Ennen kuin otamme yhden askeleen eteenpäin vastausten etsinnässä Miksi -kysymyksiin, ottakaamme ensin kaksi tai kolme askelta taaksepäin … lapsuuteeni.

Niin pitkälle kuin muistan lapsuuttani, minulle on puhuttu jumalasta, taivaan isästä ja huolehdittu siitä, että iltarukous lausuttiin kädet ristissä:

Levolle laske Luojani,
ole armias suojani,
sijaltani jos en nousisi,
ota taivaaseen tykösi’’ 

… lisäksi toivottiin siunausta isälle, äidille, sisaruksille ja lähisukulaisille. Lopuksi saattoi sitten esittää jonkin oman toivomuksen tulevalle päivälle ja sitten Amen.

Muistan ihmetelleeni ja kysyneenikin mikä se sija oikein on, ja miksi en kykenisi sijaltani nousemaan? … ja miksi lopuksi piti sanoa Amen? En ymmärtänyt empiviä vastauksia.

Äiti Maasta (Mother Earth) minulle ei ole puhunut kukaan, ei kotona, ei koulussa, ei lukiossa, eikä yliopistossa, en ainakaan muista koskaan niin tapahtuneen. Häneen olen tutustunut vasta viime vuosina. Miksi vasta nyt?

 

On hämmästyttävää, miten tähän isään ja tähän äitiin liitetyt tarinat ovat lähes täysin vastakkaisia.

Taivaan isä, tuo tuntematon, muuttumaton, ikuinen, näkymätön, kaikkivaltias, luonnon luoja ja valtias, taivaassa, kirkkaudessa, puhtaudessa, ikuisuudessa oleva; viimekädessä jokin, josta ei voi sanoa mitään aineellista, koska se rajoittaisi hänen rajoittamattomuuttaan; ja kuitenkin hän oli aina läsnä näkemässä ja kirjaamassa ylös kaiken tekemäni, kuten Jyväskylän keskuskansakoulun ensimmäisen luokan opettajamme meille oppilaille tuon tuostakin muistutti.

Miksi kuitenkin tämä kaikkivaltiudessaan, armossaan ja hyvyydessään täydellinen olento sallii kaiken sen kurjuuden ja pahuuden maailmassa, josta minulle kerrottiin? Miksi tämä kaikkivaltias ei vain yksinkertaisesti hävitä niitä?  … tätä ja montaa muuta epäloogisuutta muistan ihmetelleeni lukiessani lukioaikoina Friedrich Nietschzen kirjaa ”Hyvän ja pahan tuolla puolen”: ”Yhden ainoan rakastaminen on barbaarisuutta: sillä sitä harjoitetaan kaikkien muiden kustannuksella. Myös Jumalan rakastamista.”

Johtopäätökseni oli, että miksi -vastaukset löytyvät jostakin muualta. Minulle ensimmäiset askeleet tälle tielle tarjosi Herbert Marcusen Yksiulotteinen ihminen (One-Dimensional Man). Perässä tulivat sitten monet muut. Ensimmäisen filosofian seminaarityöni tein Jyväskylän yliopistossa Ludwig Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicus -teoksesta, joka tunnetusti päättyy toteamukseen: Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen, mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Onko Äiti Maa sitten jotain mistä ei voi puhua ja siten siitä on vaiettu, ainakin minulle?

Jos siis isä taivaan ei ratkaise tosiasiallisesti eikä edes ajatuksellisesti kurjuuden ja pahuuden ongelmaa, entäpä sitten Äiti Maa?

 

Äiti Maa
Siteeraan seuraavassa laajalti Universaalia julistusta Äiti Maan oikeuksista, jonka Ilmastonmuutosta ja Äiti Maan oikeuksia käsittelevän maailman kansojen konferenssin laati vuonna 2010, koskapa se edustaa ajattelutapaa, joka ei ole ollut paljonkaan esillä Suomessa.

