Työaikaa on lisättävä. Eurooppa ei voi pelastaa kaikkia. Kansalaisille on lisättävä lakisääteisiä velvollisuuksia. Keskiolut on palautettava Alkoon. Yhteiskunta koostuu yksilöistä. On siirryttävä kulutuksen verottamiseen. Kehitysapua pitää tarjota vain kovaan työmoraaliin sitoutuvalle kansakunnalle. Ay-liikettä on heikennettävä. Ennen kaikkea työttömät pitää pakottaa töihin.
Kuulostaako tuoreelta sanomalta? Onko yllättäviä väitteitä ja perusteltua puhetta?
Helsingin Sanomissa vastataan kysymyksiin ilmeisesti ”kyllä”, sillä Pohjoismaiden suurimman lehden ykkösjuttuna verkossa oli torstaina 14 000 merkin haastattelu, jossa kirjailija Jari Ehrnrooth latelee jyrkän kristillis-oikeistolaisia poliittisia vaatimuksia.
Tai ei Ehrnrooth niitä yksin latele, vaan toimittaja on hänen puolestaan tehnyt kymmenen kohdan tiivistelmän Ehrnroothin uudesta kirjasta.
”Näkyväksi älyköksi” kutsutulle Ehrnroothille voi antaa pisteet avoimuudesta. On rehellistä, että lyödään kortit pöytään ja koppalakki päähän eikä teeskennellä, että oikeistopolitiikassa olisi kyse esimerkiksi taloustieteellisistä tosiasioista.
Ehrnroothin sanoma on monilta osin lähellä sitä, mitä vartiaiset, haapalat, appelsinit, enbusket, apuset, pietilät ja saarikosket meuhkaavat julkisuudessa. Toisin kuin oikeistoideologit tavallisesti, Ernrooth ei juuri yritä peittää sanomaansa teknokraattiseen kieleen tai näennäisobjektiivisiin perusteluihin.
Hän haluaa pakottaa työttömät töihin, koska ihminen ei saa lojua laiskana eikä elämä saa olla liian helppoa.
Ernrooth operoi kirjoissaan ylätason käsitteillä, joilla voidaan perustella melkein mitä tahansa: oikeamielisyys, itsekuri, sankaruus, korkeammat päämäärät, sivistys, moraali, primitiivisyys, eläimelliset vietit, läntinen ihminen, yksilö, vapaus, vastuu. Näillä sanoilla on oikeutettu niin orjuutta kuin keskitysleirejä. Ne eivät takaa mitään.
Kyse onkin suoraviivaisesta moralismista, umpikonservatiivisiin väitelauseisiin perustuvasta fiilistelystä. Se on piristävää lukemista kaiken neutraaliuden teeskentelyn jälkeen. Työväkeä, köyhiä ja vähemmistöjä vastaan ei aseteta tiedettä vaan paljas porvarillinen voima, joka haluaa alistaa, painaa vahatulla nahkakengällä vähäosaisemman ihmisen maan mutaan ja hieroa valtaa tämän naamaan.
Asetelma on tuttu. Voimakkaassa asemassa oleva ylimielinen setämies haluaa määrittää asiat toisten puolesta. Hän määrittelee toisten puolesta esimerkiksi, että ”elämä on liian helppoa”. Hän määrittelee, että työttömät ovat laiskoja. Hän määrittelee, että kehitysavun kohteena olevat ”kansakunnat” eivät välttämättä ole ”sitoutuneet kovaan työmoraaliin”. Hän määrittelee, että ihmisten vapaa-aika on vääränlaista. Hän määrittelee, kuka Suomeen saa tulla.
Harvalla setämiehellä tosin on pokkaa vedota kristinuskoon yhtä avoimesti kuin Ehrnroothilla:
Ehrnroothin mukaan usko pelastaa meidät jo tässä elämässä moraalisen edistyksen tielle. Se tie ei ole helppokulkuinen, mutta se on tarkoitusta täynnä.
Hänestä länsimaisen kulttuuri-ihmisen sieluun sisältyy sammumaton toivo. Se on ”raamatullinen mielenliike” kohti ikuista rauhaa, moraalista vapauden valtakuntaa, oikeamielisyyttä ja rakkauden voittoa. (…)
– Me osaamme kuvitella kulttuurievoluution päämäärän, mutta on epävarmaa, kykenemmekö sitä omin voimin saavuttamaan. Silti on yritettävä, sillä se on ihmiselämän tarkoitus. Olemmehan saaneet käyttöömme moraalilain, omantunnon ja harkintakyvyn.
Ehrnrooth uskoo, että nämä riittävät pitkälle, jos jokainen tekee osansa.
– Olisikohan liikaa toivottu, että korkeampi myötävaikutus hoitaisi sitten loput?
Ehrnrooth puhuu vapaudesta, mutta ennen kaikkea hän määrittelee, mihin toiset ihmiset, siis muut kuin hän itse, pitää pakottaa. Yllä linkatussa Valomerkki-lehden haastattelussa hän suorastaan fantasioi rikollisten, juoppojen, työttömien, laiskottelijoiden ja muiden väärää elämää viettävien kuriinpanemisella.
Jos fantasiointi ja fiilistely on kerran sallittua, ehkä näemme Hesarissa myös vastaavan palstatilan jutun hieman toisenlaisesta poliittisesta ajattelijasta. Tämä ajattelija voisi vaatia 14 000 merkillä esimerkiksi:
- elämiseen riittävää perustuloa
- rajojen asteittaista purkamista
- palkkatyön merkityksen vähentämistä
- köyhien kontrolloimisen purkamista
- kansalaisoikeuksien vahventamista
- toimivan kehitysyhteistyön lisäämistä
- työajan radikaalia lyhentämistä
- ay-liikkeen uudistamista rivityöntekijöiden neuvotteluvoimaa vahvistavaan suuntaan.
Kuulostaako liian jyrkältä sanomalta? Onko käsittämättömiä väitteitä ja perustelematonta puhetta?
Jos vastaus on ”kyllä”, se saattaa johtua siitä, että setämiehiä marssitetaan jatkuvasti julkisuuteen puhumaan täsmälleen vastakkaisista päämääristä.
Pitäisi alkaa järjestämään maksullisia setäilykursseja, joissa prepataan ihmisiä hesarin arvostamiksi älyköiksi.
— Antti Rautiainen (@ARautiainen) August 18, 2016
@Stefferi Ilmeisesti tilan puutteen takia jäi kohta 11, heikoimman aineksen kaasuttaminen tästä pois???
— Minä kyllä tiedän. (@tomistro) August 18, 2016
Kiitos kaikille Toimittaja testaa -sivun kommentoijille, joilta varastin pointteja tähän kirjoitukseen.