Jussi Halla-aho kuvittelee, että jossakin on sellainen ylimaallinen korkein oikeus, joka päättää mikä on legitiimiä ja mikä ei; paikka, jossa päätetään mitä itse kukin saa tai ei saa pitää uhkana … ja vielä, että hän tietää tuon ylimaallisen korkeimman oikeuden päätökset. Venäjä uhkaa, NATO vain puolustaa. (Halla-Aho, 08.02.2022, FB)

Liberaalisen demokratian kansanedustajana hänen tulisi tietysti hyväksyä se ajatus, että kukaan ei voi lähtökohtaisesti kiistää kenenkään toisen kokemusta. Kokemus on aina tosi ja siihen voidaan vedota, kun ryhdytään rakentamaan yhteistä kokeneisuutta.

Jos siis me suomalaiset koemme Venäläiset uhkana, sitä ei voi Venäjä kiistää; ja päinvastoin: jos venäläiset kokevat meidät uhkana, emme voi sitä lähtökohtaisesti kiistää. Kokemukset on siis avattava ja perusteltava, mutta sitähän Halla-aho ei tahdo tehdä: se on moraalitonta.

Halla-aho perustelee kantaansa viime aikoina jälleen kerran niin paljon käytetyllä fraasilla: ”Joka tahtoo rauhaa, valmistautukoon sotaan, kuten jo roomalaiset tiesivät”.

Roomalaiset luulivat tietävänsä ja hukkuivat sittemmin omaan miekkaansa. Tämä sodanrealismi johti viime vuosisadalla kahteen maailmansotaan ja sittemmin ydinasein jäädytettyyn kauhun tasapainoon. Rauha – voimatasapaino – säilyy tämän logiikan seurauksena tätä nykyä vain siksi, että kukin osapuoli pystyy tuhoamaan toiset – ja kaiken muunkin siinä ohessa. Tämä rauha on siis eksistentaalisen uhkan kyllästämä pelkotila.

Halla-aho ei tunnista eikä ilmeisesti tunnustakaan toista, ei kansakuntien välistä vaan koko ihmiskunnan ja luonnon kesken kehittynyttä eksistentaalista hätätilaa. Olemmehan jo sodassa parhaan liittolaisemme ja tukijamme, luonnon kanssa. Rauhan saavuttamisen edellytyksenä tässä sodassa on sovinto luonnon kanssa ja tuon sovinnan edellytyksenä rauha. Se on ekorealismia. Se on myös rauhanrealismia. Tämä rauha edellyttää ydinasein jäädytetyn uhkan purkamista. Tämä rauha on varustautumista sovinnontekoon. Se on täynnä toivoa ja kanssalaisuuden riemua.

Halla-aho ei kuitenkaan ole sitoutunut liberaalin demokratian pelisääntöihin. Muistammehan hänen ajatuksensa vuodelta 2003: ”väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino”:

”Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko siitä seuraava hekuma niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen? Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino” (Halla-aho, 2003/2008).

Vaikka Halla-aho ei itse pidä tätä ”möläytystä kovin ansiokkaana”, viittaa se kuitenkin – Halla-ahon omaa mielikuvaa käyttääkseni – hänen muroihinsa, väkivaltaan. Kun Halla-aho nyt vetoaa siihen, että hänellä tai joillakin kansakunnilla on ehdoton, aito kokemus oikeasta, hyvästä elämästä, johon kaikkien muiden tulisi sitoutua, hän elättelee omia murojaan, jotka hän on itse historiasta poiminut ja porukoissaan kehitellyt. Nuo murot ovat kasvualustaa väkivallalle ja kansakuntien keskinäisille sodille – muodossa tai toisessa – nyt nopeasti vähenevistä luonnonvaroista.

Halla-aho lorottelee siis omille muroilleen jo nyt.

Viitteet

Halla-ajo, J. 2022. Muutamia henkilökohtaisia ajatuksia Ukrainan kriisiin ja Nato-kysymykseen liittyen. 08.02.2022 https://www.facebook.com/jussi.hallaaho/posts/4884054721714683%2008.02.2022

Haettu 09.02.2022.

 

Halla-aho, J. 2008. Kommentti homonampumiskohinaan. Scripta kirjoituksia uppoavasta lännestä, 28.11.2008. https://www.halla-aho.com/scripta/kommentti_homonampumiskohinaan.html Haettu 09.02.2022