Olen kommentoinut vuosien varrella tässä blogissa ja muuallakin presidentti Sauli Niinistön ajatuksia ja puheenvuoroja kymmeniä kertoja – pääosin hyvin kriittisesti. Poikkeuksena on ollut erityisesti Niinistön aloite ETYK:in 50 -vuotiskokouksen pitämisestä maailmanrauhan, vakauden ja yhteistyön edistämiseksi (FT 08.07.2021). Ehdotus, josta ei sittemmin ole paljoakaan puhuttu.

Silti Niinistö pääsi yllättämään minut viime keväänä, kun Ykkösaamun haastattelussa (TV1, 14.05.2022) nousi esiin kysymys presidentti Sauli Niinistön ”suuresta linjasta”. Niinistö toisti taas jo aiemmin antamansa vastauksen: ”Ei sellaista ole olemassa” (Vaaherkumpu, 2021). Eikö ole?

Todellakin, Niinistöllä ei ole ollut kansallista suurta linjaa, mutta kansakunnan johtamisen metodi on ollut vahva: prosessuaalinen asioiden piiloedistäminen, liittolaisverkostojen hiljainen kutominen, vähäeleinen asioista sopiminen ja puolueiden johdon sitouttaminen linjauksiin ilman varsinaisia eduskunnan päätöksiä. Olen eri yhteyksissä kutsunut tätä metodia sukellusvenediplomatiaksi.

Vaikka Niinistöllä ei ole ollut julkilausuttua kansallista suurta linjaa, niin sivilisaatioiden suhteen hänen suuri linjansa on ollut sitäkin selvempi: Suomi kuuluu länteen, läntiseen sivilisaatioon. Tällöin on syytä jättää historian hämärään Pax Russica ja kansallisen edistyksen vuosisatamme sekä erillisrauhamme Pax Finlandia ja yhteiskunnallisen edistyksen vuosikymmenet toisen maailmasodan jälkeen, siis kansalliset juuremme.

Tämä kasvumme kansakuntana kun ei käy yksiin Pax America:n perustalle viritetyn globaalin liberalistisen hegemoniastrategian kanssa, jossa sivilisaatioita ohjaa kamppailu maapallon ehtyvistä luonnonvaroista. Ukrainan sodan myötä tämä luonnonresurssien voimapoliittinen uudelleenjako on palannut taas Euroopan maaperälle.

Nyt uudenvuodenpuheessaan Niinistö kysyy: ”Miten on mahdollista, että Eurooppaa halkova maantieteellinen raja onkin tosiasiassa kahden kokonaan erilaisen maailmankuvan raja?”

USA:n uuskonservatiiveille tämä sivilisaatioraja on casus belli, sodan syy, narratiivissa, jolla perustellaan Yhdysvaltain alueellisesta ja globaalia hegemoniaa, siis edessä olevaa luonnonresurssien voimapoliittista uudelleenjakoa.

Euroopan yhteisen kodin rakentaminen (Gorbachev), siis noiden kahden, jo elähtäneiden maailmankuvien, ylittäminen rauhanomaisesti, niitä uudistavalla tavalla ei sopinut USA:n uuskonservatistien pirtaan, kun siihen oli mahdollisuus 1990 –luvulla.

Niinistö jatkaa: ”Rajan tällä puolen on mahdotonta edes kuvitella, että jonkun kansakunnan mieleen tulisi aloittaa sotiminen. Venäjän puolella rajaa asia on toisin.” Tällä puolen? Suomessa? Euroopassa? Tässä sivilisaatiossa, ”Lännessä”? Eihän lännen johtava valtio USA ole muuta tehnytkään kuin käynyt sotia koko olemassaolonsa ajan. Lista on pitkä, 107 sotaa, joista 3 on käynnissä. (ks. esim. Histropedia, 2022).

 ”Ukrainan sota on amerikkalaisen uuskonservatiivisen liikkeen 30-vuotisen hankkeen huipentuma. Bidenin hallinnossa ovat olleet provosoimassa sotaa samat uuskonservatiivit, jotka kampanjoivat Yhdysvaltain sotien puolesta Serbiassa (1999), Afganistanissa (2001), Irakissa (2003), Syyriassa (2011) ja Libyassa (2011) ja jotka nyt provosoivat Venäjän hyökkäystä Ukrainaan” (Sachs, 2022).

 

Niinistö siis esiintyy julkisuudessa pikkutarkkana ulkopoliittisen realismin edustajana – ajatellen että Suomi on lastu maailmanpolitiikan lainehilla ja että Suomi ei saa joutua pingispalloksi suurvaltojen peliin.  Hän siis sovittautuu voimasuhteisiin luomalla sopimusverkoston vahvemmaksi arvioidun osapuolen kanssa. Kun sitten Putin ehdotti NATO:lle tämän saman ajattelun mukaisesti, että NATO ei saisi laajentua itäänpäin – Venäjälle välimaahan, reaaliulkopolitiikalle tasapanottaville alueille, Niinistölle etupiirille – oli Niinistön johtopäätös, että Suomen tulee liittyä NATO:on ja heti. Tämä oli epäloogista ja siinä on synkkää ironiaa: pakottiko Venäjä Suomen liittymään NATO:on.

