HESARI on tänään syystä huolissaan presidentti Sauli Niinistön aloitteesta elvyttää Helsingin henkeä maailman turvallisuus- ja yhteistyökokouksella. Onko se jäänyt Ukrainan kriisin jalkoihin? (Sirén, 2022).
Niinistön aloitteen avainsana on ihmisvelvollisuus. Hän kommentoi itse sitä näin:
”Minua on ajatteluttanut se, että syntyy mielikuvia, joissa ihmisvelvollisuudet olisivat jotenkin ihmisoikeuksien vastainen asia. Minun ajattelussani näihin ihmisvelvollisuuksiin sisältyy ihmisvelvollisuus pitää yllä ihmisoikeuksia. Minusta se on yläkäsite eikä rinnakkaiskäsite” (Sirénin mukaan, HS, 02.02.).
Yläkäsite?
Ihmisvelvollisuus voi viitata moneen asiaan, esim. human duty (de-habere; ei omistaa), onus (todistustaakka), oblication (sitoutua), liability (altistua ei toivotulle). Jos siis ihmisoikeuksien (human rights) rinnalla pitäisi olla sitoutumisia (oblications), niin mihin?
Yksilökohtaisiin oikeuksiin, demokratiaan vai rauhaan?
Mikään näistä Sirénin esiin nostamista ehdotuksista ei aseta kirjaimellisesti tulenpalavaa haastettamme, siis sitoutumista muuttamaan reaalista suhdettamme luontoon, siis työtä, tuotantoa ja kulutusta. Kun nyt tässä suhteessamme on jo kysymys hätätilasta, se on siten myös ensisijainen turvallisuusuhkamme.
Helsingin hengen pelkkä elvyttäminen (reviving) merkitsisi jo ennakolta sitoutumista ihmisten keskinäisten suhteiden hoitoon, ei ihmisen ja luonnon, biosfäärin (jonka osa itsekin olemme), suhteen uudelleen rakentamiseen (reborning). Elvyttäminen olettaa, että olemme viimekädessä yksinapaisessa maailmassa, jossa jollakin osapuolella on oikeus takataskussaan.
Silloin emme rakentaisi yhteisöjen, kansakuntien, yhteisöä koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle. YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitetta on ensiaskel tähän suuntaan. Kun nyt on kysymys myös koko ihmiskunnan turvallisuudesta, YK:n turvallisuusneuvostoakin tarvitaan varmasti.
Ihmisvelvollisuus kattaa siis ei vain ihmiskunnan vaan myös biosfäärin kaikkineen, siis myös ihmiset. Kuten YK:n pääsihteeri António Guterres on todennut, olemme jo sodassa luontoa – siis myös itseämme – vastaan; sodassa, jossa ei voi olla sovintoa ilman rauhaa eikä rauhaa ilman sovintoa. Se ON rauhanrealismia.
Nyt käynnissä oleva yritys luontosuhteemme yhteiskunnallistamiseksi muuntamalla pääomasuhteen tuottama yksityinen voitto valtiollisiksi ylijäämiksi rahapolitiikan keinoin ei ratkaise haastettamme, vaan mahdollistaa tuon ylijäämän käytön – keynesiläisessä hengessä ja sotarealismin vallitessa – kansantalouksien militarisoimiseen.
Sosiaalisesti reiluun (fair) ja kestävään muunnokseen (transformation) ei riitä siirtymä (transition) yksityisistä voitoista valtiollisiin ylijäämiin raha- ja finanssipolitiikan keinoin, vaan meidät on itse kunkin opittava ja rohjettava kohdata työssä ja tuotannossa kaikki luonnon asettamat turvarajat (luontokato, ilmastonmuutos, saastuminen, otsonikato, pienhiukkashaitat, merten happamoituminen, ravinnekuorma, juomavesi, maankäyttö, suuret ekosysteemit; ks. esim. HS 29.1.2022) ja olla mukana päättämässä mitä, miksi, miten, milloin ja missä tuotetaan ja kuinka mahdollinen ylijäämä hyödynnetään. Tämä on puolestaan demokraattista realismia.
Elvytys ei siis riitä, tarvitaan Helsingin Hengen uudelleen synnyttämistä. Olkaamme siis realisteja sekä rauhan että demokratian suhteen!
Viitteet
Sirén, V. 2022. Presidentti Niinistön huippukokousaloitteen etenemistä vaikeuttaa kaksi selkeää ongelmaa, HS 02.02.2022 https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008580482.html
Pelli, P. 2022. Planeetan rajoissa. HS 29.01.2022. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008536987.html