Isi, mitä me tehtiin iltaisin ennen kun telkkarista tuli MM-kisoja?
Kuukauden rutistus tulee tänä iltana päätökseensä, kun Saksa ja Argentiina kohtaavat finaalissa. Kävipä loppuottelussa miten tahansa, koittaa huomenna karu arki ilman lähes jokailtaista arvokisahuumetta. Korvaushoidoksi suosittelen lämpimästi suomifutista, mielellään paikan päällä nautittuna.
Mutta sitä ennen ratkaistaan kentällä, mikä joukkue on maailman paras rakkauden kesänä 2014. Monien papereissa Saksa on noussut ennakkosuosikiksi, isoksi osaksi ikimuistoisen välieränsä vuoksi. Brasilian murskaamisesta ei kuitenkaan tule tehdä kovin suuria johtopäätöksiä, sillä tänään vastaan asettuva joukkue on toista maata muutenkin kuin kirjaimellisesti. Siinä missä keltapaidat astelivat viheriölle jo lähtökohtaisesti lannistuneina, on argentiinalaisilla germaanien kanssa jokunen tipu kynittävänä.
Nämä kaksi jalkapallon suurvaltaa ovat kohdanneet toisensa lukuisia kertoja, ja parhaiten näistä muistettaneen MM-finaalit 1986 ja 1990. Ensimmäinen otatus päättyi uransa huipulla olleen Maradonan johtaman Argentiinan voittoon, ja (Länsi-)Saksa sai revanssinsa neljä vuotta myöhemmin. Edellisen kerran maat kohtasivat puolivälierässä edellisissä MM-kisoissa 2010. Tuolloin Saksa nöyryytti Maradonan valmentamia argoja peräti 4-0, ja muuan Miroslav Klose skorasi kahdesti.
Viimeistään näiden kisojen myötä puheet konemaisesta ja tylsästä Saksasta ovat joutaneet historian romukoppaan: Joachim Löwin 
johtama poppoo on ilahduttanut luovalla ja tuloksellisella hyökkäyspelillään, ja maalivahti Manuel Neuer on onnistunut synnyttämään aivan uuden kassarikoulukunnan liberomaisella puolustustyöskentelyllään. Argentiina sen sijaan on pelannut perusvarmaa tulosfutista, ja voitot ovat tulleet pienillä marginaaleilla. Supertähti Lionel Messi on saanut lähes joka ottelussa ylleen pari ylimääräistä päällystakkia, ja eiköhän Kirppu ole tänäänkin tiukassa vartioinnissa. Avainkysymykseksi pelissä nouseekin, miten puolustajat saavat pimennettyä joukkueiden tähdet. Toppareilla Hummelsilla ja Boatengilla lienee tiedossa hikinen iltapuhde, samoin Demichelisillä ja Garaylla toisessa päässä.
Futisforumin lutuurilasset ovat läpi turnauksen kritisoineet Messiä laiskasta puolustamisesta ja kentällä löntystelemisestä – tätä toki tukevat tilastotkin, joiden mukaan mies on liikkunut kentällä huomattavan vähän joukkuetovereihinsa verrattuna. Tässä on kuitenkin yksi joukkuetta hyödyttävä puoli. Kun Messiä joka tapauksessa kaitsee pari vihulaista läpi ottelun, on muualla kentällä argoilla miesylivoima. Hyökkäyksiin lähdettäessä Messin ei ole edes aina järkevää lähteä juoksemaan itse, vaan kikkailla pallolla hetki houkutellen vastustajat kimppuunsa ja odottaa sopivaa syöttöhetkeä vapaampana olevalle pelaajalle. Tämä saattaa näyttäytyä kentällä laiskuutena, mutta tosiasiassa tukee peliä enemmän kuin turhanaikainen höntyily.
Eräs näissä kisoissa itseäni ilahduttanut piirre kulminoituu käsillä olevassa finaalissa. Nämä kisathan ovat olleet nimenomaan joukkuepelaamisen juhlaa: yksilöt ovat loistaneet osana joukkueitaan, ja monet suhteellisen nimettömätkin tiimit (Costa Rica, Meksiko, Chile esimerkkeinä) etenivät turnauksessa pitkälle erinomaisen yhteistyönsä ja joukkuehenkensä ansiosta. Loppuottelussa pelaavista joukkueista etenkin Saksan tiimihenkeä on ylistetty, ja pelaajat tuntevatkin toisensa hyvin jo junnumaajoukkueiden ajalta. Sama pätee myös Argentiinaan: joukkueessa on mukana puolentusinaa pelaajaa, jotka olivat voittamassa vuonna 2005 alle 20-vuotiaiden MM-kultaa.
Summa summarum Juuselan tapaan: saksanseisojat suosikkeja, mutta Kirppu on koirille kiusa. Veikkaan vähämaalista ottelua, jatkoaika on mahdollinen. Nyt sitten kisastudio kuntoon ja odottamaan, Ylen ennakkolähetys starttaa jo näillä näppäimillä.
Vamos!