Englannissa on tavattu lähteä kisoihin aina suurin odotuksin, ja melkein yhtä usein pettymys on ollut valtaisa. Tällä kertaa Roy Hodgsonin miehistöltä odotetaan poikkeuksellisen vähän, joten lädit saanevat pelata niin paineetta kuin mitä futiksen emämaan edustusjoukkueelle ylipäätään on mahdollista. Rouva Fortuna heitti Kolme Leijonaa vielä kovaan lohkoon yhdessä Italian, Uruguayn ja Costa Rican kanssa, joten jatkopaikka vaatii onnistumisia.

Englannin koko joukkue koostuu valioliigapelaajista, ja etenkin Liverpoolin miehiä mahtunee avaukseen useita. Pelaajat ovat siis toisilleen erityisen tuttuja, millä on suuri merkitys Hodarin kurinalaisessa taktiikassa. Hodgsonilla on maine bussikuskina, mutta peruuttelua ja siilipuolustusta tullaan tuskin tällä kertaa näkemään ainakaan jatkuvana käytäntönä. Pelaajien hyvä keskinäinen kemia mahdollistaa myös toimivan syöttöpelin, ja kokeneiden liigajyrien lisäksi Hodgson on valinnut tiimiinsä kosolti nuoria ja nopeita lupauksia. Mitään sexy footballia tuskin kuitenkaan on luvassa.

Hyökkäyksen ryhmittyminen herättää etukäteen kysymyksiä: missä Wayne Rooney pelaa? Todennäköisimmin Väiski nähdään otteluissa Daniel Sturridgen alapuolella kymppipaikalla, vaikka muunkinlaiset variaatiot ovat mahdollisia. Lisäksi Rooneyn otteet ovat olleet viime aikoina kovin ailahtelevia, joten jopa tähden penkkikomennus on mahdollinen. Yhtä kaikki, organisoituun puolustukseen nojaavalle joukkueelle maalinteko on haaste. Liverpoolin Sturridge on tässä paljon vartijana. Näillä spekseillä Hodgson asemoisi joukkueensa 4-4-1-1-muotoon, mtta myös Liverpoolin harrastama keskikentän timantti on mahdollinen. Tällöin avainpelaaja Steven Gerrard saisi pelata itselleen parhaiten sopivalla paikalla keskikentän pohjalla.

Puolueosastoni Vasemmistolinkin hipsteripojat luottavat Italiaan kuin vuoreen. Valitettavasti nämä taivaansiniset unelmat saattavat osoittautua haihatteluksi, sillä saapasmaan joukkue on perin ailahteleva. Parhaimmillaan ryhmä voi yltää finaaliin asti, mutta seinä voi tulla vastaan jopa jo alkulohkossa.

Englannin tapaan italiaanotkin perustavat pelaamisensa systemaattiseen puolustamiseen. Todennäköisesti joukkue kuitenkin lähtee kahdella kärjellä, mikä saattaa aiheuttaa ylimääräistä harmistusta vastustajan toppareille. Paljon on kiinni siitä, onko kulttipelaaja Mario Balotelli pelipäällä. Parhaimmillaan mies on täysin pitelemätön kenelle tahansa, mutta ero huonoon päivään on poikkeuksellisen suuri. Toisena kärkenä pelannee joko Torinon Ciro Immobile (joka nimestään huolimatta osaa kyllä liikkuakin) tai Parman kokeneempi Antonio Cassano.

Yksi avainkysymyksistä Italian menestyksessä on se, miten keskikentän kypsään ikään ehtineet herrasmiehet jaksavat suoriutua. Keskikentän metronomi Andrea Pirlo on yhä kenties nykyfutiksen tyylikkäin pelaaja ja pelikäsitykseltään ylivertainen, mutta nouseeko jalka enää entiseen tahtiin? Myös kokeneella Daniele de Rossilla saattaa alkaa ikä painaa turnauksen edetessä. Sen sijaan jo 36-vuotiaaseen ykkösveskari Gianluigi Buffoniin voi luottaa kuin muuriin.

Italia on tavannut syttyä kisoihin hitaanlaisesti. Tällä kertaa siihen ei ole varaa, sillä ensimmäisessä ottelussa vastaan asettuu tiukasti jatkopaikoista taisteleva Englanti. Riski ylitarkalle omalla puolustusalueella nuhjaamiselle haiskahtaa Helsinkiin asti, mutta toivotaan, että Prandellin ja Hodgsonin jengit jaksaisivat hyökätä edes hivenen.

