Helsingin Sanomien haastattelemalle James Robinsonille

”liberaalidemokratia tarkoittaa yksinkertaistaen yhteiskuntaa, jossa markkinatalouteen perustuva valtio turvaa ihmisten ja yritysten vapaudet ja oikeudet. Nykyaikaisissa liberaalidemokratioissa valtio pyrkii lisäksi aktiivisesti estämään syrjäytymistä ja varmistamaan, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä.” (1)

Kutsumme tätä valtiomuodon kehitystä usein modernisoitumiseksi olettaen, että taloudellinen ja poliittinen modernisoituminen kulkevat aina, automaattisesti, käsi kädessä.

Tämän James Robinson ja Daron Acemoglu kuitenkin kiistävät. Heidän mukaansa teoria taloudellispoliittisesta modernisoitumisesta – siis liberaalidemokratian voittokulusta – on vajavainen. Tarkasteluun on otettava mukaan kulttuuriset tekijät. He kirjoittavat:

”Ensinnäkin poliittisten instituutioiden dynamiikkaan on liitettävä muutoksia kulttuurisissa konfiguraatioissa – tällä tarkoitamme muutoksia siinä, miten ihmiset käyttävät kulttuurinsa olemassa olevia attribuutteja luodakseen sosiaalista merkitystä, koordinoidakseen odotuksia ja perustellakseen erilaisia poliittisia ja taloudellisia tuloksia.

Toiseksi samat taloudelliset muutokset voivat vahvistaa despoottista valtaa ja vahvistaa kulttuurista konfiguraatiota, joka tukee despoottista valtaa joissakin yhteiskunnissa, samalla horjuttaen niitä ja tasoittaa tietä demokratisoitumiselle toisissa. Historia, instituutiot, herkkä voimatasapaino valtion ja kansalaisyhteiskunnan (ja eliitin ja kansalaisten välillä) sekä vallitsevien kulttuuristen konfiguraatioiden luonne ovat tärkeitä arvioitaessa siitä, mitä tulokset tulevat olemaan.

Kolmanneksi, vaikka tietylle poliittisten instituutioiden polulle, kuten demokratialle, olisi vahvat mahdollisuudet, riippuu siitä, seuraako tätä polkua myös kulttuurialan yrittäjät (entrepreneurs), jotka ehdottavat uusia kulttuurisia kokoonpanoja, ja poliittiset yrittäjät, jotka koordinoivat poliittista toimintaa. Ei pidä olettaa, että tällainen yrittäjyys(entrepreneurship) syntyisi välittömästi tai välttämättä onnistuisi, vaikka muut olosuhteet olisivat sopivat. (2, kurs. mvv)

Tämä yrittäjyys** ilmaisu on näille tutkijoille osuva koskapa ”Hobbes ja Locke sekä Levelers ja muut rakensivat Raamatun ja kristillisen ajattelun lisäksi myös muinaisten tapojen varaan, erityisesti … osallistuvien germaanisten instituutioiden ideoihin. He käyttivät käsityksiä kansansuvereniteetista, jotka olivat kukoistaneet Pohjois-Italian keskiaikaisissa kaupunkivaltioissa … ja joita Martin Lutherin ja Johannes Calvinin johtama uskonpuhdistus muutti.” (2)

Vertikaalinen, hierarkkinen valta kääntyi siis korostamaan horisontaalista, ihmisten keskinäistä yhteyttä yksityistämällä (privatzation) suhteemme niin luontoon kuin jumalaankin, siis ulkoiseen ja sisäiseen luontoomme. Tässä hobbesilaisessa luonnontilassa ”jokaisella ihmisellä on oikeus kaikkeen. Oikeus antaa jokaiselle sen, mihin hän on oikeutettu. Jos jokaisella ihmisellä on oikeus kaikkeen, ei voi olla käsitystä siitä, mihin kukin on oikeutettu. Luonnontilassa ei siis ole oikeutta.” (3)

Poispääsy tästä luonnontilasta tapahtuu kirjoittajien mukaan valtiovallan ja kansalaisyhteiskunnan keskinäisenä otteluna vaikutusvallasta sen suhteen, kuinka noita yksityistettyjä luonnonvarantoja hyödynnetään.

Hierarkisen vallan – oli se jumalallista tai orgaanista alkuperää – muuntaminen muodollisesti horisontaaliseksi vuorovaikutukseksi markkinoiden välityksellä ei perustu samanarvoisten ihmisten erilaisuuteen vaan eriarvoisten ihmisten samanmittaisuuteen markkinoilla. Tällä rahavälitteisellä arvottamisella – cash-nexus – ei ole äärtä eikä rajaa, koskapa rahan määrällä ei ole ylärajaa.

Liberaalidemokraattinen pyrkimys vertikaalisen vallan purkamiseen ihmisen keskinäisellä muodollisella yhdenvertaisuudella olettaa hyödynnettävissä olevat luonnonresurssit loputtomiksi. Meillä on oikeus käyttää (Usus), nauttia (Fructus) ja tuhota (Abusus) luonnonvarantojamme tahtomallamme tavalla.

Hierarkisen vallan liberaalidemokraattinen purkaminen horisontaaliseksi vuorovaikutukseksi ihmisten kesken yksityistämällä luontosuhde avaa myös oven tulevaisuudelta lainaamiselle, siis pääomittamiselle: tulevat, tuotettavat arvot ovat arvoja jo tässä ja nyt riippumatta siitä, realisoituvatko nuo arvot työssä ja tuotannossa myöhemmin.

