Suomen nykyisessä talousmallissa ei näytä olevan mahdollista saavuttaa 72 %:n työllisyystavoitetta. Vuoden 1990 suuren kuplan puhkeamisen jälkeen työllisyysaste on ylittänyt 70 % vain kerran kahdeksi vuodeksi hetkellisen pääomakeinottelukuplan avulla. Niitä taas seuraa iso putous ja pitkä kituminen.

Korkean työllisyyden kuplat

Hallitus aikoo siis nostaa Suomen 15 – 64-vuotiaiden työllisyysasteen 72 prosenttiin. Aikaisemminkin tavoite on ollut 75 %. Hienoja tavoitteita, mutta sellainen lähes saavutettiin viimeksi vuonna 1990. Sen jälkeen työllisyys on ylittänyt 70 %:n viivankin vain vuosina 2007 – 2008. Vuoden 1990 talouskuplan jälkeen työllisyys putosi vuosien 1993-1994 hurjaan 60 %:iin.

Työllisten määrä oli 2,5 miljoonaa vuosina 1989-90 ja sen jälkeen uudelleen vasta vuosina 2007-08. Suomelle 1980-luvulla avautuneet ylikansalliset pääomamarkkinat tuottivat siis näinä molempina kasvukausina pari prosenttiyksikköä pienemmän työllisyysasteen kuin mitä nyt hallitus tavoittelee. Ja kumpikin kasvu romahti raskaaseen pudotukseen ja laajaan taantumaan.

Molempiin liittyi Suomessa tärkeän itänaapurin kaupan romahdus. Edellisessä loppui koko Neuvostoliitto, jälkimmäisessä loppui läntisten talousmahtien ja Venäjän yhteistyön yrittely.

Johtopäätös on, että Suomen nykyisellä talousmallilla ei näytä olevan mahdollista saavuttaa 72 %:n työllisyystavoitetta. Ei edes 70 %:n työllisyyttä muuten kuin hetkellisten pääomakeinottelukuplien avulla, jotka johtavat vaikeaan työttömyyteen.

Suomen oikeisto viittaa aina Yhdysvaltoihin mallimaanaan. Siellä työllisyysaste pyörii Eurostatin tilaston mukaan suunnilleen samalla tasolla Suomen kanssa, usein Suomea alempana. Tosiasia, jota harvoin mainitaan. Uutisissa kerrotaan tavallisesti vain, paljonko Yhdysvaltain työpaikat ovat lisääntyneet tai vähentyneet. USA:n virallisen tilaston mukaan maaliskuussa 2016 työvoiman osallistumisaste oli 63.0 % ja työllisyys-väestö- suhde 59.9 % muuttuivat vain vähän. Ilmeisesti eri laskutapa kuin Eurostatilla.

Lisätyöpaikat edellyttävät rakenteellisia muutoksia

Vasemmistolla on monia ehdotuksia työpaikkojen lisäämisestä ja ihmisten toimeentulon turvaamisesta sekä kohtuullisilla työansioilla että riittävällä sosiaalivakuutuksella. Melko tasainen tulonjako turvaa sen, että ihmiset voivat ostaa toistensa työtä. Pienituloisten on kuitenkin usein vaikea saada töitä ilman, että heitä uhkaa putoaminen vähimmäissosiaaliturvan tuloloukkuihin. Siksi Suomessa tarvitaan sosiaalivakuutuksen ja henkilökohtaisen tuloveron rakenneuudistus, joka purkaa näitä esteitä. Samoin tarvitaan valtion aktiivista otetta kotimarkkinatuotannon perustan parantamiseen.

Nykyiset hallituspuolueetkin ovat sitä mieltä, että Suomi tarvitsee rakenteellisia muutoksia. Niiden resepti on kuitenkin lisätä sekä yksityisessä että julkisessa tuotannossa ylikansallista ja kotimaista kilpailua. Elinkeinoelämän keskusliiton pitkällinen lobbaus on saanut keskustan ja perussuomalaisetkin amerikkalaisen mallin uskoon. Ylikansallinen kilpailukyky ja kotimainen kasvu aiotaan saavuttaa vähentämällä pieni- ja keskituloisten ostovoimaa ja kotimaisia hyvinvointipalveluja.

