Kaikilla dynastioilla on tapana joskus murtua. Eilen loppui yksi, jalkapallohistoriaan jäävä valtakausi, kun hallitsevan mestarin Espanjan tie jatkopeleihin katkaistiin lopullisesti. (Tosin punapaitaan verhotusta selkärangasta taisi kuulua se kuuluisa naks jo eräänä ikimuistoisena iltana Gijonissa.)
Espanjan tiki-taka on ollut voittava rytmi jalkapalloviheriöillä viimeisen puolen vuosikymmenen ajan. Ajanjaksoon mahtuu kaksi Euroopan mestaruutta sekä yksi maailmanmestaruus, ja luonnollisesti futiskansa odotti voitonhymnin saavan vielä yhden uuden säkeistön näissä kisoissa. Toisin kävi, ja rytmikäs iloittelu vaihtui laiskaksi joutsenlauluksi. Ensin Hollanti pieksi spanskit vastaansanomattomasti 5-1, ja eilen vanhat mestarit ottivat pataan energiseltä Chileltä 2-0. Rehellisesti sanottuna kumpikin lopputulos oli täysin oikeudenmukainen ja pelitapahtumia vastaava. 
Miten tähän sitten on tultu? Jo lohkoennakossani ounastelin kohtalaisen oikein Espanjan kompastuskivet, joskaan en osannut arvata niitä näin suuriksi. Espanjan joukkue koostui näissäkin kisoissa taitavista syöttökoneista, joiden vahvuutena piti olla oikea-aikainen pelin rytmittäminen. Tällainen tapa toimii, kun voidaan pelata sitä kuuluisaa omaa peliä, ja aikaisemmissa turnauksissa tulokset ovatkin olleet murhaavia. Tässä kuitenkin piili myös ongelman ydin, joka kristallisoitui eilisen pelin tilanteessa, jossa puolenkymmentä Espanjan pelaajaa neppaili palloa toisilleen Chilen maalin edustalla eikä kukaan vaivautunut laukomaan. Teknistä taitoa piisaa, valmiuksia ratkaisuihin ei. Maalipyssyksi toivottu Diego Costakin osoittautui täysin lampaantissiksi.
Espanjan maajoukkueella ovatkin edessä muutoksen ajat. Paitsi, että ikääntyvistä avainpelaajista moni lopettanee uransa ainakin maajoukkueessa lähivuosina, on taktisiakin uudistuksia pakko tehdä. Punapaidat ovat takoneet tiki-takaansa jo niin kauan, että muut joukkueet ovat ennättäneet kehitellä toimivat vastalääkkeet. Etenkin Chilen aggressiivinen ja prässäävä pelitapa oli pallonhallintaan tottuneille espanjalaisille myrkkyä. Hollanti ja Chile pelasivat omilla vahvuuksillaan ja osin riskilläkin, mutta se kannatti. Toveri Alavuotunki huomautti eilistä ottelua ennakoineessa blogauksessaan kolmen miehen puolustuslinjan tehneen näissä kisoissa väkevän paluun. Ei liene sattumaa, että Espanjan vastaansa saaneet joukkueet olivat päättäneet hyödyntää juuri tätä, kuolleeksi luotua taktiikkaa, havaituin seurauksin. Teesi synnyttää aina antiteesinsä, ja siten laji kehittyy.
Eilisen seurauksena lohko B on taputeltu: Hollanti ja Chile etenevät jatkopeleihin, ja keskinäisessä ottelussa ratkaistaan järjestys. Espanjan ja Australian ottelussa taistellaan enää kunniasta. Ainakin Espanjan osalta tuo taistelu lienee kuitenkin hävitty jo ennen alkuvihellystä.
Kuvista kiitos Soccer Memes.