Suomen malliksi yhteiset sosiaali- ja terveyskeskukset

Soteuudistuksen taloudellisuus riippuu kahdesta asiasta. Annetaanko paljon tukea tarvitseville monipuoliset ja oikea-aikaiset palvelut? Palvellaanko kaikkia asiakkaita niin nopeasti, että raskaiden palvelujen kysyntä vähenee tulevaisuudessa?

Yksityisten kilpailijoiden ylläpitäminen verovaroilla sosiaali- ja terveyshuollon peruspalveluissa hukkaa Suomen voimavaroja. Tästä nykytilanne on elävä esimerkki. Kuntien terveysasemien jonot johtuvat yleisesti lääkäreiden ja muun henkilöstön vähäisyydestä. Sen seurauksena niissä on pulaa monipuolisesta sosiaali- ja terveyshuollon osaamisesta ja johtamisesta.

Julkisen palvelun henkilöstöpula tulee jatkumaan hallituksen ”valinnanvapaus”-mallissakin. Valinnanvapaus lisääntyy nimenomaan lääkäreille ja muille avainhenkilöille. He voivat edelleen valita yksityisellä puolella mahdollisimman tuottavia asiakkaita joko päätoimisesti tai julkisen palvelun viranhoidon ohella. Lääkärin, hoitajan ja sosiaalityöntekijän perustiimit ovat helppo asiakastuote. Monimutkaiset ja kalliit hoidettavat voi siirtää julkiselle puolelle.

Alunperin poliittisten puolueiden yhteinen uudistuksen päätavoite oli juuri monenlaista osaamista tarvitsevien ihmisten palvelujen yhdistäminen. Siihen on olemassa toimiva rakenne. Siis julkisen sektorin itse tuottama sosiaali- ja terveyskeskusten verkosto. Se tarjoaisi asiakkailleen lääkäreiden, hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden tiimejä, mutta niiden rinnalle tulisi aina mahdollisimman paljon monipuolisia terveys- ja sosiaalihuollon avopalveluja.

Monipuoliset avopalvelukeskukset voi tuottaa vain julkinen sektori. Helsingissä ja muutamassa muussa isossa kunnassa se onnistuisi nopeasti. Helsinki avaakin pian Kalasatamassa varsin laajan avopalvelun sosiaali- ja terveyskeskuksen. Siihen olisi helppo liittää nyt vielä pois jätetyt perhepalvelut. Uusissa maakunnissa täyden avopalvelun sosiaali- ja terveyskeskukset tarjoaisivat liikkuvia avopalveluja myös harvaan asutuille alueille. Keskeisin uudistustehtävä on edelleen peruspalvelujen yhdistäminen ja monipuolinen vahvistaminen.

Julkinen vastuu ihmisten palvelujen kokonaisuudesta

Maakuntien tuottamien palveluiden pitää vastata asiakkaiden palvelukokonaisuuksista. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten on integroitava peruspalvelut ja erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon erityispalvelut tavoilla, joissa korkea laatu ja kustannustehokkuus yhdistyvät.

Palvelun tuottajalla pitää olla vastuu sen kokonaistaloudellisuudesta

Asiakas- ja potilastyön keskeisiä päätöksiä tekevien työntekijöiden (mm. lääkärit, sosiaalityöntekijät) pitää arvioida palveluiden tarvetta yhdessä asiakkaan kanssa riippumatta palvelun tuottajien taloudellisista intresseistä.

Kokonaisvastuu palvelujien rahoituksesta ja niiden kehittämisen keskeisistä linjoista pitää olla kuitenkin vaaleilla valituilla päättäjillä. Yksityisten yritysten päästäminen kilpailemaan suoraan palvelujen käyttäjistä vääristää erilaisten asiakasryhmien neuvotteluasemia. Yksityisille tuottajille ei synny kokonaisvastuuta asiakkaista, vaan se pysyy kunnilla tai maakunnilla. Yksityiset pääsevät valitsemaan työnsä ja asiakkaansa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen jakaminen jatkossakin heikommin rahoitettuihin paljon palvelua tarvitsevien ihmisten julkisiin palveluihin ja hyväosaisten yksityisiin palveluihin on estettävä. Myös palvelutuotannon yksityistäminen ja yhtiöittäminen pitää keskeyttää välittömästi.