Risto E.J. Penttilä A -studiossa eilen (04.03.2025):
”Kaiken kaikkiaan tässähän alkaa näyttää enemmän ja enemmän siltä, että se Suomen malli, jota on kritisoitu, toteutuu, että ehkä 20% lähtee maa-alueesta Ukrainasta, Suomelta 10%, tulee suvereniteettiin jonkinlaisia rajoituksia, ei voi liittyä Natoon ja niin edespäin … tämä on se suunta mihin ollaan menossa.”
Ukrainan sotaa on kansainvälisessä keskustelussa sen alusta lähtien verrattu Suomen talvisotaan, jopa Ukrainaissakin kun sikäläinen sotilasjohto on arvuutellut minkälaisen puheen he joutuvat pitämään rauhansopimuksen jälkeen.
Palauttakaamme mieliin Mannerheimin päiväkäsky 14. 3. 1940:
YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY N:o 34. (Päämaja 14.3.1940)
”Te ette ole tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä. Yli 15.000 teistä, jotka lähditte kentälle, ei enää näe kotejansa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaaksi menettäneet työkykynsä. Mutta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistamme lepää hangessa ja tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse. …
”Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on hallitus ollut pakotettu tekemään rauhan kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä. Armeijamme oli pieni ja sen reservit ja kaaderit riittämättömät. Ei oltu varustauduttu sotaan suurvaltaa vastaan. Urhoollisten sotilaittemme puolustaessa rajojamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui. Oli rakennettava puolustuslinjoja, joita ei ollut. Oli koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli hankittava aseita ja varusteita, aikana, jolloin kaikki maat kuumeisesti varustautuvat myrskyä vastaan, joka vyöryy yli maailman. Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan jälkeen olemme edelleen melkein yksin. Emme ole saaneet enempää kuin 2 vahvistettua pataljoonaa tykistöineen ja lentokoneineen ulkomaista apua rintamillemme, joilla omat miehemme taistelussa yötä päivää ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien vihollisvoimien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.”
… historia toistaa itseään, mutta ei omine nokkineen, vaan aina uusien sukupovien saattelemana – ensin on tragedia ja sitten tulee farssi, entistäkin murheellisempana ihmisten, nyt nuorten ihmisten, kohtalona.
Tragedia syntyy siitä, että ei ymmärretä omien tekojen seurauksia; farssi siitä, että niistä ei välitetä. Ihmiskohtalot muuttuvat tilastoiksi voitoista ja tappioista.
Päämaja 14.3.1940. YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY N:o 34.