Aikaisemmat osat, ks. kirjoituksen lopusta
Tuhoisa automaatti
Pääoma (kapital, < caput pää; kirjanpidossa summa capitalis, laina/omapääoma) ei ole tavaraa tai omaisuutta vaan yhteiskunnallinen suhde, joka ilmaisee valtasuhteet tuotannollisessa toiminnassa. Kun markkinatalous (siis tavara – raha – tavara) kääntyi kapitalismiksi, (siis raha – tavara – enemmän rahaa) muuttui taloudellinen toiminta ihmisten tarpeisiin perustavasta tavoitteenasettelusta rahan tarpeisiin tukeutuvaksi. Kun ihmisten, meidän itse kunkin tarpeet ovat rajalliset, tosin historiallisesti määrittyneet, niin rahan lisäämisen tarve on kapitalismissa rajaton ja historiaton.
Rahan vääntäminen ensin tavaraksi tuotannossa ja sitten taas rahaksi, lisääntyneeksi rahaksi, markkinoilla, aloittaa uuden kierroksen: markkinoilta hankittu raha ON laitettava uudelleen kiertoon muuttaen se taas raaka-aineita, työvoimaa ja koneita hyväksikäyttäen myytäväksi tavaraksi. Tämä prosessi on kilpailuautomaatti, jolla on omaa tahtoa. Kaikki osapuolet, niin rahoittajat, työantajat, työntekijät ja monet muut – toistavat yhä uudelleen ajatuksissaan ja toimissaan loogisena välttämättömyytenä TINA -koodia: There is no alternative.
Tämä käyttämiimme käsitteisiin punottu koodisto ei miksikään muutu, vaikka eri osapuolet vaihtaisivat paikkaansa tai sopisivat keskinäisesti vallan uudelleen jaosta, ellei käsitteistön toteuttamaa, meistä itsenäistynyttä, automaattista (automat: auto+matos, itse+ajattelu) pakkotuotantoa avata ja järjestellä uudelleen – voisimme vaikka sanoa TIAA: There is allways alternative.
Miten tämä kapitaalin tahto on sitten päässyt syntymään? Sen syntypaikalle löydämme, kun perehdymme niinkin kuivaan ja jopa vastenmieliseen arkitoimeen kuin kirjanpitoon.
Kirjanpidon värikkääseen ja mielenkiintoiseen historiaan en nyt kuitenkaan mene. Fransiskaanimunkki Luca Paciolin (n. 1450 – 1514) pääteoksessa Summa di arithmetica, geometrica, proportione et proportionalita (1494) on muiden matemaattisten tutkimusten ohessa esitetty ne kahdenkertaisen kirjanpidon periaatteet, jotka monin osin vieläkin ovat käytössä.
Kahdenkertaiselle kirjanpidolle on ominaista se, että kaikki tapahtumat kirjataan tileille kahdesti. Debetiin merkitään rahan käyttö ja kreditiin vastaava rahan lähde, jolloin rahan käytön summa on aina sama kuin rahan lähteenkin, jos kirjanpidossa ei ole tehty virheitä.
”Pääomaa käsitteenä ei ollut olemassa ennen kahdenkertaista kirjanpitoa. Pääoma voidaan määritellä sillä vaurauden määrällä, jota käytetään voittojen tuottamiseen ja joka tulee kirjatuksi kirjanpitoon” (Sombart, 1953, 38).
Kahdenkertainen kirjanpito mahdollisti yritysten toiminnan eriyttämisen sitä pyörittävistä henkilöistä ja nostamaan tarkastelun ja päätöksenteon kohteeksi yrityksen toiminnan tavoitteen, siis voiton. Lisäksi se antoi mahdollisuuden esittää yrityksen voiton ”objektiivisesti” perusteltuna mekaanisen laskemisen tuloksena – ilman ahneutta tai oman edun pyyntiä. Niinpä tilikirjojen alussa oli pitkään viittaus jumalaan, ”Jumalan ja voiton nimeen Aamen.”