Kolmantena joukkueena lohkon jatkopaikoista kisaa Uruguay. Sen joukkue on pääosin sama kuin edellisissä MM-kisoissa, jolloin La Celeste ylsi peräti välieriin.

Uruguaytä viime aikoina käsitelleistä uutisista huomattavan suuri osa on keskittynyt yhteen ruumiinosaan: Luis Suarezin polveen. Liverpoolin tähtihyökkääjän kierukka leikattiin toukokuun lopussa, eikä mies missään nimessä kuntoudu ainakaan ensimmäiseen otteluun. Uruguayn onneksi avausottelussa vastaan tulee lohkon heittopussiksi arvioitu Costa Rica, mutta seuraavassa ottelussa Englantia vastaan onkin jo tosi kyseessä.

Toki Uruguayn hyökkäyksestä löytyy laatua ilman Suareziakin. Diego Forlanilla on jo ikää, mutta on yhä luotettava joukkuepelaaja ja soveltuu myös kymppipaikalle. PSG:n Edinson Cavani on pätevä pelimies hänkin, joten valmentaja Oscar Tabarezilla on kaikkien kolmen ollessa pelikelpoisia käsissään positiivinen ongelma: mahtuvatko kaikki ylipäätään kentälle yhtä aikaa – ja olisiko moisessa edes mitään järkeä? Ja onhan Tabarezilla vielä heittää vaihdosta kentälle harjoituspeleissä hyviä otteita esittänyt Cristian Stuani.

Jos on Uruguayn hyökkäyksessä tehoja, on pakkiosasto sitten enemmänkin luokkaa hidas mutta kankea. Lisäksi etenkin toppari Diego Lugano on valitettavan altis virheille, ja aiheuttanee jokusen rankkarin kisojen aikana. (Tässä yhteydessä voisi onni onnettomuudessa -hengessä veistellä jotain lohkovastustaja Englannin joukkueen meriiteistä kyseisellä saralla, mutta jätetään veistelemättä.) Tasaisessa lohkossa vähäisetkin virheet voivat kostautua, joten nimenomaan haavoittuvaisen puolustuksensa vuoksi Uruguayn jatkopaikka on liipaisimella.

D-lohkon täydentää Costa Rica. Kovassa seurassa sitä on povattu lohkon heikoimmaksi lenkiksi, mutta parhaimmillaan pystyy pistämään kampoihin kenelle tahansa.

Myös Costa Rica luottaa tiiviin puolustuksen voimaan. Alakerran viimeisenä lukkona on erinomainen veskari Keylor Navas, joka saattaa nousta joukkueensa tärkeimmäksi pelaajaksi. Mies pelasi La Ligan Levantessa mainion kauden, joten odotukset ovat korkealla. Jos mies onnistuu sellaisia maailmantähtiä kuin Luis Suarez, Mario Balotelli tai Wayne Rooney vastaan, on lähtö piskuisesta Levantesta johonkin suurseuraan enemmän kuin lähellä.

Hyökkääjistä etenkin Olympiakosin Joel Campbell ja PSV:n Bryan Ruiz pystyvät hyvänä päivänä kiusaamaan suosikkeja ainakin jonkin aikaa, mutta Costa Rican kuluttava vastahyökkäystaktiikka kostautuu usein romahduksena otteluiden loppuminuuteilla. Jatkopaikka on tässä seurassa utopiaa, mutta jokusen pisteen Jorge Luis Pinton remmi voi isommiltaan napata.

Jatkoon: Englanti ja Italia.

Seuraa näitä – lohkon nimet ja ilmiöt:
Puolustusten taistelu: montako 0-0-tulosta nähdään?
Luis Suarez: kuntoutuuko täyteen iskuun?
Rankkarit: montako Lugano aiheuttaa ja montako Englanti tyrii?
Andrea Pirlo: onko vanha mestari yhä maineensa veroinen?
Mario Balotelli: kuningas vai kiukuttelija? Mahdollisuudet molempiin ovat luokkaa fifti-siksti.
Keylor Navas: paljonko voi yksi mies pelastaa?

Ottelut:
14.6. klo 22.00 Fortaleza: Uruguay-Costa Rica
15.6. klo 01.00 Manaus: Englanti-Italia
19.6. klo 22.00 Sao Paulo: Uruguay-Englanti
20.6. klo 19.00 Recife: Italia-Costa Rica
24.6. klo 19.00 Belo Horizonte: Costa Rica-Englanti
24.6. klo 19.00 Natal: Italia-Uruguay