Sokea luottamus ylikansallisiin sijoittajiin

Työeläkeyhtiötkin sijoittavat jo pääosan tuleviin eläkkeisiin kerätystä rahasta ylikansallisille rahoitusmarkkinoille. Valtakunnassa vallitsee siis yleinen luulo, että ylikansallisten rahoituslaitosten ylläpitämä nykyinen maailman markkinoiden epätasapaino hyödyttäisi Suomen taloutta. Rikkaita maita hallitsevien yritysten ajatellaan jatkossakin pystyvän keräämään valtavia voittoja maailman halpatyövoiman tekemästä tuotannosta. Siksi roikutaaan suursijoittajien följyssä ja toteutetaan näiden ohjastamia rakennemuutoksia.

Oikeisto luottaa talousteoriaan, jonka mukaan näiden ylikansalliseen kapitalismiin nojautuvien rakennemuutosten avulla suomalaiset yritykset tehostuvat, vienti voimistuu ja työpaikat ja kotimainen kulutuskin viimein kasvaa. Usko on luja, vaikka sekä kotimaassa että muissa maissa, mm. Yhdysvalloissa taloustutkijoiden valtavirta moittii sitä ja ehdottaa ihan toisentyyppisiä toimenpiteitä.

Suomen oikeisto on tykkänään hylännyt Augustin Ehrensvärdin neuvon meille jälkipolville. Sen mukaanhan meidän pitää seisoa lujasti omalla pohjallamme eikä luottaa vieraaseen apuun.

Tilastokeskus / Työvoimatutkimus 2016:

Työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli helmikuussa 66,7 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 66,6 prosenttia. Miesten työllisyysaste nousi vuoden takaisesta 0,2 prosenttiyksikköä 66,9 prosenttiin. Naisten työllisyysaste laski 0,2 prosenttiyksikköä 66,4 prosenttiin. Työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 68,2 prosenttia.

Työllisiä oli vuoden 2016 helmikuussa 2 382 000 (virhemarginaali ±32 000), mikä oli 10 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisiä miehiä oli 2 000 ja naisia 8 000 vähemmän kuin vuoden 2015 helmikuussa.
Indikaattorin kuvaus: Työllisyysaste on työllisten prosenttiosuus väestöstä. Virallinen työllisyysaste lasketaan 15-64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena samanikäisestä väestöstä.

Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen, tai on ollut tilapäisesti poissa työstä. Tutkimusviikolla työstä pois ollut henkilö lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa tai oma sairaus tai jos poissaolo on kestänyt alle 3 kuukautta. Työlliset voivat olla palkansaajia, yrittäjiä tai samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä palkatta työskenteleviä.

Lähde: Tilastokeskus 2016: Työllisyys kääntyi laskuun vuonna 2009

Kuvio 1. Työllisyysaste sukupuolen mukaan vuosina 1989–2009, 15–64-vuotiaat, %

Kuvio 1. Työllisyysaste sukupuolen mukaan vuosina 1989–2009, 15–64-vuotiaat, %

Työllisiä oli 2 457 000 vuonna 2009. Työllisten määrä väheni 74 000 hengellä. Kun edellisenä vuonna 2008 työllisten määrä oli vielä kasvanut 39 000:lla, tapahtui vuonna 2009 tässä suhteessa selkeä käänne huonompaan. Työllisten määrä väheni vuoden 2006 tasolle (kuvio 2). Verrattuna edellisen vuoden vuosineljänneksiin, työllisyys väheni kaikkina vuosineljänneksinä, erityisesti loppuvuodesta kolmannella ja neljännellä vuosineljänneksellä.

Kuvio 2. Työllisten määrä sukupuolen mukaan vuosina 1989–2009, 15–74-vuotiaat

Palkansaajia oli 84 000 henkeä vähemmän vuonna 2009 kuin vuotta aikaisemmin, kun sen sijaan yrittäjien määrä kasvoi 10 000 hengellä. Yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli 334 000 vuonna 2009. Yrittäjäperheenjäsenten osuus oli tästä 13 000. Viime vuonna yrittäjien osuus työllisistä oli 13,6 prosenttia. Yrittäjien määrän kasvu keskittyi 25–35- ja 55–64-vuotiaisiin.