Niinistö ei siis tunnusta reaaliulkopolitiikan periaatteita, kaikkien kansallisvaltioiden oikeuksista määrittää itse kansalliset intressit ja eksistentiaaliset uhkansa eikä tasapainottavien alueiden olemassaolon tarpeellisuudesta. Asiat ovat joko tai, hyviä tai pahoja.

Niinistö ei siis ole reaaliulkopolitikko. Hän on uuskonservatiivi. Hänelle jää viimekädessä toimensa perusteluksi, narratiiviksi, hyvän ja pahan ikuinen taistelu – ja sille Jumalan siunaus.

 

Uudenvuodenpuheen lopussa Niinistö toteaa:

”Kansainvälinen tilanne on nyt poikkeuksellisen jännittynyt. Nimenomaan sellaisella hetkellä, kun tarvitsisimme maailmanlaajuista yhteistyötä ihmiskunnan yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi. Ilmastonmuutosta on hillittävä ja sen vaikutuksiin on sopeuduttava. Luontokato on pysäytettävä.” Meidän pitäisi siis saada Äiti maan siunaus toimillemme.

Ajatteleeko Niinistö todella, että ”kansanvälisen tilanteen poikkeuksellinen jännitteisyydellä” ja välttämättömällä ”maailmanlaajuisen yhteistyön” tarpeella ei ole mitään tekemistä keskenään?

Eikö hänen edustamansa uuskonservatiivisuus ole ehdotus olla jakamatta luonnonvaroja uudelleen kaikkien kansakuntien kesken? Siis Me ensin – muille mitä sattuu jäämään yli. Liberaalin demokratian lipunkantajiksi itsensä määrittävät – pohjoinen länsi – edustavat pientä vähemmistöä maailmassa. Ekodemokratia haastaakin libdemokratian kuten se haastaa ulkopoliittisen realisminkin. En mene tässä yhteydessä tähän laajemmin.

Suomea ja Suomen kohtaloita toisessa maailmansodassa, erityisesti jatko-sodan osalta, kuvailtiin pitkään historian ”ajopuuksi” kahden pahan välillä. Sittemmin mielikuva on muuttunut taitavaksi koskenlaskuksi ja on enemmän osoittautunut tavoitteelliseksi politiikaksi. ”Suomi – lastu lainehilla” onkin osoittautumassa jo nyt tietoiseksi uuskonservatismiksi, sen suomalaiseksi versioksi.

Eikös Biden tokaissut joskus, että ”Putin kuvitteli suomettavansa Euroopan, mutta me natotettiinkin Eurooppa sen sijaan”. Kysymys ei siis ole ”uussuomettumisesta” vaan suomettumisen, siis edistyksellisen eurooppalaistumisen estämisestä.

 

Niinistö iloitsee ihmisen kyvykkyydestä sopeutua uusiin tilanteisiin todeten: ”ihminen on aika epeli eläväiseksi”

epeli?

Etymologinen sanakirjamme antaa tälle sanalle pitkän listan eri merkityksiä: huono hevonen, vikuri, vallaton olento; kujeilija, veitikka, keikaileva, koketti, kevytmielinen, narri, typerä, olla huikenteleva, koketeerata.

Voitte itse valita osuvimman presidentti Sauli Niinistölle, eläväiselle epelillemme.

Viitteet

Histropedia.com 2022. Wars involving the United States. http://histropedia.com/timeline/1fjqtpg9bg0t/Wars-involving-the-United-States

Niinistö, S. 2023. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2023. https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-uudenvuodenpuhe-1-1-2023/

Niinistö, S. 2021. It’s Time to Revive the Helsinki Spirit The 50th anniversary of the landmark Cold War conference is inspiring a renewal for today’s world.  FT 08.07.21

https://foreignpolicy.com/2021/07/08/its-time-to-revive-the-helsinki-spirit/

Jeffrey David Sachs 2022. Die Ukraine ist die neueste Katastrophe amerikanischer Neocons

https://www.berliner-zeitung.de/wirtschaft-verantwortung/die-ukraine-ist-die-neueste-katastrophe-amerikanischer-neocons-li.242093?fbclid=IwAR1t3rFSuU3nFoDNXkja-lmi08x7rpU6zxIXJCm0mxeO1vAPawnga6ZAeC0

 

Suomen etymologinen sanakirja 2022. epeli

https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/?p=qs-article&etym_id=ETYM_1f860a11ef16eed8652c7990d750b77a&list_id=1&keyword=epeli&word=epeli

Vaaherkumpu, S. 2022. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Ykkösaamun haastattelu 14.05,2022. https://areena.yle.fi/1-50971040

Kuva: Kuva: Juhani Kandell/Tasavallan presidentin kanslia