Turvavaltio?
Vasemmistoliiton poliittisen tavoiteohjelman luonnoksessa vuosiksi 2016-2019 on keskeiseksi teemaksi ja otsikko tasollekin nostettu turvallisuus. Ohjelman koko kolmas jakso on jäsennetty tästä näkökulmasta:
3. Turvallinen elämä
3.1. Työstä inhimillistä
3.2. Sosiaali- ja terveyspalvelut luovat turvallisuutta
3.3. Ilmastonmuutos on suurin uhka turvallisuudelle
3.4. Luonnon monimuotoisuutta
3.5. Jokaiselle koti ja mahdollisuus liikkua
3.6. Rauhaa rakennetaan yhdessä
Vasemmistoliitto ei siis enää puhu edes hyvästä elämästä ja siten hyvinvointivaltiosta vaan turvallisesta elämästä, siis turvavaltiosta.
Siirtymä on aivan uskomaton ja käsittämätön. Ensimmäinen muistumani menee aina 1980 -luvulle, jolloin Joachim Hirschin kirja Turvavaltio ilmestyi suomeksi (1983).
Joachimin teesi oli jo tuolloin, että yhteiskuntamme on ”läpivaltiollistunut ja -kapitalisoitunut”. Sosiaaliset suhteemme näyttävät yhä laajemmin kääntyvän raha-, tavara- ja teknologiavälitteisiksi sillä tavalla, että ne ovat sidoksissa pääomasuhteeseen, ts. sosiaaliset suhteemme rakentuvat ensisijaisesti vain jos niiden kautta voidaan laittaa rahaa liikkeelle toivoen paluupostissa joltisenkin suurempaa raha summaa (esim. SOMEn alustat, SOTEn yksityistäminen).
Vaikka uusliberalistinen talousretoriikka puhuu paljon julkisen vallan ”sääntelyn purkamisesta” se tosiasiassa lisää sääntelyä massiivisesti leikkauspolitiikan menokehyksen kautta: läpivaltiollistamisella edistetään läpikapitalisoitumista.
Joachim Hirsch on sittemmin todennut, että teollisen yhteiskunnan turvavaltio on jo kääntynyt jälkiteolliseksi kilpailuvaltioksi (1995, 2005, 2015), jossa läpikapitalisoituminen ja –valtiollistuminen kiihtyvät kansainvälisen finanssikapitalismin ohjauksessa, kuten olemme nyt kaikki saaneet luissamme tuta.
Valtio
Järjestyksen – ja kurin/vapauden – takaaminen on yksi modernin kansallisvaltion perusominaisuuksista. Lakiin ja järjestykseen tukeutuva kansallisvaltio eristääkin alueensa ja rakentaa rajoja ja laatii lakeja uhkia, siis niitä toisia, vastaan.
Kun valtion laki pyrkii ennalta-arvaamaan ja ehkäisemään uhkia ja epäjärjestystä, siis muutoksia, niin turvaaminen (secure) asettuu ohjamaan muutosta, prosessia. Kun laki tuottaa järjestystä ja rajoja, turvaaminen pyrkii sääntelemään epäjärjestystä ja purkamaan esteitä siltä.
Turvaaminen on prosessinohjausta, ts. se pyrkii takaamaan tuloksen. Se siis näkee epäjärjestyksen uhkana ja mahdollisuutena asetetun tavoitteen kannalta. Turva-ajattelun tavoitteena ei ole turvallisuus sinänsä vaan prosessiin liittyvien uhkien ja mahdollisuuksien sääntely siten että prosessi ei pysähdy eikä karkaa käsistä. Mutta mikä on tämä prosessi?
Hätätila – mutta minkä?
Julkisuuteen uudella kirjallaan astunut Jan Vapaavuori uhittelee kirjassaan moneen eri otteeseen “kansallisella hätätilalla”:
“Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti käytti syksyllä 2014 harkitun puheenvuoron, jossa hän totesi taloudessamme olevan vakava kansallinen hätätila.” …
“Sen paremmin Kiviniemen kuin Stubbinkaan hallituksen ohjelmaa ei voi kehua liiallisesta kunnianhimosta tai ansiokkuudesta – siitä huolimatta, että maassa vallitsi kansallinen hätätila molempien hallitusohjelmien laatimishetkellä.” …
“Oli riittävää kriisitietoisuutta tai ei, se ei silti oikeuta yltiöpositiivisen fiilistelyn valitsemista vallitsevaksi tyylilajiksi, jos maassa on kansallinen hätätila. Ei edes siinä tapauksessa, että kulloisetkin äänestäjät antavat tällaiselle linjalle äänensä ja luottamuksensa. ” …
- Jan Vapaavuori. “Puoliholtiton Suomi.” iBooks
Mikä on tämä kansallinen hätätila? Viimekädessä investointilama: Suomeen ei kannata tai ei uskalleta investoida. Tuotantokoneisto rappeutuu ja vanhenee, se on vajaakäytössä ja työttömiä on lähes ennätysmäärä.
