Olemme nyt pääsemässä asian ytimeen, kysymykseen demokratiasta. ”Poliittisten lakkojen rajoittaminen on perusteltua” väittää HS tänään pääkirjoituksessaan (26.02.2024) (1)
Ensi alkuun HS jakaa maailman kahtia: Toisaalla on alueellinen järjestys, kansallisvaltio ja toisaalla funktionaalinen tuotantojärjestelmä.
Demokratia kuuluu vain ja vain alueelliseen järjestykseen, joka luo edellytykset ja ehdot tuotantojärjestelmälle. Me siis määrittelemme keskinäiset yhteisölliset suhteemme niistä demokraattisesti päättäen.
Tuotantojärjestelmämme perustuu puolestaan oletukseen luontosuhteemme yksityisestä (privat) perusluonteesta. Yksityinen (privat) suhteemme – julkisen (public) vastakohtana – sisäiseen ja ulkoiseen luontoon antaa meille kolme perusoikeutta, jotka Rooman laki sanoitti seuraavasti:
– usus: käyttöoikeus,
– fructus: oikeus nauttia omaisuuden tuotteista, esimerkiksi puun hedelmistä,
– abusus: oikeus vahingoittaa tai tuhota.
Jos jollakulla on vain kaksi ensimmäistä oikeutta, sitä kutsutaan, käyttö- ja tuotto-oikeudeksi (usufruct) eikä sitä pidetä lain mukaan vielä omaisuuden todellisena hallintaoikeutena. Tällöin meillä on laillinen oikeus käyttää ja nauttia toiselle kuuluvan tuotteen hedelmistä tai voitoista (usufructuary), mutta meillä ei ole oikeutta vahingoittaa tai tuhota tuota omaisuutta. Sehän on meillä vain lainassa.
Tämä rajoitettu omistusoikeus on siis huolenpitovelvollisuus siitä, että palautamme sen minkä olemme saaneet lainaksi vähintäänkin yhtä hyvässä kunnossa kuin missä olemme sen saaneet.
Nyt ei ole kysymyksessä vain lähipelto, -metsä tai -järvi tai itse kunkin mielenterveys, jota on suojeltava. Ei, vaan kysymys on koko elonpiiristä, maapallon koko elämän tekstuurista. Kysymys on ekologisesta realismista.
Tämä tarkoittaa liberaalidemokratian – niin yksityisen kuin julkisenkin – haastamista asettumaan ekologisten realiteettien ehtoihin. Se tarkoittaa, että alueellisen ja funktionaalisen toiminnan keskinäiset suhteet muuttuvat vääjäämättömästi.
Julkisen puolen elementit – kansalaisyhteiskunta, valtio – ja funktionaalisen toiminnan elementit – reaalinen tuotanto, rahoitus – kiertyvät nyt uuteen asentoon, jossa valtio ja reaalinen tuotanto muodostavat tuotannollisen alustan ja kansalaisyhteiskunta ja rahoitus jäsentävän ajatuksellisen perustan. Niin pääomittamisen kuin verotuksenkin on sovittauduttava ekologisiin realiteetteihin.
Nyt käydään vääntöä siitä, jäsennämmekö haasteemme ekologisen vai perinteellisen ulkopoliittisen realismin määrittämänä. Ulkopoliittisen realismin määritykset tarkoittavat ”Me ensin” -politiikkaa, siis kansallisvaltioiden voimasuhteiden määrittämistä luonnonvarantojen hyödyntämisessä turvautuen voimaan. Ulkopolitiikan on nyt käännyttävä ihmiskunnan sisäpolitiikaksi.
HS:n mukaan ”Ammattiliitoilla ei ole lainsäädäntöön minkäänlaista veto-oikeutta ja historiallinen kolmikanta on onneksi jo historiaa. Hallituksen kaatamisyritykset tai hallituksen painostaminen lakoilla ovat toimia, jotka eivät kuulu palkansaajien etujärjestöille.” (1)
Kolmikantaan palaaminen – kuten ay-liike monin osin näyttää ajattelevan – ei ole mikään ratkaisu, mutta sitä e ole myöskään orgaanisen valtion, siis talouden ja valtiokoneiston sulauttaminen, joka nyt on lähtenyt liikkeelle hallituksen toimesta.
Mitä sitten olisi tehtävä?
Tavoitteena ei ole ”työstä vapautuminen” vaan ”työn vapauttaminen” – kuten sanonta kuuluu.
Siis se, että emme enää myy työvoimaamme maksua vastaan palkkatyöläisinä/kuluttajina (labour) vaan tekisimme työtämme (work) tuottajina rakentaaksemme elämän, joka on tosi suhteessa luonnonvoimiin, hyvä keskinäisissä suhteissamme, kaunis luonnonvarantoja hyödyntäessämme ja reilu niitä jakaessamme. Työssämme olisi neliyhteys (Four-in-one + 8 tuntia/päivä unta):
Ansiotyö (4t päivä/28t viikko) – opiskeleva työskentely omalla ammattialalla
Kotityö (4t päivä/ 28t viikko) – Kodinhoito, ruuanlaitto ja syöminen, lepo, keho, lapset, vanhemmat, kasvit, puutarha
Yhteiskunnallinen työ (4t päivä/28t viikko) – politiikka, yhdistystoiminta, osallistuminen, sitouttaminen kirjaaminen ja blokkaus, voimaannuttaminen
Omakohtainen työ (4t päivä/28t viikko) – työskentelevä opiskelu: kulttuuri, opiskelu, rentoutuminen, kuntoilu, harrastukset, luovuus. (2)
Ekologisen realismin ehdoilla toteutettu tosi, hyvä, kaunis ja reilu elämä vaatii toteutuakseen ekologista demokratiaa, siis sitä, että meillä on mahdollisuus olla mukana päättämässä mitä, miksi, missä, miten ja milloin tuotetaan ja kuinka mahdolliset ylijäämät hyödynnetään. Muuten emme opi elämän ekologisia reaalisia ehtoja, jotka meille on asetettu.
Tehtävänämme on siis demokratian laajentaminen, ei sen kaventaminen kuten liberaalisiksi itseään kutsuva HS:n pääkirjoitustoimitus väittää.
Viitteet
(1) Pääkirjoitustoimitus 2024. Poliittisten lakkojen rajoittaminen on perusteltua. HS 26.02.2024
(2) Haug, F. 2009. The “Four-in-One Perspective”: A Manifesto for a More Just Life. Socialism and Democracy, 23:1, 119-123, DOI: 10.1080/08854300802635932 (Soveltaen)