Saatteeksi: Referoin tässä minulle 1970 -luvulla vieraaksi ja jopa vastenmieliseksi jääneen Henry Kissingerin WSJ:n äskettäistä haastattelua suhteessa Joe Bidenin politiikkaan. Ulkopoliittisen realismin tilalle ei tule ottaa hegemonista profetiaa paremmasta maailmasta vaan ekologinen realismi, siis demokraattisen realismin pohjalta realistinen demokratia!
Henry Kissinger (WSJ 12.8.2022):
”Kannatin Ukrainan täyttä itsenäisyyttä, mutta sen paras rooli oli mielestäni Suomen kaltainen.”
Suomella OLI siis myönteinen tasapainottava rooli ja tehtävä kansainvälisessä politiikassa jopa USA:n kylmän reaalipolitiikon silmin katsottuna ENNEN Suomen jäsenyyden hakemista NATOon.
Presidentti Joe Biden on puolestaan useaan otteeseen todennut, että Putinin tavoitteena oli Euroopan suomalaistaminen (Finlandisation), mutta Putin sai aikaiseksi Suomen natoistamisen (Natoisation).
Miksi Euroopan suomalaistaminen – siis kehittämisestä itsenäiseksi, tasapainottavaksi, geopoliittiseksi toimijaksi – näyttäytyy Bidenille Putinin eikä Euroopan omana hankkeena? Koskapa maailmassa ei voi olla kuin yksi napa, USA.
Miksi Suomen – ja Euroopan – natoistaminen näyttäytyy Bidenille hänen omien toimiensa tuloksena eikä Suomen ja Euroopan omana ratkaisuna? Koskapa toisen maailmansodan jälkeen on ollut vain yksi maailman napa, USA, ja natoistettu Eurooppa, josta Venäjä on out, jossa Saksa on down ja USA on in. Kysymys ei siis ole sotilaallisten voimien geopoliittisen tasapainon etsimisestä vaan siitä, kuinka yhdistää USA:n ylivertainen sotilaallinen kapasiteetti USA:n strategisiin tarkoituksiin. Kissinger toteaa kuitenkin synkästi: ”kuinka yhdistää ne puolestaan moraalisiin tarkoituksiin – se on ratkaisematon ongelma.”
Tarkoitus ja tasapaino
”Hra Kissingerin kanssa ei voi koskaan käydä pitkää keskustelua kuulematta sanaa tarkoitus – joka on ennustajan määrittelemä piirre – yhdessä toisen sanan, tasapainon, kanssa, joka puolestaan ohjaa valtiomiehen ajatuksia. Aina 1950-luvulta lähtien, kun hän oli ydinstrategiasta kirjoittava Harvardin tutkija, Mr. Kissinger on ymmärtänyt diplomatian tasapainon etsimisenä niiden suurvaltojen kesken, joiden toimintaa varjostaa ydinkatastrofin mahdollisuus. Nykyaikaisen aseteknologian apokalyptinen potentiaali tekee hänen mielestään vihamielisten voimien tasapainon ylläpitämisestä kansainvälisissä suhteissa ehdottoman välttämättömyyden, olipa se sitten kuinka vaikeaa tahansa.”
Kissenger arvioi:
”Ajatteluni mukaan valtatasapainossa on kaksi komponenttia … Eräänlainen voimatasapaino, jossa vastakkaistenkin arvojen legitiimiys on hyväksyttävissä. Koska, jos uskot, että pyrkimystesi lopputuloksena on oltava arvojesi pakottaminen toisille, niin tasapaino ei mielestäni ole mahdollista. Joten yhdellä tasolla on eräänlainen absoluuttinen tasapaino. … Toinen taso … on käyttäytymisen tasapaino, mikä tarkoittaa, että omien kykyjesi ja voimasi käyttämisessä on rajoituksia suhteessa siihen, mitä kokonaistasapainoon tarvitaan. … Tämän yhdistelmän saavuttaminen vaatii melkein taiteellista taitoa … Useinkaan valtiomiehet eivät ole pyrkineet tähän tarkoituksella, koska vallalla on ollut käytössään niin monia eri mahdollisuuksia laajentua olematta tuhoisa; siten maat eivät koskaan kokeneet sen toteuttamista pakolliseksi.”
”Olemme nyt sodan partaalla Venäjän ja Kiinan kanssa asioissa, jotka olemme osittain luoneet, ilman mitään käsitystä siitä, miten tämä tulee päättymään tai mihin sen pitäisi johtaa”. …. ”Et voi nyt vain sanoa, että tavoitteena on vastustajiemme hajottaminen ja kääntäminen heidät toinen toistaan vastaan. Ainoa mitä voit tehdä, on olla kiihdyttämättä jännitteitä ja luoda vaihtoehtoja, ja sitä varten sinulla on oltava jokin tarkoitus.”
”Oltava jokin tarkoitus”? Siinäpä kysymys. Eikö ekorealismi aseta tarkoituksen kiistatta kaikille: kuinka toteuttaa YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitetta koko ekofäärin mitassa – ilman tuhoisia sotia?
Eikö Euroopan ja siten Suomen tulisi toteuttaa demokraattisen realismin pohjalta realistista demokratiaa siinä kehyksessä, jonka ekosfääri meille mahdollistaa? Sitähän voisimme kutsua suomettamiseksi!
Palaan asiaan.
Viite
Secor, l. 2022. Henry Kissinger Is Worried About ‘Disequilibrium’ WSJ 12.08.2022 1:27
https://www.wsj.com/articles/henry-kissinger-is-worried-about-disequilibrium-11660325251