Saska Saarikoski avaa varovasti ja hieman häpeillen näin itsenäisyyspäivämme aattona kansalliseen hyötykäyttöömme ottamaamme eurooppalaisen sivistyshankkeen pimeyden ydintä. Hyvä niin. Syytä onkin hävetä.
Saska päättää saarnansa: ”Uudet eurooppalaiset tietävät, ettei teknis-taloudellinen edistys merkitse korkeampaa moraalia. Pahaa täytyy pitää koko ajan silmällä, koska pimeys on myös meidän sydämissämme. Sen Kongo meille opetti.”
Saarikoski väittää siis että teknis-taloudellinen kehitys on jotain etiikan ja moraalin ulkopuolella tapahtuvaa, siis luonnollista kehitystä ja että moraali tulee taivaasta tai on jotenkin itsestään rakentunut sydämiimme. Tämähän on juuri se pimeyden ydin, jota hän itse kavahtaa.
Tekniikka ja talous ei ole koskaan vain tekniikka vaan aina teknologiaa, (techne + logos), ts. se rakentuu aina jollekin ajatukselle maailmasta ja sen hallinnasta.
Miksi tämä on nyt erityisen keskeistä? Kahdesta syystä. Ensiksi siksi, että tekninen kehitys on nyt – ulkoisen luonnon tuhoamisen jälkeen – keskittynyt sisäisen luontomme, sydämemme ja mielemme haltuunottoon ja hallintaan. Tämän teknologian seurauksena olemme jo siirtyneet – kuten Yanis Varoufakis asian ilmaisee – teknofeodalismiin.
Toiseksi. Nyt kaiken teknisen kehityksen tulisi ottaa käsitteekseen, logoksekseen, se eksistentiaalinen haaste, joka meillä on ratkaistavana päästäksemme sovintoon ulkoisen luonnon kanssa siltä pohjalta, joka olemme YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitteessa itsellemme asettaneet.
Sivistyshanke ei alkujaan ollut kansallisten etujen häikäilettömän ajamisen viimekätinen oikeuttaja. Ei, lainkaan. Se kääntyi siksi, kun identiteetin, ykseyden etsiminen kaikkivaltiaan Jumalan kanssa muuntuin kaikkivaltiaan valtion kansalliseksi itsemäärittelyksi, suvereniteetiksi.
Kun tämä kansakuntien itsemäärittely on nyt kääntynyt ihmiskunnan itsemäärittelyksi suhteessa biosfääriin, on sivistyshankekin käännettävä jaloilleen. Sen tulee määrittää ihmisen reaalista suhdetta luontoon, työtä ja tuotantoa. Ihmiskunta ei siis ole kaikkivaltias, suvereeni, kuten kansakunnat uskoivat ja uskovat vieläkin olevansa.
Meidän on siis palautettava osaksi työtä (labor) modernin teollisen vallankumouksen siitä irrottamat kysymykset todesta, hyvästä, kauniista ja reiluudesta ratkaistaksemme aikakautemme eksistentiaaliset ongelmat. Työn (work) tulisi siis olla sivistävää työtä, runoutta tulevaisuudesta, poeta faber; siis tietoa, tahtoa ja taitoa asettaa, arvottaa ja ratkaista ongelmiamme reilulla tavalla.
Viitteet
Saarikoski, S. 2021. Euroopassa afrikkalaisia esiteltiin ihmisten eläintarhoissa. Helsingin Sanomat 05.12.2021.
Varoufagis, Y. 2021. A Tale of Two Metas: Help DiEM25’s mέta cancel Zuckerberg’s dystopic Meta | DiEM25
https://www.youtube.com/watch?v=8m0mBfqse6M&t=181s Haettu 01.12.2021.