuosisatojen kamppailuilla saavutettuja oikeuksia murennetaan. Näennäisesti sallivan uusliberalismin tilalla on viimeistään nyt avoimesti autoritaarisen ja rasistisen kapitalismin malli.
Kapitalismi on aina perustunut alistamiseen, rasismiin, ympäristötuhoon ja naisten sortamiseen, mutta nyt ei tarvitse edes teeskennellä muuta. Tulevaisuutta perutaan entistä hanakammin.
Kysymyksiä edistyksellisille:
Onko ainoa vaihtoehto nykyiselle poliittiselle järjestykselle autoritaarinen, rasistinen ja seksistinen?
Trump voitti hylkäämällä hyväksytyt liberaalin politiikan säännöt. Aiotteko edelleen pitää kiinni säännöistä?
Kuinka kauan haluatte vielä pelata varman päälle ja jatkaa häviämistä?
Nykyisellä kulkusuunnalla asiat ovat huonommin vuoden päästä.