Tänään, hieman yllättäin, HS aloittaa ja päättää pääkirjoituksensa NATO -mission epäilyyn (02.04.2022):
”Poliitikkojen on todella ymmärrettävä Suomen Nato-jäsenyyden potentiaalinen hinta, jotta he seisovat jäsenyyttä koskevan päätöksen takana pahan paikan tullenkin. … Myös Naton jäsenenä Suomen saamalla tuella olisi rajansa. Muistaa täytyy myös, että Natossa Suomella on oltava valmius toimia Naton joukoissa ja operaatioissa.” (HS 02.04.2022).
Helsingin Sanomienkin kannattamien sodanrealismin oppien mukaan, joilla nyt sotaa Ukrainassa käydään, kaikilla suurvalloilla on niiden itsensä määrittelemät intressit ja eksistentiaaliset uhkat. Ne on määritellyt itselleen niin USA (mm. Monroe doktriini), Kiina, Venäjä kuin muutkin suurvallat. Pienetkin valtiot, kuten Suomi, ovat pidättäneet itselleen oikeuden määrillä kansalliset intressit ja uhat.
Meidän on siis varauduttava siihen, että Venäjä määrittelee Suomenkin liittymisen NATO:on itselleen eksistentiaaliseksi uhaksi (Pietari, Kuolan niemimaa …).
Suomi on nyt jo ilman tehtyä kansallista päätöstä de facto natomaa. Jos teemme siitä kansallisella päätöksellä de jure NATOmaan, julistamme kansakuntana muille kansallisvaltioille, myös Venäjälle, vähintäänkin neljä asiaa:
– Suomi ei ole enää itsenäinen valtio sodan ja rauhan kysymyksissä,
– Suomi ei enää takaa sitä, etteikö sen kautta voisi joku hyökätä kolmanteen maahan,
– Suomi on eturintamassa suurvaltojen eturistiriitojen ratkaisemisessa, myös voimakeinoin,
– Suomen maaperältä voidaan käyttää ja sinne voidaan varastoida ydinaseita, jos tilanne niin vaatii.
Nämä julistukset omasta kansallisesta itsemäärämisoikeudesta luopumisesta saattaisivat mahdollistaa Suomelle NATO -pelotteen, jolla kuitenkin ”olisi rajansa” (HS).
Me emme voi tietää missä nuo rajat ovat. Jokainen NATO -maa harkitsisi tarkoin, mikä on tuon pelotteen reaalinen sisältö täällä pohjoisessa maailmankolkassa, kuten tekisi Suomikin, jolla on oltava ”valmius toimia Naton joukoissa ja operaatioissa”, tapahtuipa ne sitten missä päin maailmaa tahansa.
Suomelle vaarallisinta, joutumista ”nappulaksi muiden peliin” (HS), kuten Ukraina on nyt joutunut, on valmisteltu presidentti Sauli Niinistön johdolla jo pitkään mitä moninaisisimmilla aiesopimuksilla: Suomella on nyt taktinen rooli USA/NATO:n Nordic-Baltic -strategiassa, joka on osa USA/NATO vs. Kiina käynnissä olevaa taistelua kaupallisesta, teknologisesta ja alueellisesta hegemoniasta.
Viime kädessä kysymys on ehtymässä olevista luonnonresursseista: jaetaanko ne kahden liittokunnan kesken – länsi ja pohjoinen vs. itä ja etelä – rajoitetuissa (?) sodissa koetelluin voimasuhteiden mukaan VAI kaikkien kesken kuten YK:n agenda2030 ja 17 kehitysohjelma jaon määrittää: kohtuus kaikessa, kaikille, kaikkialla, alati.
Voinemme yhtyä HS:n pääkirjoituksen loppupäätelmään: ”Näin suuren ja paineisen päätöksen äärellä Suomessa ei ole aikoihin oltu”. Päätös on vain monin verroin suurempi kuin HS:n päätoimitus osaa edes kuvitella.
On liian helppoa unohtaa Eurooppa, joka synnytti kolonialismin, rasismin ja orjuuden ja joka nyt heiluttaa lippua vapauden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta määrittelemättä niiden ekorealistisia reunaehtoja kaikille noin 10 miljardille ihmiselle ja ekosfäärille. Me olemme nyt vähemmistössä kaikilta osin.
Euroopan edistyksellisen perinnön kestävyys ja vahvuus mitataan ekorealismin asettaman eksistentiaalisen haasteen ratkaisemisessa, ei sodanrealismin määrittelemän voimatasapainon kautta, etenkään jos tuota voimatasapainoa mittaillaan täällä Pohjolassa, meidän rajoillamme.
Viite
Nato-prosessi vaatii poliitikoilta rehellistä riskiarviota ja valmiutta reagoida päättäväisesti Venäjän vastatoimiin HS pääkirjoitus 02.04.2022
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/