Rikkinäinen valinnan vapaus
Kuntien terveysasemien tehtäväksi annettiin 1970- luvulla kansanterveyden tuottaminen. Monenlaisten sosiaalipalvelujen taas piti auttaa ihmisiä selviytymään hankalista tilanteista tai elämään kohtuullisesti erilaisten haittojen kanssa. Terveys ja kohtuulliset olosuhteet riippuvat vahvasti toisistaan. Ei ihme, että kansalle tärkeitä sosiaali- ja terveyspalveluja yritetään naittaa keskenään.
Nyt on kuitenkin jo kolmas peräkkäinen hallitus sotkeutunut repaleiseen soteverkkoon. Repijä on yksityinen terveysbisnes, jonka edusmiehet ja naiset haluavat valjastaa sairaat ja muutkin hoidettavat omien yritystensä asiakkaiksi. Useimmat sairaat ja hoidettavat eivät pysty itse maksamaan yksityistä hoitoa ja huolenpitoa. Siksi yksityiset yritykset pyytävät valtiota maksamaan siitä, että ne suostuvat ottamaan asiakkaikseen myös maksukykyvyttömiä.
Ratkaisua mainostetaan valinnanvapautena, kun ihminen saa etsiä palvelua monelta erilaiselta tuottajalta. Tuottajat voisivat olla yksityisiä tai maakuntien yksiköitä ja valtio tukisi niitä kaikkia samoin perustein. Sipilän hallitus ajaa kuitenkin uudistusta, jossa vastuu ongelmista jää aina maakunnalle.
Yksityiset tuottajat päättävät tietenkin itse, mitä ja missä ne rupeavat tekemään. Yksityistä palvelua ei synny, jos asiakkaat tai heistä saatava raha ei miellytä. Maakunnan on huolehdittava kaikesta siitä, mitä eduskunta käskee maakunnan tuottaa ja sillä rahalla, mitä hallitus maakunnalle jakaa. Valinnanvapaus jää siis joka tapauksessa yksityisille tuottajille, ei suinkaan kaikille asiakkaille.
Ensin kunnolliset sosiaali- ja terveysasemat
Sipilän vetämä hallitus onnistui sekoittamaan Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut edeltäjäänsäkin pahemmin. Suurin ongelma on ollut jatkuvasti peruspalvelujen vähäisyys ja epätahtisuus. Viime eduskuntakauden lopussa muut puolueet sopivat keskenään, että se korjataan ensiksi. Näin pitääkin tehdä viimeistään kun saadaan uusi hallitus maahan. Annetaan rahaa kuntien tai maakunnan omille sosiaali- ja terveyskeskuksille, jotta ne palkkaavat ja kouluttavat työntekijänsä huolehtimaan kunnolla alueensa asukkaista. Sotekeskusten pitää liittoutua myös tiiviisti oman alueensa muiden sotepalvelujen ja sairaaloiden kanssa. Tätähän tapahtuu jo monessa pienessä maakunnassa, vaikka niitä vaivaakin rahapula ja sen mukana myös työntekijäpula.
Jos yhteiset paikalliset palvelut eivät kelpaa voi maksukykyinen ostaa yksityisiä palveluja omilla rahoillaan. Yhteisillä verorahoilla pitää huolehtia ensin heistä, joilla on puute kunnollisista ja yhteen sovitetuista palveluista. Heitä on paljon ja tulee edelleenkin olemaan, kun maakuntien valtiolta saama rahoitus vähenee nykyhallituksen suunnitelman mukaisesti. Vähenevää pottia tulee Sipilän ja kumppaneiden mallissa jakamaan iso joukko ihmisiä, jotka nytkin pystyvät huolehtimaan itse omista palveluistaan. Eniten tarvitseville jää sitten vähemmän rahaa.