Puheessaan Suomen suurlähettiläille 27.8.2024 tasavallan presidentti Alexander Stubb jatkoi meille niin tuttua Sauli Niinistön kaksilla rattailla ajamista vaikka – se myönnettäköön – ajoitukset ovat muuttuneet: pohjoinen Länsi ratkaisee ensin suhteensa globaaliin Itään ja sen jälkeen rakentaa uusiksi suhteensa globaaliin Etelään. Näillä ei ole keskinäisriippuvuutta. Tämä kaksinaisuus johti eriskummallisiin sisäisiin ristiriitaisuuksiin Stubbin puheessa. Muutama esimerkki. (1)
Pohjoinen Länsi ja Etelä
Stubbin mukaan olemme nyt ”lopullisesti ja täydellisesti” globaalissa läntisessä arvoyhteisössä, jonne olemme ”henkisesti kuuluneet koko itsenäisyytemme ajan”. … ”Emme enää koskaan ole harmaalla alueella”, mutta ”maailmassa on yhä enemmän harmaata”. … on syntynyt kolme vallan kehää: globaali länsi, globaali itä ja globaali etelä. … ”globaali etelä tulee pitkälti ratkaisemaan, miltä uusi maailmanjärjestys näyttää” mutta ”meidät nähdään ja meitä kuunnellaan osana (Euroopan) unionia”, siis osana pohjoista Länttä.
”Suomalainen Zeitwend”, ”ajattelun ja kulttuurin muutos” on siis se, että emme olekaan pieni, puolueeton, sotilaallisesti liittoutumaton maa, ”harmaa alue”, vaan ”keskisuuri” ”vahva turvallisuuden tuottaja” pohjoiselle länsiliittoutumalle. Sitä varten meille tulee NATOn ”maavoimien esikunta”, eteentyönnetyt maavoimat, ja ”suomalainen apulaispääsihteeri” ja tietysti myös DCA -sopimuksen mukaisesti USA:n tukikohdat.
Zeitwend ei siis ole Suomen globaali rooli ”pelinrakentaja” tavoitteena ”Suomen paras”, siis olla ”se, joka lukee kenttää ja ponnistelee yhteisten tavoitteiden eteen” globaalisti.
Markkinat ja valtiot
Stubb totesi, että ”vuonna 1989 panostettiin markkinoihin, markkinoihin, markkinoihin. Sen on korvannut … valtio, valtio, valtio.” ”Tästä tuoreina esimerkkeinä nostan Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa solmitun ICE Pact –yhteistyön sekä monissa maissa solmitut yhteistyösopimukset strategisilla aloilla kuten kvanttiteknologia ja kriittiset mineraalit.”
Valtiot, eivätkä enää markkinat, ratkaisevat siis taloudellispoliittiset haasteemme. Miksi tämä muutos? Sitä Stubb ei kerro.
Kiina haastoi USA tuotannollisen aseman jo vuosituhannen vaihteessa. USA joutui tunnustamaan teknologisen ja raaka-aine riippuvuutensa Kiinasta ja monesta muustakin maasta. USA havahtui siihen, että sen on selvitäkseen estettävä luonnon rajallisten resurssien uudelleenjako globaalisen Etelän ja Idän kanssa ja turvattava niiden saanti tavalla taikka toisella. Tähän kutsuttiin länsivaltiot mukaan. Tätä tukivat kansalliset teollisuuskeskittymät, erityisesti puolustusteolliset kompleksit. Taustalla on myös kv. suuryritysten voittosuhteen, kannattavuuden laskeminen, vaikka voittojen kokonaismäärä on huimasti kasvanut. Oli siis löydettävä uusia markkinoita. Sotilasteollisetkompleksit paisuvat nyt kaikkialla ja tuhoavat mahdollisuuksiamme ratkaista ekologista kriisiä.
Ukrainan eksistentiaalisuus
Stubb totesi: ”Meidän alueellamme Ukraina on eksistentiaalinen kysymys. On sekä arvojemme mukaista että intresseissämme, että Ukraina voittaa tämän sodan ja pääsee tavoittelemaansa oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan. … Jos Venäjä kokee onnistuneensa, Eurooppaa ja erityisesti meidän aluettamme uhkaa pitkä epävakauden kausi.”
Olemme luvanneet tukea Ukrainaa niin ”kauan kuin on tarvis”. Miettikääpä mitä tästä lupauksesta on seurannut? Ukraina oli valmis heti miten Venäjän oikeuttamattoman mutta provosoidun hyökkäyksen jälkeen sopimaan rauhasta, mutta USA/Englanti esti sen luvaten niin paljon ja niin kauan kuin tarvis apua tuhoisin seurauksin joiden lopputulosta emme vieläkään tiedä. Ukrainan tilanne on käynyt yhä toivottomammaksi.
Kysymys ei ole ensisiassa aseista tai asejärjestelmistä. Kysymys on ”elävästä voimasta”, ihmisitä, nuorista miehistä, naisista ja lapsista, niin venäläisistä kuin ukrainalaisistakin. Kysymys kuuluukin: onko Suomi ja muut pohjoisen Lännen maat valmiita lähettämään omia nuoria miehiä ja naisia rintamalle tapettavaksi. Sodassa ei ole kysymys oikeudenmukaisuudesta vaan siitä kuka kuolee ja kuka jää henkiin.
