Mark Carney – Englannin keskuspankin pääjohtaja (2013–2020), Kanadan keskuspankin pääjohtaja (2008–2013), nyt YK:n ilmastotoimista ja rahoituksesta vastaava erityislähettiläs ja Britannian pääministerin COP 26:n rahoitusneuvonantaja – avaa keskustelun taloudenpidosta kirjassaan Value(s) seuraavasti (2021, 3):
”Tämä kirja on monessa suhteessa myöhästynyt vastaus kysymykseen, joka esitettiin muutama kesä sitten, kun joukko päättäjiä, liikemiehiä, tutkijoita, työvoiman johtajia ja hyväntekeväisyystahoja kokoontui Vatikaaniin keskustelemaan markkinajärjestelmän tulevaisuudesta.
Paavi Franciscus yllätti meidät liittymällä lounaalle ja jakamalla vertauksen. Hän huomautti: ”Ateriamme seurana on viini. Viiniin liittyy mitä moninaisimpia piirteitä. Siinä on kukoistus, väri ja maun rikkaus, jotka kaikki täydentävät ruokaa. Siinä on alkoholia, joka senkin voi piristää mieltä. Viini rikastuttaa kaikkia aistejamme. Juhlamme lopussa meille tarjotaan grappaa. Grappassa on vain yksi piirre: alkoholi. Grappa on tislattua viiniä.”
Paavi jatkoi: ”Ihmiskunnalla on monia piirteitä – intohimoa, uteliaisuutta, järkevyyttä, hyväntahtoisuutta, luovuutta, oma-aloitteisuutta. Mutta markkinoita hallitsee vain yksi asia: oma etu. Markkinat ovat ihmiskunta tislattuna.”
Ja sitten hän haastoi meidät: ”Teidän tehtävänänne on muuttaa grappa takaisin viiniksi, muuttaa markkinat takaisin ihmiskunnaksi. Tämä ei ole teologiaa. Tämä on todellisuutta. Tämä on totuus.”
Viinissä, kuten ihmiskunnassakin, elää monet arvostuksemme (values), mutta kuten grappa niin markkinatkin kantavat vain yhtä arvoa (value), omaa etua, joka ilmaistavissa lukuna, hintana rahassa.
Grapasta viiniä, markkinoista ihmiskunta? Enpä usko, että grappasta saisi enää mitenkään ilman modernia alkemiaa edes kohtuullista viiniä, jos sitäkään, mutta entäpä voisiko markkinoita työstää osaksi maapallon, ihmiskunnan elonpiirin kukoistusta?
Yanis Varoufakisin kertomus (21.10.2021) vahvistaa Paavin epäilyt ja asettaa mittakaavan haasteellemme: 12. 8. 2020 aamulla klo 9.00 aamulla Lontoossa ilmestyi uutinen, että Englannin BKT on pudonnut vuodessa yli 20%. Vajaa parikymmentä minuuttia myöhemmin Lontoon osake-kurssit kuitenkin nousivat 3%. Miksi? Osakemarkkinat arvasivat – aivan oikein – että Englannin pankki laittaa kiertoon nyt monta miljardia enemmän rahaa kuin oli oletettu. BKT:n romahdus oli siis hyvä uutinen osakemarkkinoille! (Varoufakis 2021).
Raha ja valuutta
Mitä markkinoilla oikein tehdään? Vaihdetaan tavara tavaraan tai tavara (oman työn tulos) tavaraan (jonkun toisen työn tulokseen) rahan välityksellä. Kysymys on siis rahasta ja sen ympärillä vellovista intohimoista ja instituutioista. Onko lähtökohta raha vai sittenkin velka? Oliko ensin raha ja sitten velka vain päinvastoin; ensin velka, jonka maksamiseen tarvittiin mittaria, rahaa?
