Presidentti Joe Biden on monesti – Suomea vähätellen – ilakoinut Suomen kustannuksella, viimeksi Warschau’n kuninkaanpalatsilla pitämässään lännen taistelutahtoa nostattaneessa puheessaan 21.02.2023:
”Hän (Putin) ajatteli saavansa suometetun NATOn. Sen sijaan hän saikin NATOtetun Suomen”
(”He [Putin] thought he’d get the Finlandization of NATO. Instead, he got the NATOization of Finland”). (1)
Mikä on sitten ”NATOtetun Suomen” tehtävä Valkoisesta talosta katsottuna?
USA:n vuonna 2022 päivitetyn Arktisen alueen kansallisen strategian mukaan (National Strategy for the Arctic Region):
”Arktisella alueella on käynnissä muutos. Jäämerellä saattaa näkyä jäättömiä kesiä jo vuonna 2030, tulvat ja metsäpalot yleistyvät, uusia taloudellisia mahdollisuuksia voi ilmaantua ja geopoliittiset jännitteet voivat kasvaa. Yhdysvaltojen on siksi valmistauduttava ohjaamaan tätä muutosta ryhtymällä nyt toimiin näiden haasteiden hallitsemiseksi ja uusien mahdollisuuksien etsimiseksi.” (kurs. mvv). (2)
Myös Venäjän strategiassa ”Venäjän arktisen alueen kehittämiseksi ja kansallisen turvallisuuden takaamiseksi vuoteen 2035 mennessä” kiinnitetään Arktiseen alueeseen suurta huomiota sen valtavan strategisen merkityksen vuoksi: ”Arktinen alue tuottaa yli 90 prosenttia Venäjän maakaasutuotannosta ja 17 prosenttia sen öljystä.” Pohjoisnavalla on myös huomattavia pitoisuuksia harvinaisia maametallia ja muita nykyaikaisen tuotannon kannalta kriittisiä mineraaleja, kuten fosfaattia, bauksiittia, rautamalmia, nikkeliä, palladiumia ja vanadiinia. Joidenkin länsimaisten arvioiden mukaan ”mineraalivarojen kokonaisarvo Venäjän pohjoisosassa ylittää 22,4 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria”, mikä varmistaa sen elintärkeän merkityksen Venäjän kansallisen turvallisuuden kannalta tulevaisuudessa.” (3)
Siksi on ”on kuusi syytä, miksi Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys on hyväksi Yhdysvalloille ja sen liittolaisille:
1 Suomella ja Ruotsilla on vahvat sotilaalliset valmiudet.
2. Naton keskittyminen arktiseen alueeseen edistyisi.
3. Yhdysvalloilla on pitkä historiallinen suhde sekä Suomeen että Ruotsiin.
4. Alueellinen turvallisuus paranee Itämeren alueella.
5. Molemmilla kansakunnilla on poliittista tahtoa käyttää sotilaallista voimaa.
6. Suomi ja Ruotsi vastustavat nousevaa Kiinan uhkaa.” (4)
Suomen ja Ruotsin jäsenyys on siis keino saada uusia painotuksia vuonna 2015 esiteltyyn NATO:n 360° -konseptiin, jonka mukaan NATOn on katsottava etelään, itään ja pohjoiseen. ”Kaikessa tekemässämme on 360 asteen kokokuva. Meillä ei ole ylellisyyttä valita eri haasteiden välillä.” (5). NATO pitäisi saada siis paremmin keskittymään Arktiseen alueeseen, High North, valvomaan ja edistämään USA:n taloudellisia ja kaupallisia etuja.
Historian opetushan on, että meidän kulmakuntamme asiat on viimekädessä sovittu Englannin, USA:n ja Venäjä/Neuvostoliitto/Venäjän kesken ilman Ranskaa ja/tai Saksaa, ilman muuta Eurooppaa.
Nykyiset mitä moninaisimmat kahden/kolmenkeskiset sopimukset USA:n, Englannin ja eri Pohjoismaiden kesken, Suomi mukaan lukien, osoittavat, että USA ja Englanti eivät luota NATOn operatiiviseen nopeuteen ja voimaan ja haluavat jatkaa tätä perinnettä.
Nyt kuitenkin motiivi on muuttunut: kun aiemmin oli tavoitteena rauhoittaa tämä kulmakunta, jotta muualla – Keski-Euroopassa – saataisiin asiat hoidettua, nyt on edessä tämän kulmakunnan aktivoiminen mukaan huolehtimaan USA:n ja sen liittolaisten talouden kannalta kriittisten raaka-aineiden saatavuudesta ja kansainvälisen kaupan logistiikan hallinnasta maailmalla ja erityisesti Arktisella alueella.