Universaali julistus Äiti Maan oikeuksista

  1. Äiti Maa on elävä olento.
  2. Äiti Maa on ainutlaatuinen, jakamaton, itsesääntelevä, toisiinsa liittyvien olentojen yhteisö, joka ylläpitää, sisältää ja uusintaa kaikkia olentoja.
  3. Jokainen olento määrittyy suhteidensa kautta Äiti Maan integroiduksi osaksi.
  4. Äiti Maan luontaiset oikeudet ovat luovuttamattomia, koska ne syntyvät samasta lähteestä kuin olemassaolo.
  5. Äiti Maa ja kaikki olennot ovat oikeutettuja kaikkiin tässä julistuksessa tunnustettuihin luontaisiin oikeuksiin ilman minkäänlaisia ​​eroja, kuten orgaanisten ja epäorgaanisten olentojen, lajin, alkuperän, ihmisten käytön tai minkä tahansa muun aseman perusteella.
  6. Aivan kuten ihmisillä on ihmisoikeudet, kaikilla muillakin olennoilla on myös lajeilleen tai lajilleen erityisiä oikeuksia, jotka sopivat heidän rooliinsa ja toimintaansa yhteisöissä, joissa ne ovat.
  7. Jokaisen olennon oikeuksia rajoittavat muiden olentojen oikeudet, ja heidän oikeuksiensa väliset ristiriidat on ratkaistava tavalla, joka ylläpitää Äiti Maan eheyttä, tasapainoa ja terveyttä.

Äiti Maalla ja kaikilla olennoilla, joista hän koostuu, on seuraavat luontaiset oikeudet:

  • a) oikeus elämään ja olemassaoloon;
  • b) oikeus tulla kunnioitetuksi;
  • c) oikeus uudistaa biokykynsä ja jatkaa elintärkeitä kiertojaan ja prosessejaan ilman ihmisten häiriöistä;
  • d) oikeus säilyttää identiteettinsä ja koskemattomuutensa erillisenä, itsesääntelevänä ja toisiinsa liittyvänä olentona;
  • e) oikeus veteen elämän lähteenä;
  • f) oikeus puhtaaseen ilmaan;
  • g) oikeus kokonaisvaltaiseen terveyteen;
  • h) oikeus olla vapaa pilaantumisesta, saastumisesta ja myrkyllisestä tai radioaktiivisesta jätteestä;
  • i) oikeus olla muuttamatta tai rikkoa omaa geneettistä rakennetta tavalla, joka uhkaa sen eheyttä tai elintärkeää ja terveellistä toimintaa;
  • j) oikeus täydelliseen ja nopeaan ennallistamiseen tässä julistuksessa tunnustettujen oikeuksien loukkaamisista, jotka johtuvat ihmisen toiminnasta;

Jokaisella olennolla on oikeus paikkaan ja rooliinsa osana Äiti Maa harmonista toimintaa. Jokaisella olennolla on oikeus hyvinvointiin ja elää ilman kidutusta tai julmaa kohtelua.

Meillä ihmisillä on julistuksen mukaan seuraavat velvollisuudet Äiti Maata kohtaan:

Jokainen ihminen on velvollinen kunnioittamaan ja elämään sopusoinnussa Äiti Maan kanssa. Ihmisten, kaikkien valtioiden sekä kaikkien julkisten ja yksityisten laitosten on:

