Kaikessa hiljaisuudessa kansallinen ajatuspajamme SITRA on aivan äskettäin julkaissut kolmenkymmenen yhteiskunnallisen toimijan yhteisen tahtotilan elinikäisestä oppimisesta: Kohti osaamisen aikaa (Sitran selvityksiä 146, helmikuu 2019).

Tämän yhteisen tahtotilan ovat työstäneet esiin puheenjohtajat/päälliköt, jotka edustajat seuraavia yhteiskunnallisia toimijoita: SAK, Akava, TEM, OPH, VM, SAMOK, EK, KT, Keva, VNK, OKM, SYL, AMKE, OAJ, OSKU, Varma, SY, UNIFI, Sivistystyönantajat, STTK, Karvi, VTML, Ilmarinen, Keskuskauppakamari, TELA, STM, Suomen kuntaliitto, SAKKI, Arene, Vapaa Sivistystyö.

Mukana ovat siis kaikki Suomen keskeiset etujärjestöt ja laajasti valtiovallan korkeinta virkamiesjohtoa. Puuttuuko joukosta joku? Ainakin poliittiset päätöksentekijät. Kun vertailee selvitystä nyt pöydälläni oleviin eri puolueiden eduskuntavaaliohjelmiin, ei voi kuin todeta, että niissä liikutaan aivan eri vuosikymmenillä, ellei menneellä vuosisadalla.

Selvityksen lähdeluettelo on kovin lyhyt, joka viittaisi siihen, että tutkimuskaan ei ole ollut keskusteluissa mukana riittävällä painolla. Toinen kirja (!), joka löytyy lähdeluettelosta, on Klaus Schwab’in: Neljäs teollinen vallankumous (The Fourth Industrial Revolution) vuodelta 2016.

Kuinkas ollakaan, professori Klaus Schwab on Maailman talousfoorumin perustaja ja johtaja. Häneltä on tullut jo uudempikin kirja Nicholas Davisin kanssa: Neljännen teollisen vallankumouksen tulevaisuuden muotoileminen – opas paremman maailman rakentamiseksi (Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution, A guide to building a better world, 2018). Kirjoittajat arvioivat teoksessaan neljännen teollisen vallankumouksen ehtoja ja seurauksia sekä sen hallinnoinnin vaikeuksia.

Mistä siis onkaan kysymys?
Kysymys on oppimisesta ja osaamisesta. Maailman talousfoorumin kyselyn mukaan (2018) työtä synnyttävien investointien lokalisoimisessa ensisijainen tekijä on lahjakkuuksien saatavuus (talent availability) ja vasta toissijaisesti työn kustannukset (labour cost) lähes kaikilla toimialoilla.

Mitä pitäisi siis osata? Tässä kymmenen kärjessä samasta raportista:

– Analyyttinen ajattelu ja innovaatiokyky
– Aktiivinen oppiminen ja oppimisstrategiat
– Luovuus, omaperäisyys ja aloitteellisuus
– Teknologinen suunnittelu ja ohjelmointi
– Kriittinen ajattelu ja analyysi
– Monimutkaisten ongelmien ratkaisu
– Johtajuus ja sosiaalinen vaikuttavuus
– Tunneäly
– Argumentointi, ongelmanratkaisu ja ideointi
– Systeemianalyysi ja arviointi

Paikallinen selvityksemme muotoilee saman asian – siis mitä kaikkien pitäisi osata – seuraavasti, tosin vain alaviitteessä, mm. EU:n määrittelemiin elinikäisen oppimisen avaintaitoihin viitaten:

1) Viestintä äidinkielellä,
2) Viestintä vieraalla kielellä,
3) Matemaattinen sekä luonnontieteiden ja tekniikan alan osaaminen,
4) Digitaaliset taidot,
5) Oppimistaidot,
6) Sosiaaliset ja kansalaisuuteen liittyvät taidot,
7) Aloitekyky ja yrittäjyys,
8) Kulttuurin tuntemus ja ilmaisumuodot.

Nämä eivät kuitenkaan tahtotilan muodostajille vielä riitä vaan niihin lisätään ”itsetuntemus, ajattelutaidot, yhteisötaidot, kyky huolehtia omasta toiminta- ja työkyvystä. Ajattelutaidot ovat laaja-alaista osaamista, jota oppilas tarvitsee tiedon hallintaan, käyttämiseen, soveltamiseen sekä uuden tiedon luomiseen, ongelmanratkaisuun, päättelyyn ja päätöksentekoon.” (s. 12, alaviite)

Eikös tämä kuulosta jo melkoiselta umpikujalta: osaamista pitäisi olla saatavilla aivan toisessa mitassa, eri sisällöissä kuin nyt ja vieläpä nopeasti – jos töitä halutaan tehdä! Eipä ihme, että johtavat virkamiehet ovat juuri esittäneet, että Suomessa tulisi vuoteen 2030 mennessä kouluttaa uudelleen miljoona ihmistä!

