On vanha sanonta, että kenraalit käyvät aina edellistä sotaansa – voitettiinpa tai hävittiinpä se. Niin näyttää käyneen Suomessakin, jälleen kerran.
Heti Venäjän vuoden 2014 Krimin valtauksen jälkeen Niinistö ”kertoo pyytäneensä Puolustusvoimilta selvityksen siitä, miten Suomi pääsisi tarvittaessa nopeasti Natoon, ja mitä uhkakuvia siihen liittyisi. Se paperi on edelleen kassakaapissani ja luettu tarkkaan.” (1)
Niinpä tämä ”supersankari ”Kaartin kortteli” eli puolustushallinto … presidentistä ja poliitikoista riippumatta ja heidät sivuuttaen huolehti siitä, että Suomi lopulta saatiin Yhdysvaltain liittolaiseksi ja Naton jäseneksi” Erkki Tuomioja jyrisee. (2)
Tämä oli Niinistön sinisilmäisyyttä, ellei sokeutta ”Kaartin korttelin” tunnetun ja tiedetyn jengin suhteen. Tuomioja nostaa vertailukohdaksi jopa sen, miten ”Puolustusvoimat junaili eduskunnan ja hallituksen ohitse Suomen Saksan kanssa operaatio Barbarossaan ja hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan vuonna 1941.” (2)
Kenraalimme käyvät vieläkin Suomen rajalla sotaa idän ja lännen välillä kun ”maantieteelle emme mitään mahda”. Koko toisen maailmansodan jälkeinen aika on kuitenkin ollut maantieteen merkityksen purkamista taloudellisen globalisaation kautta.
Kansainvälinen taloudellinen toiminta on pyrkinyt kaikin keinoin ylittämään ja murtamaan kansallisia rajoja ja rajoituksia, ja yhdenmukaistamaan kaupan pelisääntöjä pohjoisenlännen ehdoilla.
Eikö Suomen ja Euroopan kannalta olisi ollut parempi ratkaisu rakentaa yhteistä eurooppalaista taloudenpitoa, ”kotia” ja siltä pohjalta eurooppalaista turvallisuusratkaisua, kun siihen oli mahdollisuus 1990 -luvulla?
Se ei käynyt USA:lle. Venäjän ja Saksan yhteistyö, siis edullisen energian ja korkeatasoisen teknologian yhteenliittymä muodosti taloudellisen haastajan USA:lle. USA:n politiikaksi muotoutuikin ”Russia out, German down, USA in”, kuten asia ytimekkäästi ilmaistaan. Ja vielä: jos USA pitää kansallisena uhkana Kiinaa, olisi luullut, että Venäjä olisi ollut ensisijainen liittolainen USA:lle. Laiva – talous – ajoi tälläkin kertaa tähtilipun edelle.
Geopolitiikkaa tehdään nyt aseellistamalla globaaliataloutta. Silmät on pidettävä selkosen selällään – 360°, kuten NATO:ssa sanotaan. Vaikka Venäjän raja metsän railona aukeaa vieläkin, niin edessä ei ole ”Aasia, itä” eikä ”takana Länttä ja Eurooppaa”.
Ei, vaan edessä on Etelän 6 miljardia ihmistä ja maapallon ja erityisesti – meidän tapauksessamme – Arktisen alueen luonnonvarantojen uudelleenjako. Ja takana on noiden samaisten etelän ihmisten julma ja yksioikoinen taloudellinen hyväksikäyttö.
Siten kysymys ei enää pitkään aikaan ole ollut metsään piirretyistä rajoista tai sivilisaatioiden railoista, vaan geopolitiikan alistamisesta pohjoisenlännen hegemonisen geotalouden toteuttamiseksi.