Ukraina on myös Venäjälle eksistentiaalinen kysymys. Venäjä kokisi onnistuneensa, jos Ukraina jäisi sotilaallisesti liittoutumattomaksi. (2)
Suomi ja Venäjä
Stubb: ”Suhteemme Venäjään on muuttunut pysyvästi. Pitkällä aikavälillä meidän täytyy löytää tapa elää naapurimme kanssa. Mutta emme määritä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme pelkästään Venäjän kautta. Paluuta vanhaan ei ole.”
Kuinka ”löytää tapa elää naapurimme kanssa”, josta olemme tehneet vihollisen itsellemme? Stubbin vastaus on, että Suomesta on tehtävä eksistentiaalinen kysymys USA:lle ja siten myös Venäjälle. Sitä Suomesta ei koskaan tule USA:lle kuten Ukrainakaan ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan.
Sääntöperustaisuus ja oikeudenmukaisuus
Stubbin mukaan … ”kansainväliset säännöt ovat se mittatikku, jolla valtioiden toimintaa arvioimme ja vaadimme niitä vastuuseen. Sääntöjä kyseenalaistetaan, niitä rikotaan ja niitä halutaan kehittää vastaamaan muuttuvia voimasuhteita. Mutta ne ovat jatkossakin paras kehikko kansainvälisten suhteiden vakauden hallintaan.”
Kansavälinen sääntöperustaisuus on siis kysymys taloudellisista voimasuhteista eikä kysymys YK vetoisesta 2030Agendasta ja 17 kehitystavoitteesta, siis luonnon rajallisten resurssien oikeudenmukaisesta ja reilusta jakamisesta ja hyödyntämisestä globaalisti.
Kansan ääni
Stubb kertoo häneltä kysytyn: ”Kuinka on mahdollista, että liittokunnan kannatus nousi hetkessä paristakymmenestä prosentista kahdeksaankymmeneen prosenttiin?” ja Stubb vastaa: ”suomalaiset ovat arvopohjaisia realisteja”.
Sitähän emme tiedä, koskapa NATO jäsenyydestä eikä DCA -sopimuksesta järjestetty laaja-alaista kansalaiskeskustelua eikä kansanäänestystä. Luvut perustuvat yksityisen, kv. yrityksen tilaustutkimuksiin, joidenka käyttämiä metodeja ei ole monista pyynnöistä huolimatta julkistettu.
Ulkopoliittinen ja ekologinen realismi
Stubb toteaa: ”Politiikkaa tehdään ajassa. Suomen vahvuus kautta historiamme on ollut tilannetaju. Olemme kyenneet realismista kumpuaviin päätöksiin, vaikeimpinakin aikoina perusarvomme säilyttäen.”
Stubbille tilanteen määrittää ulkopoliittinen realismi – voima vastaan voima – Pohjoinen Länsi vs. pohjoinen Itä -suhteissa tavoitteena toteuttaa ”historian loppu” valtiollisesti eikä markkinoiden välityksellä.
Arvojen suhteellisuus -arvopohjaisuus – astuu esiin, kun eteen tulee globaali Etelä, kun siis omat voimat eivät enää riitä taloudellisten sääntöjen määräämiselle. Tällöin voimme tarvittaessa luopua arvoistamme – tilanteen mukaan.
Stubbin tilannetaju ei perustu realismiin, ekologiseen realismiin.
Jos pidämme ekologista realismia lähtökohtana arvojemme asettamiselle ja niiden toteuttamiselle, siis ”kokoelmana universaaleja, vapaudesta, ihmisoikeuksista ja kansainvälisistä säännöistä nousevia arvoja, jotka huomioivat myös globaalin monimuotoisuuden, kansallisvaltioiden, alueiden ja kulttuurin sekä historian realiteetit” ja siis myös maapallomme pinnalla olevan ohuen elämäntekstuurin ylläpidon ja uusintamisen vaatimukset, niin lopettaisimme kaikki sodat välittömästi.
Stubb haluaa olla maataan ja kokoaan suurempi pohjoisen Lännen johtaja. Rauta on nyt kuumaa USA:n hegemonisen aseman ylläpitämiseksi näillä kulmilla maailmaa, mutta mertemme vesi nousee (3) ja alkaa kirjaimellisesti kiehumaan muutamassa vuosisadassa ellemme siirry ekologisen realismin määrittelemään tilannekuvaan heti ja nyt.
Viite
(1) Tasavallan presidentti Alexander Stubbin puhe suurlähettiläskokouksessa 27.8.2024
https://www.presidentti.fi/tasavallan-presidentti-alexander-stubbin-puhe-suurlahettilaskokouksessa-27-8-2024/
Stubb poikkesi käsikirjoituksesta muutaman kerran, ks.
https://www.youtube.com/watch?v=vDrhIUF2ZJQ
(2) Erinomainen yhteenveto Ukrainan sodan syistä ja seurauksista, ks
https://www.youtube.com/watch?v=HT8BDAXFkmI
(3) YK:n Guterres: Annan maailmanlaajuisen SOS-merkin merenpinnan nousun vuoksi
https://yle.fi/a/74-20107408