Systeemivirhe
Suomessa koulutusjärjestelmän kehittäminen on yleensä aloitettu varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta, ja sitten on yritetty edetä toisen asteen koulutukseen ja korkeakoulutukseen enemmän tai vähemmän epäonnistuen, aikuiskoulutuksen uudistusten jäädessä aina pussinpohjimmaiseksi, seuraavaksi, joskus sitten myöhemmin toteutettavaksi.

Nyt asetelma on toinen: lähtökohtana on se, millaisen opinpolun itse kunkin olisi kuljettava ja itselleen rakennettava, jotta aikuisena, täysivaltaisena kansalaisena omaisi tiedot, tahdon ja taidot asettaa, arvottaa ja ratkaista eteen asettuvia, aikakaudelle ominaisia haasteita.

Tavoite on siis kokonaisvaltainen. Kysymys ei siis ole perinteellisen (palkka)työläisen tai yksittäisen kansakunnan jäsenen osaaminen vaan oman ja yhteisönsä elämän tuottajan ja kansojen yhteisön jäsenen, kanssalaisen sivistyksestä.

Tarvitaan systeemistä johtamista
Edellä mainitussa uudessa kirjassaan Schwab ja Davis vaativat siiloistuneen, vaiheittaisen ja osakohtaisen johtamisen sijaan systeemistä johtamista. Tätä he luonnehtivat kirjassaan mm. seuraavasti:

”Systeeminen johtaminen ei pyri ylhäältä alaspäin suuntautuvan valvonnan vaatimiseen eikä valtaryhmittymien näkymättömään vaikuttamiseen, vaan pikemminkin se on toimintakehys, joka valtuuttaa kaikki kansalaiset ja organisaatiot tekemään innovaatioita ja investointeja sekä tuottamaan arvoa keskinäisen vastuun ja yhteistyön hengessä.” (221).

Systeemisen johtamisen kentät ovat teknologinen, hallinnollinen (governance) ja arvojohtaminen. Systeeminen johtaminen ”edellyttää kaikkien sidosryhmien – yksityishenkilöiden, yritysjohtajien, sosiaalisten vaikuttajien ja poliittisten päättäjien – toimia.” (221)

On arvioitava se, ”mitä normeja, standardeja tai määräyksiä saatetaan tarvita sen varmistamiseksi, että demokraattinen osallistuminen ja kansalaisten toimijuus säilyvät uusien teknologioiden ennustettavuutta ja vaikuttavuutta arvioitaessa. (226).

Teknologiset valinnat ovat aina poliittisia valintoja. Siksi jokaisella on perusteltu syy toimia poliittisesti, olla poliittinen. ”Kansalaisyhteiskunnan järjestöt auttavat varmistamaan sen, että ihmiset, joiden ääni muutoin voidaan jättää huomiotta tai syrjäyttää, tulevat huomioiduksi niiden piirissä, joilla on enemmän päätöksentekovaltaa – auttaen yrittäjiä, yrityksiä, sijoittajia ja insinöörejä ymmärtämään paremmin, miten niiden kehittämä teknologia vaikuttaa yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. (237)

”Olipa meidän agendamme mikä tahansa, niin planeetan säilyttämisen merkitys tuleville sukupolville, ihmiselämän arvo, kansainväliset ihmisoikeusperiaatteet ja vilpittömät huolenaiheet globaaleista asioista voivat toimia lähtökohtana, jos ja kun tunnustetaan se, että teknologisen kehityksen viime kätiset tavoitteet ovat aina maapallo ja sen ihmiset. Yksinkertaisesti sanottuna neljännen teollisen vallankumouksen etenemisen on tapahduttava ihmiskeskeisen renessanssin kautta. (228)

Mistäs nyt tuulee? Klaus Schwab perusti Maailman talousfoorumin vuonna 1971. Hänen kirjansa Nykyaikainen yritysjohtaminen konepajateollisuudessa (Moderne Unternehmensführung im Maschinenbau) ilmestyi samana vuonna. Hänen perusnäkemyksensä oli jo tuolloin, että nykyaikainen yritys ei voi palvella vain osakkeenomistajia (shareholders), vaan myös kaikkia sidosryhmiä (die Interessenten, stakeholders) pitkän aikavälin kasvun ja vaurauden saavuttamiseksi.