Kaksoiskirjanpito avasi oven myös suurille yrityksille siten, että kukin omistaja vastasi yrityksestä, sen voitoista ja tappiosta, vain oman sijoituksensa mitassa: yritykset saivat samoja oikeuksia kuin ”luonnolliset” henkilöt, niille muodostui personallisuus (personhood), kuten US:n lainsäädäntö asian ilmaisee: lain silmissä yritys (limited company) on henkilö (person), jolla on rajoitettu vastuu tekemisistään.
Kun nämä ”persoonat” kohtaavat markkinoilla kilpaillen keskenään, on edessä taistelu ali/ylituotanto- ja rahoituskriisejä vastaan. Me näemme tämän tätä nykyä luonnon ja ihmistyön aliarvostuksena ja loputtomana painostuksena shoppailuun ja lainojen ottamiseen (mainos- ja markkinoinnin liikevaihto Suomessa noin 1,4 MM€, 2017).
Kaksoiskirjanpidon lähtökohtana on, että maailma jäsentyy ensin tuotantona yrityksissä, sitten kulutuksena yhteisöissä ja että sekä ulkoinen että sisäinen luontomme on mukana äänettömänä yhtiömiehenä ilman ehtoja tai rajoituksia.
Kuten nyt tiedämme, jäsennyksen tulee olla juuri päinvastainen: luonto asettaa ehdot yhteisölle, joka asettaa tavoitteet taloudelle.
… siis uudelleen asennus, reset, on ainakin tarpeen
Jos kirjanpito oli ja on niin keskeinen taloudellisen toiminnan muodolle, kapitalismille, ja sen ylläpitämiselle, niin eikö sitten meidän tulisi ankarasti miettiä sitä, kuinka muuttaa ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen todellisuuden kuvaamisen tapaa – sitähän kirjanpito yrittää olla! – vastaamaan aikakautemme keskeisintä haastetta: ympäristön ja ihmisen pelastamista.
Toden totta, tätä tehdään kiivaasti monella eri suunnalla ja monella eri tavalla. Ottakaamme muutama esimerkki:
– arvioidaan luonnon meille suomien palveluiden (ecosystem services) arvo ja arvioidaan mitä menetyksiä kohtaamme omien toimiemme seurauksena,
– kehitetään kirjanpitoa kattamaan sekä luonnon että hyvinvointitalouden (Wellbeing Economy) tuottamat arvot ja kustannukset kokonaisuudeksi,
– rakennetaan arvoa tuottavia toimintaverkostoja ilman arvon hinnoittelua, siis ilman rahaa. Toimintaa ohjaa yhteisön jäsenten antamat signaalit, lupaukset ja sitoumukset, tietyn tehtävän tekemisestä luottaen siihen, että kun kaikki jäsenet tekevät lupauksia, yhteisö kokonaisuudessaan saa aikaiseksi sellaista mitä kukaan ei yksinään voisi saavuttaa, win-win -tilanne,
– avataan jokaiselle mahdollisuus kehittää omia henkilökohtaisia arvomerkkejä (tokens) kaikkien nähtäville ja luettavaksi nettipohjaiseen, hajautettuun tilikirjaan. Näillä arvomerkeillä olisi sitten mahdollista käydä johdannaispohjaista vaihtoa, ts. rakentaa yhteisöllistä rahaa, jolla on yhdessä sovittu merkitys ja arvo.
– etsitään rahalle jokin uusi ”kulta”, ts. rahan arvo sidotaan tavalla taikka toisella johonkin uusiutumattomaan luonnonvaraan,
– kehitetään yritysten toimintaa niin, että ne ovat kansalaisten tavoin vastuullisia toiminnastaan (Corporate citizenship),
– Kapitalismin on aika uusiutua. Tehdään voittoa, jolla on tavoite (Capitalism: Time to reset. Delivering profit with purpose (Financial Times).
Näissä kapitalismin nykytilannetta kuvastavissa, hyvää tarkoittavissa ja jopa hätääntyneissä reformihankkeissa ei aseteta kyseenalaiseksi vaihtointressin vaatimaa aivan poikkeuksellista maailman hahmottamisen ja siten käsitteiden (consept: con+sept, yhdessä+ote) muodostamisen tapaa.