Velan ja rahan historia on pitkä, monisyinen ja erittäin kiistanalainen, mutta väännetään nyt, jos ei aivan rautalangasta, niin ainakin jonkin sortin kuminauhasta. Meillä on kaksi tarinaa rahasta:
Ensimmäinen tarina kulkee valtion kautta, siis alueellisen vallankäytön määrittelemänä. Alunperin elämä oli velka jumalille. Hänelle maksettiin korot uhrauksina ja pääoma kuolemassa. Tästä huolehti jumalan paikalliset, maalliset edustajat ja hengen miehet, hovi ja kirkko ja siihen tarvittiin mittaa, siis rahaa.
Sittemmin, kun kansakunnat ovat alkaneet siittää elämää, korot maksettiin veroina ja kansakunnilla oli lunastusoikeus pääomalle, tarvittaessa sodan kautta. Aloitamme siis elämämme velallisina emmekä pysty koskaan maksamaan velkaamme pois.
Toinen tarina kulkee markkinoiden, siis funktionaalisen vallankäytön kautta; alun perin kysymys oli sodankäynnin rahoituksesta. Sittemmin, Valistuksen lapsina, opimme, että me kaikki aloitamme yksilöinä eikä kukaan ole lähtökohtaisesti velkaa kenellekään. Samalla teimme itsestämme Äiti maan hallitsijoita – rajaton luonto on rajattomasti meidän hyödynnettävissä.
Ajatus on siis, että meillä oli ensin velka ja vasta sitten raha eikä päinvastoin. Meillä oli ensin (kirkko)valtio ja sitten markkinat, mutta kumpikaan ei tule toimeen omillaan.
Näitä valtio/markkinaperäisiä, tai kuten asia myös ilmaistaan vertikaalisia/horisontaalisia, endo/eksogeenisiä tarinoita rahasta ja sen alkuperästä pidettiin pitkään toisilleen täysin vastakkaisina, niitä ei voida sovittaa yhteen.
Kun irtisanouduimme velastamme taivaalliselle isällemme ja sen edusmiehille ja siirsimme velkamme valtion, kansantalouden ja kansankunnan huolehdittavaksi, niin samalla – kirkkovaltion ja valtiokirkon armollisella siunauksella – muutimme valtiovallan ja markkinoiden toimintamekanismia: ensinnäkin verot maksetaan valtiovallan määrittämässä valuutassa, joka määritettiin samalla viralliseksi vaihdon välineeksi, rahaksi, jolla myös voitiin maksaa korvaukset työstä, siis palkat. Toiseksi: väestö irrotettiin oman toimeentulonsa ehdoista – maan, metsän, järvien yhteiskäytöstä – pakottaen heidät työmarkkinoille ja palkkatyösuhteisiin tehtaisiin ja kaupunkeihin. Tavaroiden vaihto ja kierrätys kääntyi rahan kierrätykseksi: tuotannon kierto alkaa nyt rahasta ja päätyy – toivon ja uskon mukaan – suurempaan rahamäärään.
Tämä raha ja valuutta säilytti pitkään velkaluonteisuutensa – ei Isä jumalalle vaan Äiti maalle, olihan se sidottu johonkin, joka oli kavettu esiin äiti maan uumenista – kuten kultaan tai hopeaan. Kun tämä sidos purettiin noin 50 vuotta sitten ja saimme paperi/digirahan ja fiat-valuutan, jota ei edes periaatteessa voi vaihtaa kultaan, rahamme muuttui lupausrahaksi: lupaukseksi maksaa. Aina kun teemme keskinäisen sopimuksen (minä ja sinä tai minä ja pankki), lupauksen maksaa, luomme luottamusta, siis rahaa tyhjästä, sidomme tavalla taikka toisella omaa ja toistemme yhteistä tulevaisuutta. Ja nyt keskuspankit ovat julistautuneet viimekätisiksi maksajiksi, what ever it takes! Raha sai siis valuutan muodon, mutta ei vielä sisältöä.