Tämä liberaalidemokratian ihanne, siihen tukeutuvat valtiomuodot ja niitä toteuttava kansakuntien keskinäissuhteita määrittävä ulkopoliittinen realismi – voima vastaan voima – ovat nyt törmänneet voimiin, joita ne eivät pysty ylittämään – nimittäin luonnonlakeihin, siis ekologiseen realismiin.

Ekologinen realismi haastaa liberaalidemokratian. Luonnon yksityistämisen on rajoituttava luonnon käyttämiseen ja nauttimiseen (usufruct) niillä ehdoilla, jotka luonnon kestävä uusintaminen meille määrittelee. Luonnon omaksuminen, omaksi ottaminen, siis omistusoikeus, on siis oikeutta käyttää ja nauttia luonnosta tuhoamatta sitä (usufructuary). Luonto on meillä lainassa lapsiltamme.

 

Jos ajatus talouspoliittisesta modernisaatiosta johtaa liberaalidemokratian umpikujaan koska se väheksyy kulttuurisia konfiguraatiota, niin onko löydettävissä kulttuurien kulttuuria, joka jäsentäisi ja sisällöllistäisi talouspoliittisen modernisaation nyt, ekologisen realismin tunkeutuessa osaksi itse kunkin arkipäivää?

Yanis Varoufakis tiivistää kysymyksen näin:

”Ja tässä on perustavanlaatuinen ristiriita: liberaalin ajatuksen – vapaudesta itseomistuksena – pelastaminen vaatii kattavaa omistusoikeuksien yhä tarkempaa uudelleenjäsentämistä pilvipohjaisiin tuotanto-, jakelu-, yhteistyö- ja viestintävälineisiin nähden. Liberaalin yksilön elvyttämiseksi meidän on tehtävä jotain, mitä liberaalit vihaavat: on suunniteltava uusi vallankumous”. (4)

Se ei olisi ”työstä vapautumista” vaan ”työn vapauttamista” – kuten sanonta kuuluu.

Sitä, että emme enää myy työvoimaamme maksua vastaan palkkatyöläisinä/kuluttajina (labour) vaan tekisimme työtämme (work) tuottajina rakentaaksemme elämän, joka on tosi suhteessa luonnonvoimiin, hyvä keskinäisissä suhteissamme, kaunis luonnonvarantoja hyödyntäessämme ja reilu niitä jakaessamme.

Ekologisen realismin ehdoilla toteutettu tosi, hyvä, kaunis ja reilu elämä vaatii toteutuakseen ekologista demokratiaa, siis sitä, että meillä on mahdollisuus olla mukana päättämässä mitä, miksi, missä, miten ja milloin tuotetaan ja kuinka mahdolliset ylijäämät hyödynnetään. Edessä on kohtuutalouden (degrowth) ja ekologisen oikeudenmukaisuuden yhteensovittaminen muuttamalla radikaalisti luonnonvarantojen jakautumista niin kansakuntien kesken kuin kansakuntien sisälläkin.

James Robinsonin ja Daron Acemoglun ajatus taloudellisesta, poliittisesta ja kulttuurisesta yrittäjyydestä (entrepreneurship) ei ainakaan Suomen kielessä satu kohdalleen. Yrittäjyys viittaa Suomessa erityisesti yksityiseen (privat) yrittämiseen osuuskunnallisen tai yhteisöllisen tuotannon sijaan.

Pohjoismaisissa demokratioissa olemme jo kaikki enemmän ja vähemmän koti-, yhteisö- ja julkistaloudellisia tuottajia, siis yhteiskunnallisia tuottajia. Kysymys on tuotannosta ja kestävyydestä (perdurance): kestävästä tuotannosta sukupolvittain ja sen kestävyydestä yli sukupolvien. (5). …mutta se on jo pitempi juttu se.

Viitteet

(1) Sajari, P 2023. Demokratian umpisolmu Yhteiskunnat eriarvoistuvat, ja se lisää yhteiskunnallista levottomuutta ympäri maailmaa, sanoo palkittu tutkija James Robinson. Euroopan on varauduttava laajaan maahanmuuttoon. HS 19.11.2023

https://www.hs.fi/talous/art-2000009952316.html

(2) Acemoglu, D., Robinson, J. 2022. Non-Modernization: Power–Culture Trajectories and the Dynamics of Political Institutions Annu. Rev. Political Sci. 2022. 25:323–39.

https://doi.org/10.1146/annurev-polisci-051120103913

(3)  https://en.wikipedia.org/wiki/Leviathan_(Hobbes_book)

(4) Varoufakis, Yanis. Teknofeodalismi (s. 179). Random House. Kindle-versio.

(5) Ingold, T. 2022. Evolution without Inheritance Steps to an Ecology of Learning. Current Anthropology, volume 63, supplement 25, December 2022.

** entrepreneurship, enterprise (n.), yritys, entre- ”välillä” + prendre ”ottaa”, tarttua kiinni. Abstrakti ”seikkailunhaluinen asenne, valmius ottaa haasteita, rohkeuden henki” on peräisin 1500:n lopulta. Entrepreneur ”liiketoiminnan johtaja” on vuodelta 1852. https://www.etymonline.com/word/enterprise