Oma pää, sydän ja kädet kuitenkin tarvitaan …
Kun aikoinaan velvollisuuksista vapaina hetkinä, vapaa aikana (schole) arvuuteltiin maailman menoa ja sen perusteita, läsnä olivat luonto välittömänä (content) ja ajatuksellinen perimä tekstinä (context), tulos oli keskustelu olemisen ehdoista (Being).
Kun poliksessa käytiin keskustelua hyvästä elämästä, läsnä olivat käsite hyvästä (concept) ja ajatuksellinen perintö (context), tulos oli tavoitteiden asettaminen (Doing) hyvälle elämälle.
Kun oikoksessa tuotettiin elanto ja elämän muut ehdot, läsnä oli luonto työn välittämänä (content) ja käsitys työvälineistä (concept), tulos oli työn ja työvälineiden kautta käyty dialogi luonnon kanssa (Making) ja työn tulokset.
Kun agorassa tehtiin kauppoja, vastakkain olivat tavarat, joille tuli löytää yhtäläinen arvo, tavaroiden tasa-arvo, ja tulos oli vaihtosuhde ja yleisen vaihdon välineen kehitettyä hinta, joka ilmaistiin rahassa.
Kapitalistisessa kierrossa, jossa siis lähdetään rahasta ja palataan lisääntyneeseen rahaan, markkinoilla rahalla on sitä laajemmin arvoa mitä vähemmän sillä on merkityksiä. Jokainen merkityksen anto rajaa ja siten vähentää rahan arvoa: kaikki on voitava vaihtaa kaikkeen jollakin mitä emme näe ja josta tiedämmekin kovin vähän.
Vaihtoarvo ja sen ilmaisu, hinta, ilmaisee tuotteiden välistä määräsuhdetta. Kun kaiken tulisi olla vaihdettavissa kaikkeen, tuon ilmaisun oltava sitomaton, täysin abstrakti luku (abstract: abs+tract, irti+repäistä) vaikka määräsuhteita arvuuttelevilla ihmisillä – ostajalla ja myyjällä – on mielessään mitä moninaisimpia tekijöitä, joita he punnitsevat hintaa asettaessaan.
Vaikka meillä itse kullakin on vakaa käsitys siitä mitä kahvipaketista tai WC-paperirullasta kannattaa tai on tarpeen maksaa, ei meillä ole kuin harmaa aavistus siitä, mistä kaikesta raaka-aine-, työ-, kuljetus-, voitto-, vero- … kuluista tuo hinta muodostuu. Vaikka tuotteen kyljessä saattaa olla – yleensä hyvin vajavainen – tavaraseloste, siinä ei ole hintaselostetta, ts. emme tiedä mitkä ovat ne taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät, jotka on laskettu tai jätetty laskematta mukaan hintaan, jonka luemme paketin kyljestä.
Aika ei ole rahaa, vaikka paljon käytetty sanonta niin väittää, vaan raha on aikaa, ts. kun käytämme rahaa, jaamme omaa aikaamme, siis yhdessä tuottamaamme yhteistä yhteiskunnallista aikaamme toistemme kanssa. Kysymyksessä ei siis tulisi olla (tuotanto ympäristöstään irrotettujen) tavaroiden tasa-arvo, vaihtoarvo, vaan niitä vaihtavien ihmisten tasa-arvo: rahan ei siis tulisi mitata tavaroiden tasa-arvoa vaan ihmisten tasa-arvoa, ts. heidän yhteiskunnallista, mutta omaa, vapaata aikaansa. Siten agora, tori, markkinat ja niiden intressi hahmottaa maailmaamme käsitteellä vaihtoarvo ja sen välineellä rahalla ja rahan määrän mittarilla, hinnalla, on täysin väärä ja riittämätön paikka löytää ratkaisu automaattimme purkamiseen.
Siten schole, polis, oikos ja agora ja niihin liittyvät tiedon, vallan, tuotannon ja vaihdon intressit eivät voi olla vain ulkokohtaisessa, institutionaalisessa suhteessa toisiinsa vaan niiden tulee välittyä toisiinsa, mutta se paikka ei voi olla tori, eikä markkinat.
Tieteen ja taiteen, politiikan, tuotannon ja vaihdon on asetettava tavoitteensa käytännöllisen humanismin mitan mukaan: maapallo, ihmiskunta, aikakausi.
