Saatteeksi: Suomessa on menossa sivistyksen teemavuosi 2024. Teemavuoden tavoitteena on tehdä Sivistyksestä suomalainen vientituote Saunan ja Sisun rinnalle. Toden totta: suomenkielisen sanan sivistys etymologia on aivan poikkeuksellinen. Se viittaa reaaliseen suhteeseemme luontoon, siis työn sivistävään luonteeseen, alun perin pellavan muokkaukseen. Saksankielinen sana Bildung taas viittaa kuvan muokkaukseen, alun perin kysymys oli siitä, kuinka itse kukin työstää itselleen mittapuuksi Jumalan kuvan. Englannin kielessä ei ole tälle sivistys käsitteelle kunnon vastinetta. Meillä olisi siis mahdollisuus tehdä merkittävä maailmanvalloitus Sivistyksellä!
Maailman taloudellinen toiminnan keskus on palautumassa maailman väestölliseen painopisteeseen, josta se lähti kulkemaan 1600 –luvulla kohti Eurooppaa Valistuksen, tieteen ja tekniikan kehityksen myötä syntyneen teollisen vallankumouksen innoittamana; kumouksen, joka ei olisi ollut mahdollista ilman, että eurooppalaiset samalla alkoivat hamstraamaan halpoja raaka-aineita, halpaa ruokaa, energiaa ja työvoimaa ylt’ ympäri maailmaa.
Tästä kaupan epätasapainosta kehittyi sittemmin globalisaation rakenteellinen perusta, joka on jatkunut tähän päivään saakka ja josta pohjoinen Länsi ei ole valmis vieläkään luopumaan, koskapa ns. ”Vihreä siirtymä” edellyttää mitä moninaisimpien raaka-aineiden uusjakoa pohjoisen Lännen hyväksi.
Nyt Valistuksen hedelmistä tieto ja tekniikka on omaksuttu ja otettu käyttöön hämmästyttävällä vauhdilla ja etevyydellä juuri noissa väestörikkaissa maissa. Globaalinen talouden kasvu on keskittynyt Tyynen valtameren rantamille. ks kuvat, 1)
Luulisi, että me valistuksen lapset olisimme ylpeitä ja iloisia siitä, että tiede ja teknologia etenee harppauksittain ympäri maailmaa. Mitä vielä. Pohjoinen Länsi, joka määritteli globalisaation säännöt omista intresseistään lähtien, sättii nyt monia näistä kehittyvistä maista väittäen, että ne toimivat ”autoritääriseltä” perustalta toisin kuin me, jotka edustamme ”demokratiaa”. Tämä puolestaan antaa meille oikeuden määrittää, mikä kansakunta on suvereeni ja mikä ei, kansakuntien historiasta tai koosta piittaamatta.
Kun rahalla puhuminen – taloudellinen globalisaatio – ei päättänytkään historiaa liberaalidemokratian päätepysäkille, tuli aseiden vuoro puhua. Ajatuksellinen käänne tapahtui Yhdysvalloissa jo 1990 -luvulla. Euraasian patoaminen kääntyi taloudellisesta kilpailuasetelmasta valtiolliseksi turvallisuuskysymykseksi. Miksi? Havaittiin, että ulkopoliittisen realismin implisiittisesti olettama taloudellisen kasvun rajattomuus ei olekaan mahdollista ekologisista syistä. Meidän on tavalla tai toisella jaettava keskenämme maapallon rajalliset luonnonresurssit. Ekologinen eikä ulkopoliittinen realismi alkoi määrittää politiikkaa.
Mikä on sitten toiminnallinen johtopäätös? Sanommeko maailman suurelle enemmistölle: Sorry, te ette voi kulkea samaa tietä kuin me olemme kulkeneet. Se on ekologisesti mahdotonta. Meidän elämäntapamme ei ole kyseenalaistettavissa ja teemme kaikkemme, että sen vaatimat luonnonresurssit ovat meidän käytettävissä, olivatpa ne sitten missä päin maailmaa tahansa.
Euraasian patoamisen tavoitteena on tällöin Euraasian ja siellä olevien kansallisvaltioiden murtaminen, paloittelu ja sitä kautta siellä olevien luonnonvarantojen saattaminen pois kansallisesta hallinnasta. Kysymys olisi siis puhtaasta talouden ja ympäristön suhteesta välittämättä mitä siitä yhteiskunnallisesti seuraa – toisille.
… vai sanommeko: Ekologinen realismi edellyttää, että sekä kansakuntien kesken että kansakuntien sisällä luonnonvarantojen jako, hyödyntäminen ja käyttö on ratkaistava perustavanlaatuisesti uudelleen. Meidän, siis pohjoisen Lännen elämäntapa ei ole eikä voi olla esimerkki ja etenemisen malli. Jotta voisimme uudelleenrakentaa suhteemme luontoon – sekä sisäiseen että ulkoiseen – on meidän perustavanlaatuisesti muutettava talonpitoamme, siis vuorovaikutustamme luonnon kanssa, talouden pelisäännöt.