Keskuspankkien rahanpainaminen voi jatkua niin kauan kuin 1) se edistää omaisuusarvojen ansiotonta arvonnousua, niiden inflaatiota, 2) se toteuttaa tätä kautta varallisuuden uusjakoa ja keskittämistä, 3) palkka/hintainflaatio pysyy hallittuna, 4) osake et.al. markkinoiden voitto-odotuksilla on edes jonkinlainen laskennallinen uskottavuus, vaikka voitot perustuvat nyt vain ja vain keskuspankkien turvaamaan rahoitukseen – elämme fiat(raha)sosialismissa: Raha ei ole enää velkaa – sillä ei ole suhdetta Isä taivaaseen eikä Äiti maahan vaan se on julkinen tai yksityinen, kuvitteellinen lupaus muuttaa maailmaa Isä taivaasta tai Äiti maasta riippumatta.
Tämä tehdään pankeissa, yrityksissä ja valtiovallan toimesta hieman eri tavoin.
Pankit antavat lainaa (financization) sitä vasten, että lupaamme maksaa lainan takaisin. Tätä varten pankki luo tyhjästä rahaa tilillemme ja se tuhoutuu, kun maksamme lainamme pois. Tämä rahoittaminen on siis yksityisten toimiemme kautta tapahtuvaa maailman muuttamista.
Yrityksissä mekanismina on pääomittaminen (capitalization): Jo minulla on idea tuotteesta A ja arvioin, että se menee hyvin kaupaksi seuraavien vuosien aikana, lasken tuon arvioidun tulovirran ja pääomitan sen omaisuudekseni, tosin vähentäen arvioiduta tulovirrasta yhtä ja toista tilanteen mukaan. Sitten jaan tuon summan osiin ja teen tarjouksen markkinoille; yksi ja toinenkin rahoitusenkeli saattaa tarttua tarjoukseen – ja ryhdyn siis muuttamaan maailmaa tuotteen A tuottamiseksi. Pääomittaminen on valtasuhde maailman muuttamiseen yksityisen intressin mukaisesti.
Valtionvallan menetelmä on verotus (taxation). Tätä nykyä valtiovalta luon ensin rahan tyhjästä, lupaa suunnitelmissaan mitä tuottaa, missä aikataulussa ja millä hinnalla. Verotuksella huolehditaan jälkikäteen siitä, että annettu rahoitus ja käytettävissä olevat tuotantoresurssit ovat kohtuullisessa määrin oikeissa suhteissa; verotuksella voidaan säätään tilannetta, jotta rahanarvo ei muutu hallitsemattomasti. Valtiovalta tuhoaa verotuksessa liikkeelle laittamansa rahat +/- korolla. Verotus on siis keino julkisesti muuttaa maailmaa toteuttamalla annetut lupaukset käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Toistaiseksi tällöin on keskitytty riittävän, terveen ja osaavan ”työvoiman” turvaamiseen yksityisen tuotannon tarpeisiin.
Aivan viime vuosina ympäristökriisitietoisuuden lisäännyttyä julkinen valta on keskuspankkien tyhjästä synnytetyllä rahoituksella avannut uuden toiminta-ajatuksen, ajatuksen julkisen talouden lähetystehtävästä (Missionization). Tämä missiotalous (Mission economy), rakentaa seuraavia uusia toimintamuotoja (Mazzucato, 2020, 188-227):
- Yhteisöllisesti tuotetut arvot
- Markkinat muotoillaan, ei vain korjata
- Organisaatioille dynaamisia kykyjä
- Rahoitus tulosperusteiseksi
- Riskien ja tulojen uusjako
- Osallisuus: tavoiteasettelu ja sidosryhmien arvot
- Osallistuminen: tulevaisuuden yhteissuunnittelu avoimissa systeemeissä.