Siten NATO:n laajentaminen itään on nähtävä varustautumisena ratkaisemaan Arktisen alueen luonnonresurssien uudelleenjako ulkopoliittisen realismin pohjalta: voima vastaan voima, tasapainosta ja resurssien jaosta sovitaan joko sopien tai sotien. Suomen kohtalo tässä jaossa on olla yksi kansakunta siinä eturintamavaltioiden ketjussa, joka ylttää Mustalta mereltä Jäämerelle ja valmistautua taisteluun Arktisen alueen luonnonvaroista.
Suomesta ollaan siis muodostumassa eturintama tuon hankkeen toteuttamiselle kuten Ukrainasta muodostui sikäläisten luonnonvarojen jakamisesta ja kansainvälisen kaupan vaatiman logistiikan hallinnasta.
NATOtetun Suomen tehtävä on siis Washingtonista nähtynä:
– Olla de jure valmis harkitsemaan omien nuorten miesten ja naisten sekä sotamateriaalin lähettämistä de facto mihinkä tahansa USA/NATOn määrittelemään konfliktiin mihinkä päin maailmaa tahansa,
– Ottamaan de facto keskeinen vastuu Baltian maiden lähes olemattomasta puolustuksesta,
– Olemaan mukana de facto rakentamassa sillanpääasemaa USA/NATOlle kun Arktisen alueen luonnonvarantoja ryhdytään jakamaan uudelleen ja kun alueen kaupallisen logistiikan ehtoja määritetään. Tässä tehtävässä on Suomella ja Norjalla strateginen asema.
Kenen joukoissa näin Natotettu Suomi sitten seisoo? USA:n Uuskonservatismin joukoissa. Se on poliittinen liike, joka
– ”Uskonnollisesta vakaumuksesta lähtien uskoo siihen, että ihmisen tila määritellään valinnaksi hyvän ja pahan välillä ja että todellinen poliittisen luonteen mitta löytyy ensimmäisten (heiden itsensä) halukkuudesta kohdata jälkimmäinen.
– Hyväksyy väitteen, että valtioiden välisten suhteiden perustavanlaatuinen tekijä on sotilaallinen voima ja halu käyttää sitä.
– Analysoi kansainvälisiä kysymyksiä mustavalkoisin, absoluuttisin moraalikategorioin. Heitä vahvistaa vakaumus, että he yksin pitävät moraalista korkeaa asemaa ja väittävät, että erimielisyydet merkitsevät tappiota.
– Keskittyy Yhdysvaltojen ”yksinapaiseen” valtaan ja näkee sotilaallisen voiman käytön ulkopolitiikan ensimmäisenä, ei viimeisenä vaihtoehtona. He torjuvat ”Vietnamin opetukset”, jotka he tulkitsevat heikentävän amerikkalaista voimankäyttöä, ja omaksuvat ”Münchenin opetukset”, joiden tulkitaan vahvistavan ennaltaehkäisevän sotilaallisen toiminnan hyveitä.
– Halveksii tavanomaisia diplomaattisia virastoja, kuten ulkoministeriötä, ja tavanomaisia maakohtaisia, realistisia ja pragmaattisia analyysejä. … He ovat vihamielisiä ei-sotilaallisia monenvälisiä instituutioita kohtaan ja vaistomaisesti vihamielisiä kansainvälisiä sopimuksia ja sopimuksia kohtaan. ”Globaali unilateralismi” on heidän tunnussanansa.
– Kansainvälinen kritiikki vahvistaa heitä uskoen sen vahvistavan amerikkalaisen hyveen.” (6)
Näin siis pohjoinen länsi, entäpä itäinen etelä. Pari suuntaa antavaa puheenvuoroa etelästä ja idästä:
Intiallakin on Arktinen ohjelma (India’s Arctic Policy Building a partnership for sustainable development):
“Intian arktisen politiikan tavoitteena on valmistaa maata tulevaisuuteen, jossa ihmiskunnan suurimpiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, voidaan vastata vain yhteisellä tahdolla ja ponnisteluilla. Intia voi ja on valmis tekemään oman osansa ja edistämään maailmanlaajuista hyvää. Tiivis kumppanuus arktisen alueen maiden ja muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa kestävän kehityksen, rauhan ja vakauden varmistamiseksi arktisella alueella on myös olennaista Intian kansallisten kehityssuunnitelmien ja prioriteettien toteuttamiselle. Tämä lähestymistapa on intialaisen Vasudhaiva Kutumbakamin filosofian mukainen” – ”yksi maailma, yksi perhe, yhteinen tulevaisuus.” (7)
Kiinan juuri julkaisema aloite Ukrainan sodan ratkaisemiseksi hahmottaa aluksi maailman turvallisuusrakennetta seuraavasti:
”1. Kaikkien maiden suvereniteetin kunnioittaminen. Yleisesti tunnustettua kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan tavoitteita ja periaatteita, on noudatettava tiukasti. Kaikkien maiden suvereniteettia, riippumattomuutta ja alueellista koskemattomuutta on tuettava tehokkaasti. Kaikki maat, isot tai pienet, vahvat tai heikot, rikkaat tai köyhät, ovat tasavertaisia kansainvälisen yhteisön jäseniä. Kaikkien osapuolten tulee yhdessä noudattaa kansainvälisiä suhteita ohjaavia perusnormeja ja puolustaa kansainvälistä tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kansainvälisen oikeuden tasa-arvoista ja yhtenäistä soveltamista olisi edistettävä ja samalla kaksoisstandardit on hylättävä.
