Taasko pitää olla negatiivinen, sanoo varmaan joku otsikon lukiessaan. No ehkä niin, mutta aina maailmassa asiat eivät ole kivoja, eikä niistä puhuminen. Ikävämpien asioiden ääneen sanominen ja tunteiden sanoittaminen on kuitenkin joskus tarpeen. Asioita, joista ei puhuta, on vaikea päästä eteenpäin. Mutta kokeillaanpa.

Ensimmäinen ainesosa tässä sopassa on ihmisyhteisö. Työpaikka, harrastusporukka tai vaikka järjestöosasto. Erilaisia ihmisiä, joilla erilaiset roolit, sekä monia niin yhdistäviä kuin erottavia asioita.

Ihmisryhmässähän jollekin yleensä lankeaa jonkinlainen johtorooli, olipa se sitten puheen- tai työnjohtaja. Pääasia on, että tämä henkilö muistaa siitä tasaisin väliajoin muistuttaa, kuka missäkin kohtaa nokkimisjärjestystä vaikuttaa.
Varsin tärkeää on muistuttaa usein myös, mitä muut eivät ole. Käyttökelpoisia välineitä tähän on paljon, niin suoria kuin epäsuoria. Tehokkaaksi tässä on todettu marttyyri-metodi. Se onnistuu esimerkiksi niin, että annetaan ihmisille tehtäviä, mutta ei vapautta toimia tai tarpeeksi tietoa tehtävän hoitoon. Näin valmiiksi jo tuskaiseen tilanteeseen joutunut ihminen on jo melko helppo syyllistää. Monesti tässä käytännön työkaluna voi toimia tapa, jossa johtohahmo käyttää valtaansa tekemällä toisen tehtävät itse, ja yhteisön edessä kertoo, kuinka rasittunut on, kun ei kukaan muu tee mitään. Kuvainnollisen sädekehän voi saada vaikkapa muistuttamalla, kuinka paljon onkaan itse aina joutunut tekemään, eikä kukaan muu koskaan. Kompastuskivistä mainittakoon avoin tiedonkulku, uskallus kysyä tyhmiäkin ja pyytää seka ottaa apua vastaan. Hyvän lannistuksen voi pilata myös nimeämällä vastuuhenkilöt ja varmistamalla, että he ovat ymmärtäneet, mitä heiltä oikeasti odotetaan.

Osallistumisia ja töitä on syytä laskea niin, että kaikki varmasti tietävät, kenen työpanos on kerännyt eniten pisteitä ja kuka on vaikkapa sairastellut ja ollut täten haitaksi yhteisölleen. Kokouksiin osallistuminen on esimerkiksi järjestötoiminnan oleellisin osa, ja toki myös niiden itsetarkoitus olla olemassa, ei päätöksiä ja toimintaa varten. Hyvä on myös puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, onki- ja pilkkikilpailut 80-luvulla sekä niiden säännöistä loputon keskusteleminen. Myös kuka sanoi joskus jotain, teki jotain ja miten monta erilaista ristiriitaista tulkintaa tästä voidaankaan tehdä.

Jos joku uusi sattuu eksymään mukaan, on syytä varmistaa, ettei hän sitä enää uudestaan tee ja pilaa vakiintunutta tunnelmaa. Jos tulee uudestaan, on käyttökelpoiseksi todettu suoraan kertoa, että täällä on aina ennenkin tehty näin. Suurin osa lähtee kyllä pian, ja aina tässä voi käyttää myös suoraa mitätöintiä. Jos tulokas osoittaa suurempaa sinnikkyyttä, lienee paras kasata hänelle vastuuta vähän kaikesta ja mielellään häneltä kysymättä, mutta neuvoja ei missään nimessä kannata antaa. Kyllä jokainen siitä sitten lopulta viimeistään loppuun palaa.

Tätä varmaan voisi jatkaa loputtomiin, mutta ehkä tässä jo tuli ajatus selväksi. Kuulostiko tutulta? Jos, niin tiedät miltä se tuntuu. Silloin voi myös valita, joko jatkaa tätä kierrettä, koska minuakin kohdeltiin näin, tai päättää tehdä toisin. Olla rohkea, nousta lannistajia vastaan ja alkaa rakentaa parempaa yhteisölle. Usein se on kivuliasta ja vaikeaa. Saa ehkä kuulla, että on ilkeä ja hankala. Mutta pienestä ne usein alkavat suuretkin muutokset. Ja jos tarpeeksi moni päättää osaltaan tehdä samoin, ollaan jo pitkällä.