Miksi näin? Voitto-odotukset ovat heikot: investoija ei voi olla riittävän varma, että paluupostissa tulisi riittävän paksu setelitukku. Ja rahaa seisoo pankeissa ja yritysten taseissa ennennäkemättömät määrät tai ne on laitettu kiertämään kehää finanssimaailman peleihin. Keskuspankit kylvävät markkinoille tolkuttomat määrät keinorahaa innostaakseen yrityksiä investoimaan. Ei ole onnistunut. Mikä neuvoksi?
Kansallinen hätätila! Meidän pitäisi siis saada Suomessakin käyntiin prosessi, jossa sijoitettu raha tuotantoprosessin kautta tuottaa riittävästi voittoa sijoittajalle ja siinä sivussa tuo palkkaa tekijöilleen sekä verorahoja kaikkien eduksi.
Turvattomuutta on siis lisättävä: kaikki kansalliset rakenteelliset, hyvinvointivaltion aikana rakennetut esteet ja viivästeet on saatava muutosprosessiin siten että yksi ja ainut prosessi vahvistuu: voitto-odotusten taso ja varmuus nousevat siedettävälle tasolle. Ja tälle meidän on uhrattava kaikki mitä meillä on, jos niin on tarvis.
Turha toivo. Hätätilamme ei ole perustaltaan kansallinen vaan kansainvälinen ja systeeminen: taloussysteemimme ei toimi. Resurssien allokointi ei toimi, ei erityisesti täällä pohjoisella rajamaallamme.
Turvavaltion sijaan yhteisvaltio
Mitä tarkoittaa, jos Vasemmistoliitto korostaa tässä tilanteessa turvallisuutta, jopa turvavaltiota hyvän elämän ja hyvinvointivaltion sijaan? Antautumista virran vietäväksi. Pelonpolitiikan tosiasiallista hyväksymistä ja sen samanaikaista moraalista tuomitsemista.
Onko vaihtoehtoja? Tietysti on. Vasemmiston ensisijaisena lähtökohtana on aina ollut kokemus edistyksestä ja asioiden edistämisestä eikä jo manan majoille menneen turvaamisessa.
Lyhyesti sanoen: on astuttava askel tai kaksi, ehkäpä kolmekin eteenpäin ja rakennettava jo repaleisena rehottavan, suuresti kunnioittamamme hyvinvointivaltion sijaan uusi perusajatus ja idea. Sakari Hännisen innoittamana kutsun sitä yhteisvaltioksi. Silloin pyrimme ”julkisesta vastuusta yhteisvastuuseen, julkisesta tuotannosta yhteistuotantoon, tasa-arvosta yhteisarvoon ja universalismista keskinäisyyteen”. Sanalla sanoen ”kansalaisuudesta kanssalaisuuteen”. Hyvä elämä ja hyvinvointivaltio ovat siten nekin riittämättömiä. Tavoitteenamme on pikemminkin tosi, hyvä ja kaunis elämä yhteisvaltiossa.
Kirjallisuutta
Agamben, G. 2001. Über Sicherheit und Terror. Frankfurter Allgemeine Zeitung, 20.09.2001, Nr. 219, S. 45.
Hirsch, J. 1983. Turvavaltio : ”Saksan malli”, sen kriisi ja uudet yhteiskunnalliset liikkeet (Der Sicherheitsstaat). Tampere: Vastapaino.
Hirsch, J. 1995. Der nationale Wettbewerbsstaat. Berlin: Edition ID-Archiv.
Hirsch, J. 2005. Materialistische Staatstheorie Transformationsprozesse des kapitalistischen Staatensystems. Hamburg: VSA-Verlag.
Hirsch, J., Kannankulam, J., Wissel, J. (Hrsg.) 2015. Der Staat der Bürgerlichen Gesellschaft Zum Staatsverständnis von Karl Marx. 2. aktualisierte und erweiterte Auflage. Baden-Baden: Nomos Verlagsgesellschaft.
Hänninen, S. 2015. Omistus. Alustus Omaisuuden ja omistuksen politiikka –kollokviossa, Jyväskylä yliopisto, 02.12.2015.