Tässä uudessa kirjassaan hän jatkaa rajankäyntiä valtiollisen ja yksityisen taloudellisen intressin välillä tuoden siihen mukaan kansalaisyhteiskunnan kolmanneksi osapuoleksi ja vedoten viimekädessä ihmisoikeuksiin. Systeeminen johtaminen sitoo teknologian kehittämisen ja hallinnoinnin yhteiskunnallisiin arvoihin, poliittisen toiminnan turvaamiseen ja jopa sen välttämättömyyteen: ”Vahva sitoutuminen yhteiskunnallisiin arvoihin voi levitä läpi työorganisaation, ja antaa tarkoituksen työntekijöille, jotka haluavat vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaansa työnsä kautta, ja vaikuttaa organisaation maineeseen sekä sen sisä- että ulkopuolella. (229)

Tahtoa on, entäs tiedot ja taidot ….
SITRAn selvitys lataa esiin etujärjestöjen ja valtiovallan virkamiesjohdon vakaan tahdon tehdä jotain koulutusjärjestelmämme systeemivirheille. Jäämme odottamaan mikä on tietopohja ja mitkä ovat keinot tämän tahtotilan toteuttamiselle. Pari vinkkiä olisi ehkä paikallaan:

– Työ on organisoitava sivistäväksi learning by making -periaatteen mukaan. Sivistys on tietoa, tahtoa ja taitoa asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakauden keskeisiä haasteita. Tällöin työyhteisö päättää yhdessä mitä, miksi, miten, milloin ja missä työt tehdään.

– Peruskoulun aine- ja luokanopettaja korosteiset pedagogiikat on koostettava yhteen siten, että perinteen siirtämistä korostava snellmannilainen ja käytännöllispraktista työtä korostava cygnaeuksellinen juonne rakentuvat yhteen toinen toisiaan tukien ja rikastaen. Siis osaamistakuu ja positiivinen diskriminointi mahdollisuuksien tasa-arvon sijaan.

– Toisen asteen koulutus on koostettava kaikille yhteiseksi kolmivuotiseksi perusopistoksi. Se on perusopetusta kaikille, mutta ei enää peruskoulu eikä vielä yliopisto. Perusopistossa tiedon tuottamisen taito ja taidon käytön tuottama tieto rakentuvat yhdeksi pedagogiseksi periaatteeksi, jossa tuottamalla oppimisella (learning by making) keskeinen asema.

– Rakentumassa oleva opintojen henkilökohtaistettu ja resurssoitu polkumalli on mahdollista toteuttaa vain, jos sen rakenteelliset esteet puretaan. Siten opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus peruskoulusta valmistuttuaan rakentaa toisen asteen opinto-ohjelmansa sen mukaan, mitä aikovat tehdä tämän kouluttautumisen jälkeen: aikovatko mennä yliopistoon, jossa on perustutkimuksen ja käytäntöperusteisen tutkimuksen ohjelmat vai työopistoon, ts. työperusteisesti opiskelemaan läpi työelämän hyvin monimuotoisesti ja sopivasti jaksottuen työ- ja perhe-elämän ehtojen mukaisesti.

– Yliopistojen tavoite on tiedon ja tiedon muodostukseen ja tuottamiseen liittyvien taitojen avoin, yhteisöllinen ja julkinen kehittäminen ja levittäminen globaalin kansalaisyhteiskunnan muodostamassa ekologisessa toimintatilassa. Sivistyksellinen tieto, taito ja luonne olennoituvat maailmaa rakennettaessa, eivät vielä sitä kuvatessa.

– Työpaikka on opintopaikka. Työsopimuksessa on selkeästi määriteltävä opintojen aika, paikka, muodot ja opiskelun vaatimat resurssit.

 

Viitteet

SITRA. 2019. Kohti osaamisen aikaa 30 yhteiskunnallisen toimijan yhteinen tahtotila elinikäisestä oppimisesta. Sitran selvityksiä 146, helmikuu 2019.

Schwab, K. 2016. The Fourth Industrial Revolution. World Economic Forum. Kindle Edition.

Schwab, K., Davis, N. 2018. Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution. Penguin Books Ltd. Kindle Edition.

WEF 2018. The Future of Jobs Report. Centre for the New Economy and Society. Geneva: World Economic Forum.