Jaakko Lindfors
Tilastokeskus iski joulukuussa pöytään läjän murskaavia lukemia: Ensinnäkin tuloerot ovat uudelleen hypänneet nopeaan kasvuun vuonna 2013, sillä suurituloisten tulot kasvavat moninkertaisesti muita nopeammin. Suurituloisimmalla kymmenyksellä kasvuprosentti on 2,6% ja koko väestön alle 0,2%. Toinen hälyttävä uutinen on suhteellisen pienituloisuusasteen uusi nousu. Pienituloisuusaste on ollut yhtenäisessä nousussa jo vuodesta 1993 lähtien – se pysähtyi vain tilapäisesti finanssikriisin alussa 2008.
Tilastot herättävät kysymyksiä: Miksi pienituloisia uhitellaan vieläkin lisäleikkauksilla? Miksi palkkamaltti koskee lähinnä pieni- ja keskituloisia?
Leikkauspolitiikalla tuloeroja ja pienituloisuusastetta voidaan keinotekoisesti paisuttaa lisää: tulonsiirtoindeksien jäädytys ja koulutuksen sekä terveydenhuollon leikkauksilla vahvistetaan ja uusinnetaan luokkayhteiskunnan rajoja. Nämä giljotiinit leikkaavat opiskelijoiden, eläkeläisten, työttömien ja lapsiperheiden leipää. Vaarana on, että yhteiskuntarauha rakoilee; vuosittain näemme itsenäisyyspäivinä kasvavien mielenosoitusten luokkavihaa.
Yhteiskunnan kehittämiseen ja taakan kantamiseen tulee osallistua maksukyvyn mukaan. Monet rummuttavat siksi reilumman pelin, veroprogression noston ja varallisuusveron puolesta. He ovat tilastonsa lukeneet.