Kaiken perustana on kysymys energiasta. Elämä on energia gradienttien synnyttämien muotojen (negentropy) ja niiden purkautumisen (entropy) välisen pitkällisen kehityksen tulos; kehityksen, joka olisi saattanut jäädä kehittymättä tai kääntyä monille muillekin poluille. Elämän mitä moninaisimmat muodot ovat hidaste eivät päätepiste.
Siten kaiken ihmisen toiminnan, erityisesti taloudellisen toiminnan, on pystyttävä hallitsemaan toiminnasta syntyvän hukkalämmön (entropia) ja elämän/yhteisömuotojen (negentropia) keskinäissuhdetta siten, että olosuhteet tällä maajyväsellämme säilyvät elinkelpoisena. Jos emme tässä onnistu, niin muutamassa sadassa vuodessa – siis historiallisessa silmänräpäyksessä – valtameremme alkavat kirjaimellisesti kiehua. Sitä emme tosin ole enää näkemässä. Energian käytön suunnanmuutos on tapahduttava parissa vuosikymmenessä, ei vuosisadassa.
Ongelma on, miten liberaalidemokratiamme on sovitettavissa yhteen ekologisen realismin kanssa, ts. kuinka itse kunkin henkilökohtainen ja paikallinen toiminta saadaan sovitettua yhteen ”ulkoapäin” – siis luonnosta – tulevan rajoitteen kanssa? Kuinka tuo rajoittava viesti siirtyy yksilökohtaiseksi, kulttuuriseksi ja talouden sisäiseksi ehdoksi?
Taloudenpidossa kysymys ei siis enää olisi yksityisen tai julkisen pääomittamisen (capitalization) kautta tehdyistä tulevaisuuden rajattoman kasvun lupauksista ja niiden rahallisesta arvottamisesta vaan yhteisöllistymisestämme (communalization) osaksi maapallon pinnan ohutta elämän tekstuuria.
Tämä tarkoittaa, että jokaiseen taloudelliseen transaktioon on upotettava ehto, joka määrittää ne entropian/negentropian -muutokset, jotka on transaktion myötä toteuduttava. On siis tehtävä perustavanlaatuinen muutos kaikessa taloudellisessa toiminnassa ja ennen kaikkea kirjanpidossa.
Ja toiseksi: jotta itse kukin oppisimme – siis sivistyisimme – omassa reaalisessa luontosuhteessamme mikä on mahdollista ja mikä ei, meidän tulisi olla mukana päättämässä mitä, miksi, miten, milloin ja missä tuotetaan/kulutetaan ja kuinka syntyvästä entropiasta/negentropiasta huolehditaan. Olisi siis toteutettava ekologinen demokratia.
Suomalainen ajatus sivistyksestä vaatii siten liberaalidemokratian laajentamista reaalisiin luontosuhteisiimme – työhön, tuotantoon, kulutukseen – jotta voisimme rajata ne kaikki ekologisen realismin asettamiin ehtoihin. Ne ehdot ovat kovat koskapa aikaikkuna on lyhyt, muutama vuosikymmen.
Juuri nyt on perustettu Global South Think Tank Alliance murtamaan lännen ajatushegemoniaa:
”Kiinan ja yli 200 instituution johtama Global South Think Tank Alliance pyrkii vastustamaan länsimaista ideologista dominanssia ja edistämään yhteiskunnallista vakautta ja yhteistyötä globaalien eteläisten maiden välillä.” Sen tehtävänä on mm. pohjoisen Lännen iskusanojen ”vapaus, demokratia ja ihmisoikeus” uudelleentulkinta. (2)
Suomen sivistyksellinen vientialoite voisi pureutua juuri tähän: Sivistys on tietoa, tahtoa ja taitoa asettaa (tosi), arvottaa (hyvä) ja ratkaista (kaunis) aikakauden haasteet reilulla (oikeudenmukaisuus) tavalla, ts. vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet on tulkittava ekologisen eikä ulkopoliittisen realismin lähtökohdista. Se tarkoittaa myös Euraasian asettamista lähtökohdaksi, kun mietitään siltojen – ei siis muurien – rakentamista yli valtamerten.
Viitteet
(1) Vatsa, V. 2024. World’s Economic Center of Gravity Is Shifting East
(2) Xiaoguang Yin 2024. Global South Think Tank Alliance helps break the Western monopoly on thought.
https://thinkbrics.substack.com/p/global-south-think-tank-alliance