Mitä pitäisi ajatella Sauli Niinistön lähes vastakkaisista viesteistä saksalaisille ja venäläisille?
Saksalaisille:
”Läntisten demokratioiden johtajilla on ongelma olla kova kovia vastaan. Valitettavasti elämme maailmassa, missä voima ja häikäilemättömyys merkitsevät. … Jos haluaa tulla kuulluksi, täytyy olla voimaa. Euroopalla on potentiaalia, varsinkin taloudellisesti. Ja meillä on 20 armeijaa, enemmän kuin millään muulla alueella maailmassa. … Me voisimme olla vahvoja, mutta käytämmekö tätä mahdollisuutta” (käännös Iltalehti).
Venäläisille:
”Presidentti Niinistö esitti vakavan huolensa tilanteesta ja painotti rauhan säilyttämisen välttämättömyyttä Euroopassa. Keskustelussa korostui tarve löytää ratkaisuja käynnissä olevan dialogin kautta.”
Niinistö siis rauhoittelee venäläisiä ja yllyttää saksalaisia. Ajatteleeko hän, että hän voi täältä Helsingistä käsin määrittää Moskovan ja Berliinin voimatasapainoa? Sotarealismin kannalta tasapaino lienee yhtenäisen Ukrainan turvallisuuspoliittinen neutraliteetti idän ja lännen välillä.
Niinistö päättää Die Zeit -haastattelun: ”Toivotaan, että keskustelu jatkuu rauhallisena. Meillä on jo tarpeeksi ongelmia pandemian ja ilmastonmuutoksen kanssa.”
Ongelmia ilmastonmuutoksen kanssa? Nekö voivat odottaa, jahka saamme voimatasapainon määritettyä – nyt Ukrainan osalta, sitten jossakin muualla. Jospa tämä sotarealismiin perustuvan liberalistisen hegemonian levittäminen on keskeinen este olemassaoloamme uhkaavien ilmastomuutosten pysäyttämiselle?
Yksinapaisessa maailmassa, nyt USA vetoisena, johtava suurvalta voi levittää kannattamaansa, nyt liberalistista hegemoniaa, siis omaa käsitystään hyvästä elämästä. Tämä on johtanut mitä moninaisimpiin jatkuviin alueellisiin yhteenottoihin ja toistuviin epäonnistumisiin ympäri maailmaa. Liberaali demokratia ei kuitenkaan ole kauppatavara myytäväksi ja ostettavaksi, siitä itse kunkin maan nationalismi on pitänyt huolen.
Kaksi- tai moninapaisessa maailmassa, jota Niinistö, kuten EU ja Kiinakin, nyt havittelevat, liberalistisen hegemonian levittäminen ei ole mahdollista. Miksi? Meillä ei ole, emmekä ole lähelläkään yksituumaisuutta siitä, mitä on hyvä elämä, etenkään silloin kuin joudumme määrittelemään uudelleen luonnonresurssien käytön kestävältä pohjalta sekä kansojen välisesti että kansakuntien sisällä. Meidän käsitys hyvästä elämästä on täysin kestämättömällä perustalla, sitä EI voida levittää yleiseksi opiksi ylt’ympäri maailmaa.
Kulttuuriliberalismi ei siis tarkoita liberalistisen hegemonian tavoittelemaa universalismia, yhtä kulttuuria kaikkialle, vaan kulttuurien kulttuuria, niillä ehdoilla kuin luonto meille asettaa. Se on rauhanrealismia.
Liberalistinen demokratia liitettynä talouskasvun pakollisuuteen pääomasuhteen myötä ei ole realismia, mutta sen vaihtoehtona ei kuitenkaan ole sotarealismi vaan rauhanrealismi.
Viitteet
Niinistö saksalaislehdessä: ”Jos haluaa tulla kuulluksi, täytyy olla voimaa” 20.01.2022. Pekka Numminen.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/fe9ef2c1-caf4-4f2f-be69-54eb0f1db1ca
Sauli Niinistö: ”Wer gehört werden will, muss Macht haben” Interview: Jörg Lau und Michael Thumann 19. Januar 2022 Die ZEITonline
Presidentti Niinistö keskusteli Venäjän presidentti Putinin kanssa Tasavallan presidentin kanslia
Tiedote 2/2022 21.1.2022
Mearsheimer, J. J. 2018. The Great Delusion (The Henry L. Stimson Lectures Series). Yale University Press. Kindle Edition.