Miksi lähdin tällaiseen aika epäsovinnaiseen hommaan? Pyrin siis puoluevaltuuston yleisjäseneksi ja puheenjohtajaksi. En lähde ehdolle perinteisestä piirin ehdokkaan asemasta, vaan vasemmistolaisen liittoryhmäni Teollisuuden Vaikuttajien tukemana. En siis ainoastaan yhden alueen asioiden ajajana. Mielestäni hyvin valtuuston puheenjohtajan rooliin sopivasta kulmasta, piirirajojen yli erilaisia näkemyksiä kokoavana.
Tässähän toki saatan nolata itseni puoluekokouksen edessä pahemman kerran, jos minua ei valita ollenkaan puoluevaltuustoon. Siinähän menee kampanjakin hukkaan ja jää ikävä leima. Kuva ihmisestä, joka ei ymmärtänyt lopettaa ensimmäiseen tyrmäykseen, vaan juoksi uudelleen päin samaa kiviseinää. Olisinhan minä voinut viettää rennommankin puoluekokouksen, tavata rauhassa uusia ja vanhoja tovereita. Pitää pari mukavaa puhetta ja äänestellä omien kantojeni puolesta, ilman kasvojen menetyksen pelkoa.
Olenko aivan järjiltäni?
Lähdin tähän siksi, että tällaiselle toivon puolueessamme jatkossa olevan yhä enemmän tilaa. Myös saamani laaja tuki ympäri Suomen oli iso syy päätökselleni. Haluaisin puolueessa enemmän mahdollisuuksia yhteisten asioiden ja teemojen ajamiselle. Rohkeille ja vanhoja tottumuksia kyseenalaistaville toimintatavoille, jotka saamani palautteen perusteella yhdistävät monelaisia aktiivejamme. Ettei tehdä ja ajatella jollain tapaa vain siksi, että näin on ennenkin tehty. Jos tällä kampanjallani saan ihmiset ajattelemaan järjestötoimintaamme vähän uudesta kulmasta, sen on ollut vaivan arvoinen.
Mikään ei muutu, jos jostain ei tule se yksi, joka tekee ensiksi. Häviöitä olen oppinut olemaan pelkäämättä. Vaikka olenkin paljon hienoja luottamustoimia saanut, useampi tavoittelemani on jäänyt saavuttamatta. Kivaahan se ei ole. Suhtautumisellaan kuitenkin voi vaikuttaa siihen, katkeroituuko ja luovuttaako, vai ottaako häviöistään opiksi sen, minkä voi.
Tässä blogissa ja facebookin poliitikkoprofiilissani Hanna-Kaisa Rokkanen kerron enemmän siitä, kuka olen ja mitä teen. Ja siitä, minkälaiseksi visioin tulevaisuuden vasemmistoliiton.
Millä tavalla järjestötoiminnastamme voisi tulla innostavampaa ja mukaan kutsuvampaa? Miten tuemme poliittisen viestimme esiin tulemista, luomme laajoja yhteisiä asioita ajavia verkostoja, joissa jokaisella on tilaa tulla kuulluksi? Miten tuemme aktiivien jaksamista? Osaamme antaa arvoa jokaisen osallistumiselle, vaikka emme kaikki voi samaa määrää panostaa. Otamme huomioon ihmisten resurssit, osaamisen ja elämäntilanteiden muutokset
Nähtäväksi jää, tuleeko tästä vuosisadan floppi. Itse teen niinkuin tapanani on, täysillä loppuun saakka. Hienoa on jo se, että saan kertoa ajamistani asioista. Vaikka välillä meinaa iskeä valitusvaihde, en jaksa kauaaksi aikaa jäädä katsomaan epäkohtia sivusta, vaan yritän ennemmin päästä vaikuttamaan niihin.
Uskokaa pois, en olisi tällaiseen lähtenyt, jos en olisi erittäin motivoitunut osallistumaan puoluevaltuustotyöhön. Katsotaan, miten Rokkaselle tällä kertaa käy.