  • toimittava tässä julistuksessa tunnustettujen oikeuksien ja velvollisuuksien mukaisesti;
  • tunnustettava ja edistettävä tässä julistuksessa tunnustettujen oikeuksien ja velvollisuuksien täysimääräistä käytännön suunnittelua ja täytäntöönpanoa;
  • edistettävä ja osallistuttava oppimiseen, analysointiin, tulkintaan ja viestintään siitä, kuinka elää sopusoinnussa Äiti Maan kanssa tämän julistuksen mukaisesti;
  • varmistettava, että ihmisten hyvinvointi pyrkii edistämään Äiti Maan hyvinvointia nyt ja tulevaisuudessa;
  • vahvistettava ja sovellettava tehokkaita normeja ja lakeja puolustamiseen, suojeluun ja säilyttämiseen;
  • kunnioitettava, suojeltava, säilytettävä ja tarvittaessa palautettava Äiti Maan elintärkeiden ekologisten kiertojen, prosessien ja tasapainon eheys;
  • taattava, että tässä julistuksessa tunnustettujen ihmisoikeusloukkausten aiheuttamat vahingot korjataan ja että vastuussa olevat ovat myös vastuussa Äiti Maan koskemattomuuden ja terveyden palauttamisesta;
  • annettava ihmisille ja instituutioille valtuudet puolustaa Äiti Maan ja kaikkien olentojen oikeuksia;
    otettava käyttöön ennalta ehkäiseviä ja rajoittavia toimenpiteitä, joilla estetään ihmisen toiminta aiheuttamasta lajien sukupuuttoa, ekosysteemien tuhoamista tai ekologisten kiertokulkujen häiriöitä;
  • taattava rauha ja poistaa ydinaseet, kemialliset ja biologiset aseet;
  • edistettävä ja tuettava äiti Maata ja kaikkia olentoja kunnioittavia käytäntöjä oman kulttuurinsa, perinteidensä ja tapojensa mukaisesti;
  • kehitettävä talousjärjestelmiä, jotka ovat sopusoinnussa Äiti Maan kanssa ja tässä julistuksessa tunnustettujen oikeuksien mukaisia.”

 

Jos siis isä taivaan julistus – kymmenen käskyä – koskee etupäässä ihmisten välisten suhteiden järjestämistä, niin äiti maan julistus puolestaan keskittyy siihen, miten ihmisten ja luonnon väliset suhteet olisi hoidettava lähtien siitä, että ihminen on osa äiti maata, siis luontoa. Kuitenkin oletuksena näyttää olevan, että jos luonnolle myönnetään oikeuksia, niin sopusointu luonnon kanssa säilyy. Luonto, ei taivas jumalineen, on pyhä, koskematon.

Luonnolla ei kuitenkaan ole oikeuksia ellemme me ihmiset tunnusta niitä luonnolla olevan. Luonnolla on vain velvollisuuksia – luonnonlakeja. Oikeudet ovat aina ihmisten määrittelemiä. Onko nyt sitten niin, että määrittelemämme ihmisoikeudet ovat sellaisenaan lavennettavissa koskemaan kaikkia Äiti Maan olioita – kuten jokia, saaria … käärmeitä, itikoita, bakteereja?

Ovatko oikeudet siis jakamattomia vai jaettuja: ”Aivan kuten ihmisillä on ihmisoikeudet, kaikilla muillakin olennoilla on myös lajeilleen tai lajilleen ominaisia erityisiä oikeuksia, jotka sopivat heidän rooliinsa ja toimintaansa yhteisöissä, joissa ne ovat.” Siten meillä on erikseen ihmisoikeudet ja muiden oikeudet. Onko ihmisillä siis myös erityisiä oikeuksia? Kuka määrittelee nämä oikeudet? Me, ihmiset.

Valistuksellisen innostuksen vallassa totesimme, ettei isä taivaan taivaallisissa (heaven) varastoissa eikä äiti maamme luonnon sisuksissa ole ideoita odottamassa toteutumistaan ja toteuttamistaan. Sen sijaan aloimme ajatella, että ideat syntyvät meidän omissa päissämme (res cognitas) riippumatta isä taivaasta tai äiti maasta ja että luonto on voitettavissa oleva este ideoittemme toteuttamiseen. Samalla teimme radikaalin tulkinnan luonnon luonnosta: luonto toimii kuin kone, tosin kuin erityisen monimutkainen kellokoneisto. Kun tunnemme tuon koneiston toimintaa, voimme virittää koneiston toimimaan omaksi eduksemme.

Kuten tiedämme, tämä kone -metafora sai hetimiten kilpailevan ehdotuksen solu -metaforasta, ts. ajatuksen orgaanisesta kehityksestä, siis luonnon sisäisistä vitaalisista voimista, jotka ajavat luontoa sen itse tarkoittamaan suuntaan. Näitä voimia vastaan ihmisen ei tulisi asettua. Pikemminkin niin, että myös ihmisten yhteisöjen tulisi kehittyä luonnonmukaisesti, luonnonyhteisönä (Gemeinschaft), joka tuottaa itse oman uusiutumisensa edellytykset. Tähän ranskalaisen Valistuksen ja saksalaisen Sivistyksen kamppailuun palaan myöhemmin.