Kun vaihdamme ja tasaamme keskenämme (emme siis tavaroiden kesken) yhdessä tuottamaamme yhteiskunnallista aikaamme, vapaata aikaa (sisältäen vapaan työn), on arvostusprosessiin upotettava vähintäänkin kolme tekijää:
– uusiutumattomat luonnonvarat: kuinka huolehdimme siitä, että myös tuleville sukupolville jää kohtuullisessa määrin uusiutumattomia luonnonvaroja ja kuinka ne arvotamme ja hinnoittelemme,
– uusiutuvien luonnonvarojen kestävä uusintamistahti (mukaan lukien sisäinen luontomme!): Kuinka huolehdimme siitä, että käyttämämme uusiutuvat luonnonvarat eivät ehdy, vaan ehtivät uusiutua kestävällä tavalla ja kuinka tämä luonnon kiertokulun turvaaminen arvotetaan ja hinnoitellaan,
– käytettävissä olevan aikaresurssin jakaminen: Kuinka jaamme käytettävissä olevan aikaresurssin yhteiskunnallisesti välttämättömiin tehtäviin siten, että tuotamme samalla mahdollisimman laajasti ja tasapuolisesti kaikille omaa, vapaata aikaa. Kuinka arvostamme vapaan työn ja siten hinnoittelemme palkkatyön?
Joten ”kirkas äly, kuuma sydän ja kultaiset kädet” (Suhomlinski, 1977) on parempi vaihtoehto kuin crime of capital, kuoleman rangaistus.
Viitteet
Angus, I. 2018. Marx and Metabolism: Lost in translation? https://climateandcapitalism.com/2018/05/01/marx-and-metabolism-lost-in-translation/ Haettu 02.07.2019.
Barber, L. 2019. Editor’s letter. Financial Times. https://aboutus.ft.com/en-gb/new-agenda/ Haettu 22.09.2019.
Fath, B. D. 2017. Systems ecology, energy networks, and a path to sustainability. Int. J. of Design & Nature and Ecodynamics. 12 (1), 1–15.
Hausmann, H., Hidalgo, C. A., Bustos, S., Coscia, M., Chung, S., Jimenez, J., Simoes, A., Yıldırım, M. A. The Atlas of Economic complexity Mapping paths to prosperity. https://growthlab.cid.harvard.edu/publications/atlas-economic-complexity-mapping-paths-prosperity-0 Haettu 15.04.2019.
Kubiszewski, I., Costanza, R., Anderson, S., Sutton, P., 2017. The future value of ecosystem services: Global scenarios and national implications. Ecosystem Services 26 (2017) 289–301.
Ortlieb, C. P. 2010. The Lost Innocence of Productivity. http://www.exit-online.org/druck.php?tabelle=transnationales&posnr=168 (haettu 12.04.2015).
Russ, M. 2016. The probable foundations of sustainabilism: Information, energy and entropy based definition of capital, Homo Sustainabiliticus and the need for a “new gold”. Ecological Economics, vol. 130, issue C, 328-338.
Riahi, K., et al., 2019. Climate Change and Land, Intergovernmental Panel on Climate Change, IPPC special report August 2019 https://www.ipcc.ch/report/srccl/ Haettu 14.08.2019.
Riahi, K., et al. 2017. The Shared Socioeconomic Pathways and their energy, land use, and greenhouse gas emissions implications: An overview. Global Environmental Change 42, 153–168.
Sombart, Werner. 1953. ”Medieval and Modern Commercial Enterprise.” Pp. 25-40 in Enterprise and Secular Change, edited by Lane, C. F., Riemersma, J. Homewood, Illinois: R.D. Irvin inc.
Suhomlinski, V. 1977. Sydämeni lapsille annan. Moskova: Kustannusliike Edistys.
Aikaisemmat osat:
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/kapitalismi-aina-nalka-ja-koko-ajan-jano-2-osa/
Teeman kehittelyä myös parissa viimeaikaisessa ad. hoc. kirjoituksessa:
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/paradokseja-itsepetoksia-hyvinvointia/
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/tosi-hyva-kaunis-elama-ja-raha/