Ryhdyin heti puheenjohtajamme Li Anderssonin Vasemmistoliiton puoluevaltuustolle viime sunnuntaina pitämän sosiaalipoliittisen katsauksen jälkeen kirjoittamaan jäähyväiskirjettä Vasemmistoliitolle.
Miksi?
Andersson ei useista julkisista ja yksityisistä pyynnöistä huolimatta sanonut sanaakaan sodasta ja rauhasta. Ei sotaan varautumisesta eikä rauhaan varustautumisesta, vaikka Suomi on nyt yhdessä sotien jälkeisen historian ratkaisevammassa tilanteessa molempien suhteen.
Suomi on tekemässä rauhanajan suurimpia asehankintoja, jotka vaikuttavat ratkaisevasti Suomen kansainväliseen asemaan. Euroopan unioni ja siten myös Suomi on määrittämässä uudelleen suhdettaan NATO:on. Euroopan unioni on määrittelemässä strategista riippumattomuuttaan suhteessaan USA:han, Venäjään ja Kiinaan ja siten mitoittamassa sotilaallista voimaansa. ETYKin 50 -päivä lähestyy ja presidentti Niinistö on yllättäen, linjastaan poiketen, ehdottanut maailman turvallisuus- ja yhteistyökonferenssia, mutta tavalla, joka ei rakennu rauhanrealismille.
Pidämmekö siis kiinni siitä, että Suomi ei hyökkää eikä varaudu hyökkäämään mihinkään ilmansuuntaan; että Suomi on jatkossakin sitoutunut siihen, että sen maaperältä ei hyökätä eikä valmistauduta hyökkäämään mihinkään ilmansuuntaan; että Suomi jatkaa ETYKin viitoittamalla tiellä kansainvälisen yhteistyön ja turvallisuuden edistämiseksi, nyt koko maailman mitassa?
Mehän olemme jo sodassa parhaan liittolaisemme ja tukijamme luonnon kanssa. Tukeutuuko Vasemmistoliitto tässä tilanteessa sodan- vai rauhanrealismiin? Varaudummeko sotaan estääksemme sodan syttymisen vai varustaudumme rauhan ylläpitämistä varten, kun joudumme nopeassa aikataulussa tekemään sovinnon luonnon kanssa? Tämän sovinnon edellytyksenä on luontoresurssien perinpohjainen uudelleenjako sekä kansakuntien välillä että kansakuntien sisällä. Tämä ihmiskunnan historian aloittaminen on äärimmäisen kova haaste kansakunnille: kysymys on kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, ei vain ihmisten vaan koko biosfäärin osalta.
Silti en kuullut puheenjohtajamme puheessa sanaakaan, en sodasta enkä rauhasta. Voiko Vasemmistoliitto suojella vasemmalla kädellään lapsia, nuoria, heikkoja, avun tarpeessa olevia, luontoa ja ympäristöä ja saman aikaisesti oikealla kädellään varautua sotaan tavalla, joka uhkaa vasemman käden pyrkimyksiä?
… mutta sitten puoluevaltuusto hyväksyi kokouksessaan Antero Eerolan ehdottaman kannanoton. Tässä se lopullisessa muodossaan:
Vasemmistoliitto vaatii, että hävittäjähankintojen kustannuksiin liittyvät epäselvyydet sekä hankinnan ilmastovaikutukset on selvitettävä ennen hävittäjäkaupan vahvistamista.
Vasemmistoliiton puoluevaltuusto oudoksuu, miten vähällä poliittisella keskustelulla kysymys uusista hävittäjähankinnoista on Suomessa sivuutettu. Aktiivista keskustelua vaatisivat hankintojen mittavat taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset sekä epäselvyydet käyttökustannuksissa. Puoluevaltuusto muistuttaa Vasemmistoliiton kriittisestä kannasta hävittäjähankintoihin. Vasemmistoliitto jätti lokakuussa 2019 hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätökseen lausuman, jonka mukaan hävittäjähankinnassa olisi säilytettävä 7–10 miljardin euron jousto. Hallitus kuitenkin päätti puolustusministeriön esityksestä, että täysimääräinen korvaaminen edellyttää kymmentä miljardia euroa.
Esitetyn kymmenen miljardin euron suorituskyvyn korvaamisen päälle tulevat koneiden käyttökustannukset, jotka Suomessa on arvioitu yhtä suuriksi kuin hankintahinta. Muiden hävittäjiä hankkineiden maiden arvioiden mukaan käyttökustannukset ovat kuitenkin puolestatoista neljään kertaan hankintahinnan päälle.
On erittäin epätodennäköistä, että Suomessa uusia koneita kyettäisiin käyttämään muita maita halvemmalla. Puoluevaltuusto epäilee, ettei hallitukselle ja eduskunnalle ole annettu riittävää tietoa todellisista käyttökustannuksista. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan yhdysvaltalaisten konetyyppien lopullista hintaa tai maksuaikataulua ei edes tiedettäisi ennen sopimuksen allekirjoittamista.
Hävittäjähankinnassa on kyse merkittävästä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta linjavalinnasta. Vasemmistoliiton puoluevaltuuston mielestä valinnan pitää tukea Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, jonka pohjana on sotilaallinen liittoutumattomuus. Puoluevaltuusto katsoo, että hankinnoilla ei pidä sitoa Suomea suurvaltapoliittisiin ristiriitoihin, jotka ainoastaan lisäävät jännitystä Euroopassa.
Vasemmistoliiton puoluevaltuusto edellyttää, että uusien hävittäjien ilmastovaikutukset selvitetään ennen hankinnasta päättämistä. Scientists for Global Responsibility (SGR)-järjestön laskelmien mukaan maailman aseteollisuus ja asevoimat tuottavat viisi prosenttia kaikista maailman ilmastopäästöistä. Saavuttaaksemme aidosti hiilineutraaliuden vuonna 2035 on myös armeijan hankinnat alistettava ilmastopoliittiselle arvioinnille.
Erinomaista! Ehkäpä jätänkin jäähyväiset aseille enkä Vasemmistoliitolle!
Kannanotto on velvoittava sekä puoluehallitukselle että puolueen johdolle. Voin uusia tämän kannanoton pohjalta puoluehallitukselle jo aiemmin tekemäni aloitteen, jossa ehdotetaan, että Vasemmistoliitto kannattaa maailman yhteistyö- ja turvallisuuskonferenssin kokoon kutsumista vuonna 2025. Vasemmistoliiton tulisi perustaa työryhmä valmistelemaan omalta osaltaan konferenssin muotoa ja sisältöä rauhanrealismin pohjalta. Konferenssin ohjelmaan tulee liittää aseistariisunnan edistäminen ja erityisesti sopimus ydinaseiden kieltämisestä, niiden leviämisen estämisestä sekä niiden hävittämisestä.
Viite