Toveri Alavuotunki otsikoi ennakkoraporttinsa kahden vuoden takaisten EM-kisojen C-lohkosta ylläolevalla tavalla. Sama muotoilu on täysin pätevä vielä kaksi vuotta myöhemminkin MM-tasolla, sillä Espanjan tien lohkovoittoon pitäisi olla helppo. Chile, Australia ja etenkin Hollanti eivät ole huonoja tiimejä, mutta todellinen kilpailu B-lohkossa käydään toisesta jatkopaikasta. Lohkovoitto on tässä porukassa erityisen tärkeä, sillä lohkon toiseksi sijoittunut saa jatkopeleissä vastaansa todennäköisimmin Brasilian.

Espanjan voitosta voittoon viime vuosina marssinut maajoukkue on yhä paperilla huikaisevan kova. Suurin joukkueen vihollisista saattaakin olla aika: monet avainpelaajista alkavat olla jo kohtalaisen ikääntyneitä, ja näiden kisojen jälkeen Vicente del Bosquen jengissä joudutaankin toteuttamaan laaja sukupolvenvaihdos. Kuitenkin esimerkiksi maalivahti Iker Casillas sekä keskikentän moottori Xavi ovat yhä parhaimmillaan fantastisia pelaajia, ja myös Sergio Busquetsin voi odottaa ottavan paljon vastuuta pelin rakentelusta keskikentän pohjalta käsin.

Toinen kysymysmerkki on maalinteko. Spanskien puolustus ja keskikenttä ovat totutusti vahvoja, mutta väkevän maalinsylkijän löytyminen ei ole aivan yksiselitteistä semminkin, kun Atletico Madridissa loistanut Diego Costa on kärsinyt viime aikoina reisivammasta. Korvaajaksi on tarjolla niin ikään Atleticossa pelaava David Villa, joka antoi vakuuttavan näytön osumatarkkuudestaan Espanjan viimeisessä harjoitusottelussa ennen kisoja laukoen kaksi maalia El Salvadorin reppuun.

Useissa ennakkokaavailuissa Hollantia on pidetty B-lohkon selkeänä kakkosena. Kahden vuoden takaiset EM-kisat olivat oransseille katastrofi, sillä joukkue jäi alkulohkoon hävittyään kaikki ottelunsa. Samanlaista rämpimistä on tuskin nyt odotettavissa, vaikka joukkueen pelaamisessa onkin paljon epävarmuustekijöitä.

Oranjen vahvuus on ehdottomasti hyökkäyksessä. Bayern Münchenin Arjen Robben ja Manchester Unitedin Robin van Persie ovat kokeneita maailmanluokan pelaajia, joiden merkitys joukkueelle on valtava. Keskikenttä taas koki ison takaiskun jo keväällä, kun AS Romassa palloileva Kevin Strootman loukkasi polvensa ja joutuu jättämään kisat väliin.  Galatasarayn Wesley Sneijder on toki laadukas pelimies hänkin, mutta Strootmanin puuttuminen hankaloittaa pelinrakentelua keskikentällä turhan paljon.

Hollannin todellinen ongelma piilee silti peräpäässä. Pakkiosasto on nuori ja kokematon, eivätkä hyökkääjätähdet ole varsinaisesti tunnettuja innostaan auttaa puolustuksessa.

Chile taistelee Hollannin kanssa lohkon kakkospaikasta. Joukkueessa ei ole juurikaan suuria tähtiä (Juventuksen Arturo Vidal ja Barcelonan Alexis Sanchez toki ovat kansainvälisen tason laatupelaajia), mutta yhteispeli on rautaa. Chile tunnetaan paitsi kurinalaisuudestaan, myös armottomasta pelitempostaan: pelaajat ovat nopeita, ja taktiikka perustuu röyhkeisiin hyökkäyksiin. Tässä piilee myös Chilen mahdollisuus kovassa lohkossa. Etenkin ottelu Hollantia vastaan on yksi alkulohkojen herkkupala: miten Hollannin kokematon puolustus pärjää Chilen juoksukoneita vastaan? Tässä ottelussa todennäköisesti ratkeaa lohkon toinen jatkoonmenijä.

Toinen Chilen ase on yllätyksellisyys. Joukkue on täynnä oman elämänsä sakarisaarisia, jotka kykenevät pelaamaan laadukkaasti melkein mitä tahansa pelipaikkaa. Avauskokoonpano ja ryhmitys saattavat elää suuresti kisojen aikanakin ja jopa yksittäisten otteluiden sisällä, mikä tekee joukkueen pelistä erittäin vaikeasti ennakoitavaa. Jossain toisessa lohkossa näillä spekseillä oltaisiin saletisti jatkossa, mutta arpa ei ollut Chilelle suosiollinen.

Chilen aikaisempiin MM-edustuksiin liittyy mielenkiintoinen tilastoknoppi. Sekä vuonna 1998 että 2010 joukkue eteni alkulohkostaan jatkoon, mutta tippui heti seuraavassa pelissä Brasilialle. Mikäli Chile nyt etenisi lohkokakkosena neljännesvälieriin, vastaan asettuisi – arvatkaapa mikä?

Australian socceroosien loikka sen sijaan pysähtyy alkulohkoon. Joukkue lienee materiaaliltaan kisojen heikoin, ja vastustajat ovat jo alkupeleissä turhan kovia.

Aussien maajoukkue on kokenut viime aikoina ison sukupolvenvaihdoksen, ja monet 2000-luvun avainpelaajista ovat lopettaneet ainakin kansainvälisen uransa. Joukkueen suurin tähti, nykyisin New York Red Bullseissa palloileva Tim Cahillkin on jo 34-vuotias, joten askel saattaa jo hivenen painaa. Muu ryhmä koostuu pääasiassa kohtalaisen nuorista ja kokemattomista pelaajista, joiden tähtäin onkin kohdistettu tulevaisuuden koitoksiin. Yksikin piste olisi tälle ryhmälle valtava voitto.

Jatkoon: Espanja ja Hollanti.

Seuraa näitä – lohkon nimet ja ilmiöt:

Hollanti-Chile-ottelu. Tässä ratkennee lohkon toinen jatkoonmenijä.
Espanja on voittanut viime vuosina kaiken mahdollisen. Vieläkö riittää nälkää?
Joukkueiden taktiset eroavaisuudet. Chilen hyökkäyskoneen luulisi olevan juuri Espanjalle ja Hollannille erityisen hankala pysäytettävä: oranssien pakisto on heiveröinen, Espanjan pallonhallintaan perustuva pelityyli taas tarjoaa mahdollisuuksia systeemin sotkemiseen prässäämällä.
Andres Iniesta. Kenties tälläkin kertaa Espanjan tärkein pelaaja? Monipuolinen keskikentän maestro pelaa aina joukkueelleen, ei sooloile.
Nähdäänkö ensimmäisissä pudotuspeleissä taas Brasilia-Chile?
Tim Cahill. Paljonko yksi mies voi pelastaa?
Kuka tekee Espanjan maalit? Löytääkö Costa tai Villa maalijyvän vai yllättääkö del Bosquen suosikki Fernando Torres?
Kurkkiiko Busquets?

Ottelut (Suomen aikaa):
13.6. 22.00 Salvador: Espanja-Hollanti
13.6. 01.00 Cuiaba: Chile-Australia
18.6. 19.00 Porto Alegre: Australia-Hollanti
18.6. 22.00 Rio de Janeiro: Espanja-Chile
23.6. 19.00 Curitiba: Australia-Espanja
23.6. 19.00 Sao Paulo: Hollanti-Chile