Perussuomalaisten puoluevaltuuston kokous avattiin eilen lauantaina tunteisiin vetoavalla itsenäisen Suomen historiallisia saavutuksia ylistävällä musiikkivideolla: (Tämä maa, tämä taivas):
”Tääl on pelloiksi kuokittu soita
täällä korpia raivattu on
tätä kansaa ei vastukset voita
se on sitkeä taipumaton
aina uudestaan kyntää ja kylvää se maan
pistää pettua leipään jos tarvitaan
kunnes kerran sen uurastus palkkansa saa
sadon kultaisen kantaa maa
Tämä taivas, tämä maa
sillä arvoa on pysyvää
tämä taivas, tämä maa
sukupolvelta toiselle jää”
Halla-aho pudotti kuitenkin kokouksen isänmaallisen tunnelman äkisti realiteettien maailmaan:
”Me emme … enää elä siinä maailmassa, jossa nykyiset, työntekijää suojaavat mekanismit rakennettiin. Me emme voi suojata kotimaista tuotantoa tulleilla. Meillä ei ole omaa valuuttaa, jonka ulkoisen arvon manipuloinnilla voitaisiin korjata vientiteollisuuden kilpailukykyä ja kuitata palkankorotuksia. ….
Jos valuutta ei jousta eivätkä palkat ja työehdot jousta, työllisyys joustaa. Globaalissa taloudessa työt teetetään siellä, missä se on kannattavinta. …
Sisäinen devalvaatio on kilpailukyvyn kannalta välttämätön, mutta kyykytyspolitiikan poliittinen seuraus on se, että valtaan nousee poteroihinsa kaivautuneita sosialistihallituksia, joilla ei ole halua eikä kykyä mihinkään uudistuksiin eikä liioin estoja kasvattaa velkakuormaa tulevien polvien niskaan.”
Itsenäisyyttä ja maan taloudellista itsellisyyttä korostavat perussuomalaiset ovat siis valmiita sopeutumaan globalisoituneen maailman sanelemiin taloudellisiin ehtoihin, ei työantajien ”selkävoitolla” vaan niskalenkillä työväenliikkeestä.
Halla-ahon mukaan ”poliittinen vasemmisto oli aikanaan globalisaation hurmassa viemässä Suomea valuuttaunioniin, tulliunioniin ja sisämarkkinoille mutta kieltäytyy niistä sisäisistä sopeutustoimista, joita näissä järjestelyissä selviäminen edellyttää”.
Vasemmisto on siis kansainvälisen yhteistyön vahvistamisen kannalla, mutta vain reiluilla ehdoilla eikä siis halua sopeutua – kuten PS – meille asetettuihin taloudellisiin reunaehtoihin vaan olla mukana yhdessä muiden kanssa muuttamassa niitä Euroopan ja koko maailmankin mitassa. Tämä vaatii mm. kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uudistamista, joka onkin nyt käynnissä.
Halla-aho jatkaa: ”Perussuomalainen ratkaisu tähän yhtälöön on palkkaveron leikkaus pieni- ja keskituloisilla työssä käyvillä, palkan sivukulujen karsiminen, yritysverotuksen keventäminen ja uudistaminen siten, että se kannustaa investointeihin; asumisen, liikkumisen, kuljetusten ja energian hinnan laskeminen. … Vähentyvät verotulot kompensoituvat osittain korkeammalla työllisyydellä ja pienenevillä julkisilla menoilla.”
Osittain? Pienevillä? Halla-aho ehdottaa siis 1990 – luvun politiikkaan palaamista.
Kun olemme pakotettuja laskeutumaan taloudellisen kasvun huipuilta koti-, yhteisö- ja julkistalouden (care&life economy) ohjeistamiin vihreisiin laaksoihin, on edessä yksityisen tavara- ja palvelutuotannon (consum economy) suhteellisen aseman kapeneminen ja taloudellisen kasvun uudelleenmäärittely.
Ehkäpä Halla-aho toistaiseksi on pistänyt piiloon ylpeän arjalaisuutensa päästäkseen hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa.
On kuitenkin syytä muistaa Halla-aho ei ole Soini … mutta se on sitten pitempi tarina se.
Viite:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fba73eed-c3a0-494a-9d2f-51a0803f43b0