Tuolloin ei tietystikään voitu tietää, että luonnolla on oma kieli järjestyksenpitoonsa ja että luonto toimii pikemminkin kuten tietokone (computer) kiteytyen energiavirtojen ja lämpötilojen määrittelemänä mitä erilaisimpiin muotoihin.

Informaation, järjestyksen synnyn ja ylläpidon periaatteet mineraali-, bio-, tekno- ja merkitysmassoissa ovat kovin erilaiset. Biomassan kieli ei pura kiderakenteen informaatioita vaan tukeutuu niihin, mutta biomassan organisoituminen ja ylläpitäminen edellyttää myös biomassan tuhoamista ravinnon hankinnan ja käytön myötä. Tämä biomassan uusiutumismiskyky on rajallinen. Kuten tiedämme, tekno- ja merkitysmassan massan tuottaminen ihmisen tarpeisiin kuluttaa tätä nykyä sekä mineraali- että biomassaa yli niiden uusiutumisrajojen.

Merkitysmassan metafora on kieli ja sen rajoittamaton sisäinen assosaatioprosessi – siis luovuus (create < tuottaa tyhjästä) – on taivaan ja luonnon rajoista riippumaton, koska suhde niihin on esityksellinen (mimesis), ei reaalinen.

Siten klassinen kaupunkivetoinen hyvän elämän määrittely (schole + polis) alisti ulkoisen reaalisen luontosuhteen (oikos) ja eriytti kansalaisyhteiskunnan (koinōnia politikē) taloudellisen vuorovaikutuksen kahtia: jaoksi (distributive) ja vaihdoksi (communicative).

Kaupunkilainen elämä ei kuitenkaan perustu luonnon uusintamiseen vaan tuotannon ja kulutuksen eriyttämiseen hyvän elämän toteuttamiseksi kaupungissa, turvassa luonnolta ja sen uhkilta. Luontoyhteisö (Gemeinschaft) muuntuikin sittemmin kaupungeissa yhteiskunnaksi (Gesellschaft, societas civilis) ja edelleen kaupalliseksi yhteisöksi (commercial society), joissa uusinnetaan luonnon sijasta raaka-aine/tuotanto/kulutus/jäte -ketjun – ei siis kierron – ylläpidon välineitä, rahamuotoista pääomaa ja ostettavissa ja myytävissä olevaa työvoimaa.

Oikeuden jakajaksi (distributive) asetettiin valtiovalta, yhteiseksi tekemisen ilmaisuksi (communication) tavaroiden tasa-arvo, niiden vaihtoarvo, mitattuna ajalla, joka niiden tuottamiseen on kulunut. Kapitalismi ja pääomasuhde sen ajurina ei tarvinnut enää isää taivaassa eikä äiti maata. Ne alkoivatkin elää omassa kuplassaan, osana porvarillista yhteiskuntaa, uskontona, tieteenä ja kaunotaiteena.

 

Niinpä pahuus onkin nyt perkeleestä ja kurjuus luonnosta, jota ei ole vielä otettu haltuun. Uskonnon vapaus ei siis vapauttanut meitä uskonnosta, eikä tieteen ja taiteen vapaus luonnosta.

Oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta on tullut yhteisöllistä, mutta ei kirkollista uskontoa lähtien ajatuksesta, että emme etsi eriarvoisten ihmisten samanlaisuudelle vaan saman arvoisten ihmisten erilaisuudelle mahdollisuuksia yhteisöllistyä (communication).

… mutta mihin tämä StayWoke -huuto riittää? … siitä jatkossa.

 

Viite

UNIVERSAL DECLARATION OF RIGHTS OF MOTHER EARTH  2010. World People’s Conference on Climate Change and the Rights of Mother Earth. Cochabamba, Bolivia. https://www.therightsofnature.org/universal-declaration/

… muut viitteet sarjan lopussa.