Jos olivat eiliset ottelut nautittavaa katseltavaa, on tänään luvassa mitä luultavimmin vielä parempaa: vastakkain asettuvat kisojen paras puolustus ja tehokkain hyökkäys. Hollannin supermiehistön tykitys on ollut parhaimmillaan murhaavaa, ja kun vielä Chile-ottelun pelikiellossa ollut Robin van Persie vapautuu bannista, saavat oranssit jalkeille lähes ykkösmiehityksensä. Ainoastaan takareisivammasta kärsivä Leroy Fer lienee poissa. Meksiko saa kentälle niin ikään parhaan kokoonpanonsa (ainoastaan José ”Gallito” Vazquez on poissa), ja etenkin puolustuslinja kokeneen Rafa Marquezin ja maalivahti Guillermo ”Memo” Ochoan johdolla on raudanluja. Karvapään taakse tehtiin lohkovaiheessa ainoastaan yksi maali.
Tulin Espanjan ja Hollannin välisen alkusarjaottelun jälkeen ylistäneeksi Oranjen vauhdikasta 
iloittelua lukuisin superlatiivein ja tulipa myös ilmaisu ”sexy football” mainittua. Vaikka muissa alkulohkopeleissä Robben ja kumppanit alkoivatkin pihdata, on nyt tosi kyseessä ja laukomaan on päästävä. Toveri Alavuotunki mainitsi taannoin tässä blogissa kolmen topparin puolustuslinjan olevan uusi tiki-taka, ja nyt nähdään kaksi tällä taktiikalla pelaavaa ryhmää vastakkain. Laitapakkien nousuja tullaan varmasti näkemään, mutta päästäänkö siitä eteenpäin? Chilen puolustus onnistui alkusarjassa pimentämään Hollannin tulivoiman lähes täysin, eivätkä meksikaanit taatusti jää luotettavuudessa heistä jälkeen. Epäilemättä molemmat joukkueet tulevat lähtemään puolustusvoittoisella taktiikalla satsaten nopeisiin vastahyökkäyksiin, ja ensimmäisen maalin merkitys lienee suuri. Toisaalta myös erittäin runsasmaalinen matsi on näiden kisojen tapaan mahdollinen: tasainen otatus on luvassa joka tapauksessa.
Meksikon valmentaja Miguel Herrera on velvoittanut pelaajansa selibaattiin kisojen ajaksi, jotta viriilien miesten huomio pysyisi vain ja ainoastaan kentällä skoraamisessa. Valitettavasti ”Täin” hyökkääjien touhu on muistuttanut välillä lähinnä täitä tervassa: viimeistely on ollut Kroatia-matsia lukuunottamatta puolilöysää sohimista. Onni onnettomuudessa on, että Hollannin puolustus on Meksikon vastaavaa selvästi heikompi, ja myös Meksikon wingbackit Paul Aguilar ja Miguel Layun oransseja tovereitaan laadukkaampia ja hyökkäävämpiä.
Meksikon joukkueen hyvästä hengestä ja yhdessä tekemisen riemusta on puhuttu koko kisojen ajan, ja on huomionarvoista, että ainakin mediaulostulojen perusteella myös Hollannin tiimissä yhteishenki on korkealla (mikä ei suinkaan ole ollut männävuosina itsestäänselvyys). Luvalla sanoen, ihan vilpittömästi vituttaa että toinen näistä joukkueista lähtee väkisin lauluun jo tässä vaiheessa. Molemmilla kun olisi aidot mahdollisuudet edetä tässä turnauksessa aivan päätyyn asti. 
PS. Muutaman päivän hiljaiseloni tässä blogissa johtuu alkaneesta lomasta ja matkustamisesta. Nyt olen saanut siirrettyä kisastudioni ja spämmigeneraattorini mökille Turun saaristoon, missä seuranani matseja katsoo Reiska-kolli. Tosin oraville jäkättäminen vei ainakin eilen mielenkiinnon Brasilian ja Chilen ottelusta.