2. Kylmän sodan mentaliteetin hylkääminen. Minkään maan turvallisuutta ei pidä tavoitella muiden kustannuksella. ´Minkään alueen turvallisuutta ei pidä edistää vahvistamalla tai laajentamalla sotilaallisia ryhmittymiä. Kaikkien maiden oikeutetut turvallisuusedut ja huolenaiheet on otettava vakavasti ja niihin on puututtava asianmukaisesti. Monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaista ratkaisua. Kaikkien osapuolten tulisi yhteisen, kattavan, yhteistyökykyisen ja kestävän turvallisuuden visiota noudattaen ja maailman pitkän aikavälin rauhaa ja vakautta silmällä pitäen auttaa luomaan tasapainoinen, tehokas ja kestävä eurooppalainen turvallisuusrakenne. Kaikkien osapuolten tulee vastustaa oman turvallisuuden tavoittelua muiden turvallisuuden kustannuksella, estää ryhmittymien vastakkainasettelu ja työskennellä yhdessä rauhan ja vakauden puolesta Euraasian mantereella.” (8)
Ulkopoliittisen realismin ehdot määrittyvät nyt ekologisen realismin sanelemana: Meidän on löydettävä leipä ja toimeentulo pian 10 miljardille ihmiselle työllä, tuotannolla ja tekniikalla, joka ei tuhoa ympäristöä ja vielä siten, että emme käy sotien toistemme kimppuun, kun ratkaisemme tätä haastetta. Sotien ei jää mitään jakamista eikä jakajia.
Ulkopoliittinen realismi ei ole ollut realistista enää pitkään aikaan, ei ydinaseiden käyttöönoton jälkeen, eikä etenkään ekosfäärin – jonka osa olemme – rajojen tultua vastaamme. Vaihtoehtomme on ekologinen realismi ja ekologinen demokratia: kohtuus kaikessa, kaikille, kaikkialla, alati.
Hän (Biden) ajatteli saavansa yksinapaisen, lännettyneen Isä taivaan maapallon. Sen sijaan hän ehkä saakin vastaansa moninapaisen, ekologisesti demokrasoituvan Äiti maan.
He [Biden] thought he will get the unipolar westernization of the globe of the God. Instead, perhaps, he got against him the multipolar ecological democratization of the Mother earth.
Viitteet
(1) Remarks by President Biden Ahead of the One-Year Anniversary of Russia’s Brutal and Unprovoked Invasion of Ukraine FEBRUARY 21, 2023 https://www.whitehouse.gov/briefing-room/speeches-remarks/2023/02/21/remarks-by-president-biden-ahead-of-the-one-year-anniversary-of-russias-brutal-and-unprovoked-invasion-of-ukraine/
(2) NATIONAL STRATEGY FOR THE ARCTIC REGION OCTOBER 2022, p. 14-15.
https://www.whitehouse.gov/wp-content/uploads/2022/10/National-Strategy-for-the-Arctic-Region.pdf
(3) Mottola, L. 2023 NATO’s Arctic Command: A Case for the Expansion of NATO’s Mission in the High North. JANUARY 17, 2023
https://www.thearcticinstitute.org/nato-arctic-command-case-expansion-nato-mission-high-north/
(4) Coffey, L., Kochis, D. 2022. Finland’s and Sweden’s NATO Accession Is in the National Interest and Should Receive Senate Support. May 26, 2022. https://www.heritage.org/sites/default/files/2022-05/IB5269.pdf
(5) Baur, M. 360-degree Scenario Design and Development, p. 96
(6) Halper, S., Clarke, J. 2004. America Alone. (p. 11.) Cambridge University Press. Kindle Edition.
(7) Government of India 2023. India’s Arctic Policy Building a partnership for sustainable development
https://www.moes.gov.in/sites/default/files/2022-03/compressed-SINGLE-PAGE-ENGLISH.pdf
(8) Ministry of Foreign Affairs of the People’s Republic of China 2023. China’s Position on the Political Settlement of the Ukraine Crisis 2023-02-24 09:00
https://www.fmprc.gov.cn/mfa_eng/zxxx_662805/202302/t20230224_11030713.html
Kuva:
LARSONNEUR, J-C. (France) Rapporteur) 2021. DEFENCE AND SECURITY COMMITTEE (DSC) Sub-Committee on Transatlantic Defence and Security Cooperation (DSCTC) SECURITY CHALLENGES IN THE HIGH NORTH Report 016 DSCTC 21 E rev.2 fin| Original: French | 9 October 2021, p. 8.