Missiotaloudessa siis arvot (values) määrittävät arvon (value) institutionaalisten rakenteiden kautta. Raha (chremata) kasvaa valuutaksi (nomisma), joka 1) luo perustan kansalaisten tasa-arvoisille suhteille, 2) ylläpitää valtiota toimien oikeudenmukaisuuden mittarina, 3) kasvattaa käytännöllistä viisautta ja harkintaa. (Eich, 2018, 3).
Alussa siteerattu Mark Carney, jota pidän valtavirtaekonomistien edustajana, päätyy itse ehdottamaan ”osallistavan yhteiskuntasopimuksen uudelleenrakentamista” ja pitää välttämättömänä tunnustaa seuraavien arvojen ja uskomusten merkitys talouselämässä:
- Dynamisuus auttamaan luovuutta ratkaisuissa ja ihmisten luovuuden suuntaamiseksi;
- Sietokyky helpottamaan toipumista iskuista samalla kun suojellaan yhteiskunnan haavoittuvimpia;
- Kestävyys pitkän aikavälin näkymillä, jotka kannustavat ylisukupolviseen vastuuseen;
- Oikeudenmukaisuus, erityisesti markkinoilla, jotta niiden legitiimiys säilyisi;
- Vastuu, jotta yksilöt tuntevat olevansa vastuussa teoistaan;
- Solidaarisuus, jonka avulla kansalaiset tunnustavat velvollisuutensa toisiaan kohtaan ja jakavat tunnesiteen yhteisöllisyyteen ja yhteiskuntaan;
- Nöyryyttä tunnustaa tietämyksemme, ymmärryksemme ja voimamme rajat, jotta toimimme vastuullisesti ja pyrimme parantamaan yhteistä hyvää.
Jos siis kykenisimme upottamaan valuutan arvoon (value) missiotalouden toimintamuodot ja osallistavan yhteiskuntasopimuksen arvot (values), niin abstrakti vaihtoarvo (value) kääntyisi yleiseksi, mutta konkreettiseksi arvoksi (value(s)) siltä pohjalta kuin YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitetta meitä ohjeistavat. Silloinhan itse kunkin työ ja tuotanto olisi jo lähtökohdissaan osa yleistä intelligenssiä ja tuotantoa (Marx), jos voisimme olla myös mukana päättämässä mitä, miksi, milloin, miten ja missä tuotetaan.
Ensiaskel?
Kun olemme tottuneet lukemaan ostamistamme tuotteista tuoteselosteen – jos nyt sitten niin pienestä tihrusta saa joskus selvää – meidän tulisi vaatia kaikkiin tuotteisiin myös hintaseloste, ts. miten kaikki valuuttaan liitetyt arvot (values) ovat mukana hinnan (value) määrittymisessä.
Kirjallisuutta ja viitteet
Andrew B., Murphy, R. 2020. Modern Monetary Theory and the Changing Role of Tax in Society. Social Policy & Society 19(3), 454–469.
Carney, M. 2021. Value(s): The must-read book on how to fix our politics, economics and values. HarperCollins Publishers. Kindle Edition.
Eich, S. 2018. Between Justice and Accumulation: Aristotle on Currency and Reciprocity, Political Theory 1–28.
Graeber, D. 2021. Debt the first 5,000 years. Melville House Publishing.
Kasselman, N. 2018. Between heterodoxy and orthodoxy: The pursuit of a “third way” in monetary theory and its implications for the global political economy. Dissertation. requirements for the degree. University of Pretoria, Faculty of Humanities.
Mazzucato, M. 2020. Mission: Economics: A Moonshot Approach to the Economy. London: Allen Lane.
Murphy, R. 2021. Money for nothing and my Tweets for free. The Finance Press.
Varoufakis, Y. 2021. Discussing Technofeudalism with Slavoj Zizek 21. 10. Slovenia
https://www.youtube.com/watch?v=Ghx0sq_gXK4&list=RDCMUCPgJddP_Y3BHo_8bG0G1TCA&start_radio=1