Geotaloudellisen voiman näyttö ei tapahdu aseita rajalle kasaamalla vaan se toteutetaan
- Strategisten tuotantoalojen hallinnalla,
- Globaalien kuljetuskäytävien kontrollilla,
- Rahoituksellisten ja taloudellisten yhteistyön mekanismien sääntelyllä,
- Kansallisen sosiaalisen koheesion ylläpitämisellä. (3)
Kuten tiedämme, kaikissa näissä kysymyksissä on menossa ankara geotaloudellinen vääntö ja niissä kaikissa pohjoinenlänsi on haastettu Etelän toimesta. Kuusi miljardia kahta vastaan, kuten Niinistö asian ilmaisi.
Suomi asettui Kaartin kortteliohjelman mukaisesti vastakkainasettelun kannalle Idän kanssa ymmärtämättä asettuneensa valmistelemaan paikallista sijaissotaa arktisen alueen luonnonvarojen ja kuljetuskäytävien omistuksessa ja hallinnasta, ja asettui siten jatkamaan ja jyrkentämään vastakkainasettelua Etelän kanssa. Kansallinen linja jäi viime vuosisadalle.
Tunnetusti ja hänen itsensä tunnustamana, presidentti Niinistöllä ei ole – ainakaan julkisesti esiintuotuna – kansallista suurta linjaa. Hän ei siis halua, että hänet muistettaisiin siitä, että hänen vahtivuorollaan ”puolustushallinto … presidentistä ja poliitikoista riippumatta ja heidät sivuuttaen huolehti siitä, että Suomi lopulta saatiin Yhdysvaltain liittolaiseksi ja Naton jäseneksi”. Emme siis enää ihmettele miksi.
Hän on siis pikemminkin ”ehkä liiankin tarkka” (1) juristi kuin valtiomies. Hänen kansakunnan johtamisen metodi on ollut vahva: prosessuaalinen asioiden piiloedistäminen, liittolaisverkostojen hiljainen kutominen, vähäeleinen asioista sopiminen ja puolueiden johdon sitouttaminen linjauksiin ilman varsinaisia eduskunnan päätöksiä.
Hän on siis huolehtinut ”Kaartin korttelin” laatiman ohjelman juridismuodollisesta toimeenpanosta, joka sekin HS:n mukaan on ollut liian hidasta ja pikkutarkkaa.
Vielä vuonna 2021 – siis kuusi vuotta sen jälkeen, kun hän oli saanut Kaartin korttelin salaisen suunnitelman – Niinistö ehdotti ETYK:in 50 -vuotiskokouksen pitämisestä maailmanrauhan, vakauden ja yhteistyön edistämiseksi (4). Sen johdonmukainen toteuttaminen olisikin vaatinut valtiomiestä: olisi täytynyt asettua Etelän puolelle. Luulenpa, että Kaartin korttelissa on monta nyt vakavailmeistä, mutta sisäänpäin hymyilevää kenraalia kumppaneineen, jotka kiihkeästi odottavat historiantutkijoita kysymään heiltä mitä todella tapahtui.
Jos olen oikein nähnyt tai pannut merkille, Sauli Niinistö silmät eivät enää tätä nykyä ole siniset vaan punaiset – itkemisestä.
Viitteet
(1) Teittinen, P. 2023. Presidentti vastaa kritiikkiin: ”Voi olla, että olin liiankin tarkka” HS 4.6. 2023.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009625686.html
(2) Tuomioja, E. 2023 Presidentti Niinistö on toiminut Suomen eduista huolta kantaen Ihmettelen puolustushallinnon toiminnan nostamista kiitoksen kohteeksi. HS
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009633414.html
(3) Diesen, G. 2019. Läntisen sivilisaation rappeutuminen ja Venäjän elpyminen (Rethinking Asia and International Relations) Taylor ja Francis. Kindle-versio.
(4) Niinistö, S. 2021. It’s Time to Revive the Helsinki Spirit The 50th anniversary of the landmark Cold War conference is inspiring a renewal for today’s world. FT 08.07.21
https://foreignpolicy.com/2021/07/08/its-time-to-revive-the-helsinki-spirit/