Eteläamerikkalaisen maajoukkueen kannattaminen eurooppalaisena on huomattavan turhauttavaa touhua. Euroopan suurmaiden joukkueita vierailee arvokisakarsintojen tiimoilta Stadikalla harva se vuosi, mutta Copa Americaa ei näe edes telkkarista kuin korkeintaan maksukanavilta. Tietenkin moni argentiinalaispelaaja edustaa sarjatasolla eurooppalaista joukkuetta, mutta eihän niiden seuraaminen ole yhtään sama asia. Yritin taannoin kovasti mieltyä FC Barcelonaan, mutta huomasin kerta toisensa jälkeen olevani vain pro-Messi ja anti-Real, en pro-Barca.
Logististen ongelmien lisäksi Argentiinan fanittaminen on viime vuosina ollut muutenkin melkoista jäiden polttelua. Välillä pelataan silmiähivelevän kaunista futista, mutta tulokset jäävät laihoiksi. Sitten kun pärjätään, tehdään se mahdollisimman vaikean kautta pelaten keskeneräisen näköistä sinnepäinfutista ja annetaan veskarin pelastaa mitä pelastettavissa on. (Muistammehan 1990 kisat.) Välillä tuntuu, että Albiceleste pyörisi jollain äärettömällä epätodennäköisyysmoottorilla, joka osuisi reaalimaailman todennäköisyystasolle vain säkällä satunnaisesti ja juuri silloin, kuin sitä vähiten odottaa. Ja toisaalta juuri tämä elementti tekee Argentiinan maajoukkueesta mielestäni niin kiehtovan. Ei kai minkään muun maan jalkapalloliitto ihan oikeasti voisi palkata päävalmentajaksi Diego Maradonaa vain siksi, että hän on Diego Maradona?
No, tuskin Palloliitto kieltäytyisi, jos muuan Jari Litmanen tarjoaisi palveluksiaan, mutta ymmärtänette pointin.
Argentiinan kannattamista ei helpota sekään, että monet suhtautuvat joukkueeseen avoimen vihamielisesti. Monille etenkin vanhemman polven penkkiurheilijoille maa tuo mieleen sotilasjuntan sun muita epämiellyttäviä historiallisia tosiseikkoja, ja eipä kai kukaan assosiaatioilleen mitään voi. Ällöäväthän jotkut Kreikankin maajoukkuetta, koska talouskriisi ja tukipaketit.
Monissa peleissä Messi on pelstanut yksilöllisellä taituruudellaan paljon ja kieputtanut vastustajan pakit tapas-kioskille kuin kartiotötsät (mikä noiden oikea nimi on? :D) konsanaan.
Kaiken tämän keskellä ei tämäniltaiseen välieräänkään Hollantia vastaan voi suhtautua muuten kuin pelonsekaisin tuntein. Vedonlyöntifirmojen listoilla Argentiina on selvä suosikki, mutta kerrasta poikki -otteluissa voi luonnollisesti tapahtua mitä vain. Jonatan Johansson väitti maanantain Helsingin Sanomissa Hollannin todennäköisesti vievän peliä ja Argentiinan keskittyvän vastahyökkäyksiin. Itse näkisin ottelun rakentuvan juurikin toisin päin: kuten tiedämme, Argentiinan puolustus on haavoittuvainen (joskin parantanut otteitaan kisojen edetessä), joten voisi olettaa raitapaitojen pyrkivän hallitsemaan ottelua ja rakentamaan hyökkäyksiä ajan kanssa. Aikaisemmissa otteluissa on nähty jo välähdyksiä erinomaisesti toimivista syöttökuvioista, joihin argojen voisi kuvitella satsaavan tänäänkin. Hollannin hyökkäys huippukuntoisen Arjen Robbenin johdolla on kenties turnauksen paras, joten vastapuolen olettaisi yrittävän pallonhallinnalla imeä tehot oransseista. Puukenkien rooliksi jäisikin tässä skenaariossa nopeisiin vastahyökkäyksiin kopistelu.
Hollannin valmentaja Louis van Gaal osoitti puolivälierässä taktista neroutta vaihtamalla rankkareita torjumaan erinomaisen Tim Krulin. Oranssipaitojen peliryhmityskin on vaihdellut turnauksessa vastustajan mukaan, ja siitä, miten kokenut kettu suojattejaan illalla peluuttaa, voi esittää vain valistuneita arvauksia. Maalilla aloittanee tosin totuttuun tapaan Jasper Cillessen. Argentiinan permanentti koki kolauksen Angel di Marian loukkaannuttua, ja hänet korvannee pelikuntoon toipunut Sergio Aguero. Sanoisin jopa, että onni onnettomuudessa: yhdestä ratkaisumaalista ja muutamista hyvistä syötöistä huolimatta di Marian peliesitykset ovat olleet läpi turnauksen pääasiassa luokattomia. Vaikka Argentiinan peli onkin pikku hiljaa peli peliltä petrautunut, tuntuu siitä yhä puuttuvan jotain. Messi jää usein turhan yksin, ja keskikenttä kaipaisi Juán Roman Riquelmen kaltaista pelintekijää ja rytmittäjää. Ei ihme, että valmentaja Alejandro Sabellaa tuppaa välillä pelin tiimellyksessä heikottamaan.
Meksiko-Hollanti-ottelun ratkaissut rangaistuspotku ei miellyttänyt meksikolaista pilapiirtäjää.
Arjen Robbenin ”sukelluskoulusta” on puhuttu näiden kisojen aikana paljon, ja totta onkin, että kaljupää tuntuu kaatuvan tantereeseen pienimmästäkin hipaisusta. Robbenin kaatuilu on siksikin harmillista, että tapa saa helposti unohtamaan, että kyse on yhdestä maailman parhaista hyökkääjistä. Illan ottelussa onkin mielenkiintoista seurata kahden aivan erityyppisen hyökkääjätähden pallottelua. Argentiinan ykkösstaralle Messillehän on ominaista, että hän yleensä vaparien ja rankkarien kalastelun sijaan pyrkii eteenpäin ratkaisupaikoille (toki tarpeen vaatiessa myös loikitaan, mutta kukapa hyökkääjä niin ei tekisi). Toinen näitä kahta erottava tekijä on syöttöpeli: Robben totutusti pyrkii vetämään itse tilanteessa kuin tilanteessa, kun taas Messin rooli joukkueessa on laajempi ja perustuu paitsi maalien tekemiseen myös maalipaikkojen luomiseen oivaltavilla ja oikea-aikaisilla syötöillä.
Välierä Hollanti-Argentiina 9.7. klo 23 (Suomen aikaa), Sao Paulo
PS. Toveri Alavuotunki kettuili edellisissä Vakiointtäjissä, etten ehtisi muka saada kisaneulettani valmiiksi ennen argowagonin ajautumista betoniseinään. Valmista on, todistusaineistoa luvassa lähipäivinä.