ev2Usein väitetään, että vasemmisto haluaa aina lisää ja oikeisto aina vähemmän veroja. Todellisuudessa vääntöä kokonaisveroasteesta ei juuri käydä, vaan veromuutoksia kannatetaan sen mukaan, kuka niistä hyötyy ja kuka verot maksaa.

Me vasemmistossa olemme yleensä perustelleet vaatimuksemme suurituloisten veronkiristyksistä julkisen sektorin palveluilla ja oikeudenmukaisuudella. Oikeisto taas on perustellut suurituloisten veronalennuksia yhteisellä edulla. Heidän mukaansa eliittiä pitää kannustaa ”leipomaan kakkua”, jotta sitä voidaan myöhemmin jakaa kaikille.

OECD:n tutkimus osoittaa kuitenkin sen, mikä on helppo todeta tilastoja vilkuilemalla. Parasta talouskasvu ja työllisyys on ollut niissä maissa ja niinä aikoina, kun tuloerot ovat olleet pieniä ja koko väestö on voinut osallistua sekä yhteiskunnan rakentamiseen että sen hedelmistä nauttimiseen. Ne maat, joissa vauraus on kasautunut harvoille, ovat köyhtyneet. Maailma ei ole tässä suhteessa muuttunut, kuten vaikkapa Brasilian tai Ukrainan esimerkit osoittavat.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa talouskasvu, hyvinvointi ja työllisyys ovat heikentyneet samaa tahtia kun suurituloisten veroja on kevennetty. Vielä 1970-luvulla Yhdysvalloissa verotus oli progressiivisempaa kuin Pohjoismaissa tänä päivänä.

Selvimmin puolueiden väliset erot näkyivät neljä vuotta sitten säätytalolla, kun meidän tuloeroja pienentävä linjamme piti yrittää sovittaa kokoomuksen ja RKP:n tuloeroja kasvattavaan linjaan. Sain silloin osallistua hallitusneuvotteluiden talousryhmään, jota on jälkikäteen syytetty ”liian ruusuisista odotuksista” ja ”välttämättömien leikkausten siirtämisestä”. Todellisuudessa siellä sovittu pienituloisten puolen miljardin veroale yhdessä perusturvan tasokorotuksen kanssa siirsi ainoastaan työttömyyden rajua kasvua. Kun budjetti muuttui seuraavina vuosina yhä kiristävämmäksi, leikkautui myös kotimainen ostovoima ja työttömyys paheni 2014 helmikuusta tämän vuoden helmikuuhun yli prosenttiyksiköllä.

Vaalikeskusteluissa on puhuttu yllättävän vähän siitä, kuinka eri puolueiden veroesitykset vaikuttaisivat talouteen vaalien jälkeen. Keskusta, joka muuten ajaa sammutetuin lyhdyin vaaleihin, on tehnyt pitkän listan veroesityksiä. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua. Esitykset ovat pääosin hienosäätöä, jolla porataan pieniä reikiä veropohjaan ja suositaan mm. suurten perintöjen saajia. Tämä on pöyristyttävä arvovalinta tilanteessa, jossa koko maailma on havahtunut Pikettyn tutkimuksen myötä kaikkein rikkaimpien pääomien kasautumisen haitallisuuteen.

Kokoomus esittää yleisiä tuloveronkevennyksiä, joita paikattaisiin välillisiä veroja kiristämällä. Tämä siirtäisi verorasitusta pienituloisille hintojen noustessa. Linja on siis taattua kokoomusta.

Perussuomalaisten ohjelmat lupaavat kaikille veronalennuksia. Hyvää esityksissä on vasemmistolta kopioitu pienituloisten verotuksen keventäminen alarajaa nostamalla. On järjetöntä, että nykyisin työttömille ja eläkeläisille annetaan yhdellä kädellä rahaa joka kerätään toisella pois. Moni joutuu hakemaan rahaa sosiaalitoimistosta jotta voi maksaa veronsa. Perussuomalaiset nostaisivat alarajan 12 000 euroon vuodessa, mutta mitään laskelmia yksityiskohdista ei ole. Sellaisenaan malli tarkoittaisikin pienituloisten palkansaajien verotuksen selvää kiristymistä, koska palkkatulon alaraja on jo nyt korkeammalla.

Järjettömin perussuomalaisten esitys on autoveron poistaminen, joka tekisi miljardin loven valtion kassaan ja elvyttäisi lähinnä ulkomaista autoteollisuutta. Osa veronalennuksesta valuisi myös autonvalmistajien katteisiin, jotka Suomessa ovat poikkeuksellisen pienet. Ainakaan nykytilanteessa meillä ei olisi varaa tehdä näin jättimäisiä tulonsiirtoja ulkomaille, vaan elvytys pitäisi suunnata kotimaiseen työhön.

Vihreiden verolinja on oikeansuuntainen. He olisivat valmiita nostamaan verotuksen alarajaa 6720 euroon. He olisivat myös pienentämässä rikkaimpien listaamattomien yritysten omistajien veroetuja. Epäselväksi jää, miksi he haluavat kuitenkin säilyttää nämä veroedut. Vihreiden malli ei myöskään poistaisi suurten pääomatulojen suosimista erillisverotuksella.

Pahin vihreiden esityksistä on sentään aikataulutettu pidemmälle ajanjaksolle, he kun haluavat luopua alennetuista arvonlisäverokannoista kokonaan. Siinä häviäisivät pienituloiset ja kotimainen, ekologinen palvelutyö, kulttuuri ja liikunta.

Demaritkin tyytyisivät järjestelmän hienosäätöön. He kiristäisivät solidaarisuusveroa yli 70 000 euroa palkkaa ansaitsevilta. Esitys on sinällään hyvä, mutta valtion verotuottoja se ei merkittävästi kasvata, eikä puutu verotuksen suurimpaan epäkohtaan, suurimpien pääomatulojen palkkatuloja matalampaan verotukseen. Demarit eivät myöskään halua vasemmistoliiton, vihreiden ja perussuomalaisten tavoin palauttaa varallisuusveroa.

Edellisissä vaaleissa sain vastata Vasemmiston vero-ohjelman teosta. Näihin vaaleihin teimme puolueelle päivitetyn version. Olennaisinta kokonaisuudistuksessamme on verotuksen yhtenäistäminen ja eri porsaanreikien tukkiminen. Kustannusvaikutukset on laskettu parhailla mikrosimulaatiomalleilla. Erillisestä pääomatuloverotuksesta luopumalla lopetettaisiin turha kikkailu eri tulomuotojen välillä ja verotettaisiin oikeudenmukaisesti suuria pääomatuloja samalla progressiivisella taulukolla kuin palkkojakin. Tämä on paitsi oikeudenmukaista, myös yleisesti maailmalla käytössä oleva malli. Kaikkein suurituloisimpien suosimiselle ei ole kestäviä perusteita.